Vierailija

Tiedän, että omatuntoni ei kestäisi aborttia...kuitenkaan en tunne miesystävääni vielä riittävän hyvin voidakseni tietää miten tulevaisuudessa käy...no eihän sitä voi koskaan tietää. Mutta olin aina ajatellut että lapsi tulee jos on tullakseen sitten suunnitellusti, paljon pitemmän yhdessäolon jälkeen... itse olin vahinkolapsi, eivätkä vanhempani koskaan mielestäni rakastaneet toisiaan niin kuin miehen ja naisen " kuuluisi" . En halua että meille käy samalla tavoin. Välitän miehestä todella paljon ja hän minusta, mutta pelottaa...tämä sattui niin aikaisin..

Sivut

Kommentit (31)

jos tämä on vähänkään painostanut abortiin. Ja kyllä useille naisille se on todella traumaattinen kokemus, joka kyllä painaa mieltä lopun ikää!

Osa elämän viehätyksestä tulee siitä, että ei voi tietää tulevaa. Ja vaikka suhde loppuisi niin saisit ihanan oman lapsen. Kaikkea kun ei voi suunnitella. Keskustelkaa pitkään ja vakavasti mitä molemmat haluaa. Onnea!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

, ollaan erittäin onnellisia yhdessä, häitä ja toista pienokaista suunnitellaan!

Luota siihen, että elämä kantaa! :D

Onnea tulevaan! :)

äitisi ja isäsi eivät ehkä rakastaneet toisiaan, mutta onko mielestäsi elämäsi siis ollut turhaa ja kiusallinen rasite muille osapuolille? Haluaisitko sen takia hypätä järveen ja tappaa itsesi? Jos äitisi olisi tehnyt abortin, olisiko hän nyt jotenkin onnellisempi, kun sinua ei olisi olemassa? Elämä olisi kenties mennyt toisella tavalla, mutta olisiko hän sittenkään onnellisempi?



Jos vastaat ei, pidä lapsi. Katuisit nimittäin aborttia. Tärkeämpää on pohtia, onko sinusta äidiksi.



terv. 2 kk seurustelun jälkeen raskautunut, nykyisin kahden äiti ja saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa. Olisin pitänyt lapsen vaikka mikä olisi ollut, sillä miehiä tulee ja menee miten sattuu toisinaan mutta lapset saadaan omiksi.

Emmekä asuneet yhdessä, molemmilla oli omat kotinsa ja eri paikka kunnilla. Muutimme ennen lapsen syntymään yhteen ja hyvin on mennyt. En vaihtaisi päivääkään pois. Toinen lapsi suunitteilla :) Jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään mitään saada!

teki miehensä painostuksesta (mieheen iski paniikki, esikoinen oli 1 ½ v.). Seuraus: aviokriisi, melkein avioero ja vuoden masennuslääkitys. Että kyllä elämä oli mennä koko perheeltä pilalle ja mieskin kännipäissään itki ja katui sitä minulle.



Seuraava lapsi syntyikin kun esikoinen oli 4 v ja hänellä sattui sitten olemaan jatkuvaa hoitoa vaativa läppävika munuaisissa, niin että on sitäkin itketty olisiko se toinen abortoitu ollut terve...



Toinen on tuttavani, joka myöskin miehen painostuksesta teki abortin, olin kädestä pitämässä. 10 kk myöhemmin oli uudelleen samalle miehelle raskaana (on-off suhde ja pilleristä huolimatta hmm..en tiedä oliko enää " vahinko" vai katuiko niin paljon sitä ekaa, että antoi vahingon käydä, ainakin omien sanojensa mukaan on katunut ja itkenyt monet kerrat sitä aborttia). Nyt ei enää pystynyt aborttiin. Tyttö on 1 vuoden ikäinen iloinen tyllerö ja äiti hymyilee onnesta - vaikka renttuisä ei pidäkään yhteyttä.



terv. se 2 kk jälkeen raskautunut eli ap, mieti onko sinusta äidiksi, älä mitään muuta. Mikään muu seikka ei ole tärkeä.

Mulla oli edellisestä liitosta tosin jo 2 lasta . Aluksi kyllä pelotti, että jäänkö sitten yksin kolmen pienen kanssa kun vauva syntyy. Nyt kuitenkin ollaan naimisissa, vaikka ollaan yhdessä oltu 3 vuotta ja toinen yhteinen lapsikin jo köllöttelee tuossa sitterissä:)

nyt pätkää valmistumisen jälkeen.



Mutta mieluummin elän perheellistä elämää kuin uraputkessa lapsettomana. Miehen/isän rooli on kuitenkin aika oleellinen...



AP

Useimmat noista suhteista ovat kestäneet, ja lapsia on tullut lisääkin suunnitellusti. Jos näin ei ap:n tapauksessa käy, yksinkin pärjää.



Niin, itsekin olimme seurustelleet vasta puoli vuotta kun tulin raskaaksi, mutta meidän tilanteemme on hieman erilainen, koska olimme miehen kanssa tunteneet jo kauan ja olimme hyvät ystävät ennen seurustelua, joten tunsimme toisemme hyvin.

tuo " raskaus" on nyt reilu 2 v suloinen pikkuviikari, jolle odotetaan pikkusisarusta muutaman kuukauden sisällä. Raskaus oli kyllä ihan suunniteltu, jo muutaman viikon seurustelun jälkeen tiesin löytäneeni elämäni miehen. Tarpeeksi monta kertaa olin sen " väärän" miehen kanssa ollut joten eron kyllä tiesi, ei siihen aina vuosia tarvita. Ja toiset huomaavat kymmenien vuosien jälkeen valinneensa aivan väärin...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat