Seuraa 

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6098517&p=1&mpage=4&tmode=...



Tuosta löytyy eilisen päivän kuulumiset. Täällä minä istun ja hoen itsekseni että asioilla on taipumus järjestyä. Vielä en ole saanut itseäni ihan vakuutettua, täytyy siis hokea tarmokkaammin.. Mukavaa päivää kaikille!

Sivut

Kommentit (39)

Hyvä Lila, olen myös sitä mieltä että kannattaa valittaa.



Kelan kanssa saa aina taistella, mulla viimeisin taistelu oli kun tein marras- ja joulukuun töitä, niin hoitolisä tippui pois. Soitin Kelaan heti kun olin alottanut työt kun arvasin että vaikuttaa hoitolisään. No täti sanoi että voin tehdä muutoshakemuksen vasta kun olen saanut tilinauhan, eli jouduin odottamaan joulukuun alkuun. Päätös tuli ja siinä oli että ovat maksaneet marraskuulta hoitolisän vaikkei se mulle kuulu. Parin päivän päästä siitä tuli lappu että miksen minä ollut ilmoittanut ajoissa muuttuneista tuloista !?!? Kirjotin romaanin siihen lappuun että turha mun niskoille kaataa, kun yritin ajoissa ilmoittaa teille mutta te ette ilmoitusta kelpuuttaneet ennen ensimmäistä palkkaa argh...



En siis odota mitään muutosta tuohon liikaa maksettuun tukeen, pännii vaan ettei auta, vaikka itse yritän ajoissa ilmoittaa muutoksista jotta välttyisin takaisin maksamiselta.



Tuttis, kyllä isovanhemmilta apua saan jos tartten. Kaksi lasta meiltä löytyy, eihän isommassa paljon hoidettavaa ole (10v), mutta pienemmässä hommaa riittää :)

Meinaan kyllä isoveljeä käyttää apuna kykyjensä mukaan.



Hilu


[color=D02090]ONNEA, ONNEA, ONNEA MIMMU JA PIKKUPRINSESSA!!!! :-D[/color]



Tulethan kertomaan kuulumisia sitten kun ehdit. Kyllä olit nopea synnyttäjä, Hui! Mutta ehdit kuitenkin omalla autolla ilman niitä ambulanssimiehiä. ;-) Hyvä niin!



Lila75



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voih, Kukkuu, ihania kysymyksiä laitat meille (terveisiä POikaselle, jee:) ja onnea lukevalle ja laskevalle - uudet maailmat odottavat löytäjäänsä) Ja vastauksiakin on jo vaikka kuinka, silti minäkin: ajatus on totta, sillä ajatus tapahtuu ajattelijan todellisuudessa. Tieteenfilosofian pakolliset suoritin muuten todellakin välttävästi, joten edellisen lausee voi alan tuntija epäilemättä kumota mennen tullen. Mutta ajatukseni on silti todellistunut eli se on totta:D



Mulla olisi miljoona asiaa, joita olen halunnut kommentoida, mutta en ole osannut tarttua kirjoittamiseen. Joten anteeksi yksipuolisuuteni heti kärkeen.



Lilalle tsemppiä valitukseen - hyvä kun ryhdyt! Tiedän tunteen, kun tulee kylmää vettä niskaan viranomaisilta liittyen rahaan.



Ankkis: luistimet kiinnostaa. Isompi on innokas, mutta tämänhetkiset luistimet ostin UFF:stä ja ei taida luistimet olla kovin kaksiset... Unohdin kylläkin mitata jalan, yritän muistaa (jos pitkään kestää vastaus, muistuta vaikka s-listalla).



Pile: pojan nirsoilu kuulostaa kovin tutulta! Meillä päivittäistä jonkinasteista taistoa ruuasta isomman kanssa, ollut melkein aina, tosin. Välillä on parempiakin kausia, mutta kokeilunhaluiseksi ei tuota tyyppiä voi sanoa, millään tahdolla!

Nuorempi tapaus, sen sijaan, syö minkä kerkeää ennakkoluulottomasti makuja maistellen. Ilo syöttää! Ja syö jo itekin melko siististi, jos huvittaa.



Puhetta odottelen. Kaikki asiat, joita haluaa nimetä, ovat " kijja" , lähtöisin epäilemättä kirjasta. Ei äitiä, ei isää, ei omaa nimeään. Juttelee kyllä paljon omiaan ja leikkii äänellään, mutta puhe ois kiva, mun mielestä!



Sain vihdoin varattua gyne-ajan - yäks ja jopa kierukka-ajan loppukuulle (ekaa kertaa tk:n puolella, kun ajattelin säästää).



Uusi elämä alkaa: olen luistellut 20 vuoden tauon jälkeen (oli kivaa, en kaatunut kertaakaan) ja aion jatkaa hyllyllä ollutta tanssiharrastusta, tosin vain kerran viikossa, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikö.



ai niin, isompi sai viime viikolla tiedon, mihin kouluun menee, milloin ja milloin oppivelvollisuus loppuu (viimeistään 2016, huh!). Odottaa innolla, koska paras kaverinsa on samassa koulussa jo ykkösellä. Tosin, ilmeisesti elättelee ajatusta, että siirtyy itse suoraan ykkösen harpaten samalle luokalle kaverinsa kanssa... voivoi. ja voi mun isoa lastani - taidan tehdä kouluun lähdöstä isomman numeron kuin tyyppi itse!



työt houkuttelevat mua puoleensa.



simam, iso poika ja pikku poika

Aamutuimaan (8.15) säntäsin tytön kanssa neuvolaan (ei mittala, niinkuin useimmilla tuntuu olevan). Huhuh, onneksi joka aamu tartte lähteä, ja nyt oli vaan yksi lapsi mukana. Mutta oikeasti hoito/työaamuihin kyllä tottuu, mutta vielä en niitä kaipaa. Ne tytön mitat oli tällä viikolla 80 cm ja 9,1 kg (viime viikolla 78 ja 8,9). Paino on laskusuuntaista, mutta th oli samaa mieltä kanssani siitä, että tyttö syö erittäin hyvin ja kakka on normaalia, niin mitään huolta ei ole. Tyttö syö siis aivan valtavasti tällä hetkellä. tämän päivän lounas lohta ja perunaa kelpas vain mulle ja tytölle. Tyttö söi ensin oman annoksen ja siihen päälle pojan annoksen (johon ei ollut edes koskenut). Pojasta on muuten tullut varsin nirso ruuan suhteen. Ennen söi mitä tahansa, nyt nirsoilee makaronin muodostakin.



Voi Lila ikäviä rahamurheita. Kannattaa kuitenkin valittaa, aina.



Tealle lähtee myös täältä halaus ja hyvää unta.



Ankkis: voi harmi, vaari osti just pojalle luistimet. Sattuuko teillä olla myynnissä kypärää?



Olin eilen kaupungilla etsimässä juhlavaatetta. Ja päätin, ettei tälle rumalle ja lihavalle akalle osteta mitään uutta, vaan menen vanhalla mekolla. Sain muuten extraitnoa laihtumiseen ja kuntoiluun. Ikinä ennen en ole joutunut valitsemaan vaatetta sen mukaan, missä en näytä ihan kamalta ja lihavalta. Todella masentavaa. Joko on laihispino?



Pile


Aattelin puistoon taas suunnata..



Voi Lila,sulla yö unetkin on jo menny-no ei kyllä ihme!Valittamaan vaan on munkin suositus...KOkemuksella mun ekasta äp rahasta...Olin yrittäjä ja kela ei ollenkaa ymmärtäny mun tuloja,kun taas työkamun tulot tajuttiin täysin(jäi myös ä-lomalle).Kelasta sano et riippuu ihan kuka käsittelee...Tosi kiva,mut niin se on!



Enkeli:Meinasin tuolilta tippuu ku huomasin mihin aikaa oot täällä ollu!



Tuttikselle selvitystä " hormonihäiriöihin"



Ajatus ei kulje,tarha-aamut alkaa liian aikasin...



Tänää typy alko kunnol hannaa pukemista!!Kiva juttu ku pukemista tulee..eka viiä poika,tullaa aamupalalle,sit ulos ja ip:llä viel pojan haku...



jatu

Lila. Ymmärsin toki, mikä oli pointtisi. Noinhan jokainen asioitaan suunnittelee. Ajattelin vain,että jos ees hiukan helpottais sekin tieto, ettei nyt silti minimille joudu.

Tosi hyvä, että jaksat selvittää asiaa ja hankkia apua. Toivottavasti oikaisevat asian pikaisesti!



Ynis. Kiitti ohjelmavinkistä. Mutta mä luovutin jo. Suutuin eilen miehelle ja totesin, että olkoot. Kun hän ei jaksanu kuunnella mun perusteluja. No, toisaalta sinne häihin ei tarvita ohjelmaa kuin just sen verran, että emännät ehtii vaihtaa kahvit pöytään, kun ne alkaa vasta klo 17, juhlapaikalle ajoon menee minimissään 30min, sitte onnittelut, ruoka, ohjelma, kahvit ja häävalssi (ei muuta tanssia).

Mies osti muuten mulle tänään sen huivin. Saapa nähdä, millainen asusta tulee. Makso jotain 15e, mutta eipä oikein uuttakaan voida ostaa. No, onneksi en oo juontaja, joten varmaan vieraasta käyn kuitenkin. Ja hiuksethan päätin jo laittaa itse, kun ei tuota kampaajarahaa oikein näyttäny olevan ja toisaalta nää pitkät suorat hiukset saa aika helpolla välttävän siistiin kuntoon.



Kukkuulle vain sen verran, että samantapaisia täälläkin kysellään ja vastaillaan. Välillä moiseen meinaa ihan väsyä ja paljon mulla on ollu opettelemista siinä, että mitä vaikeampi kysymys, sitä helpompi pitää vastauksen olla.

Onnea poikaselle uusista taidoista! Meillä mies aina sanoo, että oppisi meidänkin esikoinen, jos viiko-kaks opetettais, mutta mä oon vastannu, että ekakski: ei opeteta ja toiseksi: ei oppisi, kun ei oo siihen vielä valmis. K on vielä aika hakusalla eikä myöskään hahmota, millä jokin alkaa tmv.....



Ynikselle mulla ei oo vastausta. Ite oon joutunu pojan kerhopäivinä tekemään niin, että ekaks pojalle eväät, koko porukalle vaatteet (isommat toki pukee enimmät itse), sitte autolla viemään kerholaisia, sitte takaisin, ulos, sisälle syömään, taas pukemaan ja hakemaan kerholaisia. Isomman ruokailua vois myöhentääkin, mutta Pekka nukahtaa autoon poishakumatkalla ja siirrän sitten vaunuihin jatkamaan päikkäreitä. Tämän takia en oo yhtään mielissäni, kun kerhopäiväks vaihtu perhjantai.



Siemieniä tuskin taaskaan laitan, vaikka välillä on suunnitelmia ollu. Kovasti oon keväisin miettiny, että jos ees jotain ituja tai muuta tuoretta syömistä laittais ikkunalle, mutta aina se on jääny.



Helli. Toivottavasti nukkumaan menot alkaa sujua. Meillä esikoisen kanssa aikanaan kovastikin taisteltiin. Pekka nukahtaa aika helposti, mutta silti mulla välillä meinaa hermot mennä. Se kyllä johtuu siitäkin, että vaikka kuinka oon miehelle selittäny, että hän sais olla enemmän mukana, niin usein kaikkien nukutus on mun kontolla. Eli iltapalasta kun alkaa ja ennen kuin viimeinen on nukahtanu/ rauhoittunu, ni se on aika työläs rupeama.



Ankkis. (Nolottaa jo valmiiksi). Meillä on auttanu se, että mies on " lisänny käsitöitä" , koska mä oon niin hidas näissä jutuissa. Lisäks meillä mies innostuu niin tosi helposti ja jos mä vähänkään myönnyn tai saati teen ite aloitetta, niin mies menee " ihan sekaisin" ja se on jotenkin liikkistä (vaikkei ehkä näissä jutuissa vois ko, sanaa käyttääkään) ja sitte mäkin vähän lämpenen. Mies ois kyllä valmis enempäänkin, jos mä saisin iteltäni lukot murrettua ja voisin kertoa/ pyytää. Ja ihan myös huomaavaisuus ja muu hellyys auttaa. No, en tiedä, auttoiko tämä sinua.



No,joo. Siinä menikin ajatukset solmulle.



T@hti



Huhheijaa mikä päivä, onneksi saamme suurimman osan ajasta viettää täällä lintukodossamme, ulkoinen maailma saa meidät väsyneeksi. Minua nuokututtaa ja Motti nukkuu haalarit päällä. Olin riisumassa, kun toinen vaan pyörähti mahalleen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan. Liikkis;)



Käytiiin kerhossa ja a-sairaalassa. Turha reissu, puhuttiin vaan tohtorin kanssa mukavia. Tosin tohtori oli sitä mieltä että ollaan tehty väärin kun ei ole nyt infektiokierteen ja antibioottien aikana kokeiltu uusia ruoka-aineita. Hmph, helppohan se on sanoa, mutta jos minä tai siis me olemme ne jotka sanovat käykö joku ruoka vai ei ja sitä kuviota ja oireita sotkee koko ajan antibiootit, niin pikkasen on hankalaa....Motti huuti ja takertui taas minuun kuin hyeena, ei ollut kivaa:/



Hellille jaksua nukuttamiseen ja sitä diettiä suositan minäkin, miedän moniallergikolla ei oikeastaan testeissä ole mikään näkynyt. Netistä kannattaa etsiä ruokaohjeita.



Hyvä Lila, taistele. Meinasinkin kanssa jo kirjoittaa että tottahan valitat ja kunnolla. Mulla on joskus auttanut sellainenkin valitus jossa kerroin hyvin yksityiskohtaisesti kovan kohtaloni jos päätöstä ei kumota;) Uskon siis että päätökset siinä puljussa tehdään ihan miten sattuu!



Ankkis: Hyvä aihe. Meillä libido vierailee välillä hyvin tiheään ja välillä harvemmin. Raskauden jälkeen olen joutunut tutustumaan omaan itseeni fyysisenä ja seksuaalisena olentona uudelleen. On ollut vaikea tottua siihen että enää ei teekään mieli sormia napsauttamalla ja joskus en saa itseäni fiilikseen ollenkaan. Synnytyksen jälkeen meillä oli pitkään todella kuiva kausi, koska minua fyysisesti sattui monta kuukautta ja nyt välillä jotenkin koen tämän muuttuneen kehoni esteeksi, ajattelen ehkä liikaa miltä näytän verrattuna entiseen. Vaikka mies aina kehuukin....Me olemme koko ajan keskusteltu asiasta, jaettu tunteita,minä varsinkin, koska miehellä muutokset ei tietty ole sellaisia kuin mulla. Jos tuntuu ettei huvita, emme ole väkisinm

yrittäneet, mutta meillä intoa lisää kun elämä on muuten tasapainossa ja osoitamme toisillemme hellyyttä ja rakkautta pitkin päivää. Yhdessä olemme myös miettineet, että tottahan lapsiperheessä paineita tähän asiaan luo myös se, että aikaa on rajoitetusti, välillä olisi ihanaa viettää jonkunlainen " kutu" päivä;)





Aavis ja Motti

Ja nyt voisinkin sitten aloittaa laululla:



Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli.... Syntyi prinsessa meidän sukuun!



Elilkkäs lauantai iltana olin tulossa iltapinoilemaan ja just olin kirjautumassa sisälle, niin kuului vaan naps ja lapsivedet lorahti klo 21.00. Siinä sitten hölmönä kaksi minuuttia, ja ei kun menoksi. Ei siis supistellut eikä muuta, vedet vaan meni. Lapsenvahti paikalle ja lähtö sairaalaan omalla autolla. Perillä oltiin noin 21.25. Ei mitään kipuja siinäkään vaiheessa. Käyrille ja kätilö tutki - auki jo 6 cm... Vähän ennen klo 22 kävin vessassa ja kätilö tarkasti tilanteensen jälkeen - auki jo 10 cm ja reunaa ihan vähän jäljellä -eikä edelleenkään kipuja. Eli aika heti sen jälkeen sain ruveta ponnistamaan- nyt oli jo kipuja! Mutta niin se pitkä odotus palkittiin. Tyttö oli maailmassa 4 minuutin ponnistuksen jälkeen klo 22.24.



Mitat: paino 4040 g (pikkuisen pieleen meni lääkärin arviot :D), pituus 51 cm. Synnytyksen kesto oli merkattu nla-korttiin I vaihe 35 min II 4 min. Nopsaan kävi. Ja ihan luomusti ilman lääkkeitä. Mutta ei silti voi sanoa että synnytys olisi ollut helppo, vaikka se olikin nopea!



Tänään päästiin kotiin, kaikki oli tarkastuksissa ok. Neiti on aikasta tempperamenttinen pakkaus, ääntä löytyy! Yöt sairaalassa oli p****stä, jospa tämä tästä tasoittuu.



En oo lukenut pinoja, palailen paremmalla aikaa, nyt yritän levätä. Mutta oli pakko tulla kertomaan uutisia.



Onnellinen Mimmu, neiti 3 vrk, T tänään 1v4kk sekä isoveli 9½vee ja yhtä onnellinen isukki

olipas sulla toimintaa, ehkäpä hyv ettet jäänyt palstalle jaaritteleen, että onkohan tää menoa vai ;) Ois jouduttu vielä nettikätilöiksi :) Voih, pieni rinsessa, varmaan olet myyty! Tulehan kertomaan mites isommat on suhtautuneet pikkuiseen kun ehdit.



Tuttis



ps. kiire katsoon Muodon vuoksi

Huh, kun oli vaikea pojan päikkärinukutus. Piti vaan taistella vaikka oli ihan väsynyt.Mä alan olla ihan kypsä tuon nukutuksen kanssa ja poika taitaa vaistota sen. Eilen illalla oli pojan ja miehen välillä sellainen nukutustaistelu mitä en enää halua nähdä ja kuulla. Eihän siitä hyvää seuraa kun kaksi itsepäistä ihmistä taistelee... Kumpikaan ei halua luovuttaa. Onneksi mies lopulta antoi pojan mulle ja siihen rauhoittui. Raukka pieni ihan tärisi mun sylissä kun oli niin kovaa ja pitkään itkenyt:(



Taidan sitten aloittaa sen maidottoman ruokavalion kokeilun pojan kanssa. Tuntuu vaan jotenkin niin työläältä keksiä ruokia mitä kaikki suostuisivat syömään. Meillä poika ei enää suostu syömään purkkiruokia, joten niistäkään ei ole apua. No, josko viikonloppuna saisin aloitettua kokeilun..Huomenna lähdetään pojan kanssa mummolaan pariksi päiväksi, siellä en vielä viitsi aloittaa.



Ihanaa, pääsen torstaina kampaajalle ja mun äiti jää pojan kanssa. Mulla on jo hienot kuvitelmat että palaan sieltä kampaajalta täysin muuttuneena, kauniina ja positiivisena:) Näin tuskin käy mutta kivahan se on ajatella näin.



Tästä pääsenkin sutjakkaasti Kukkuun geehen. Hm, ovatko ajatukset totta. Pahan laitoit.Sanoisin kuten Ynis että ajatukset ovat sillä hetkellä todellisia kun ajattelee vaikkakaan ajatukset eivät aina toteudu niin kuin ajattelee tai haluaisi. Olipas hassusti sanottu, paremmin en ossoo sannoo;) Apua, pelkään jo sitä aikaa kun meidän poika alkaa kysellä yhtä vaikeita.



Lilalle tsemppiä taisteluun Kelan kanssa, heti ei kannata luovuttaa!



Helli

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat