Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen kotona 1,5 v. lapsen kanssa. Ja viimeisilläni raskaana. Mua heikottaa jatkuvasti pystyssä ollessa ja voimat on ihan lopussa. Makaan aina kun pystyn. Lapsi syö purkkiruokaa ja me valmis-/pikaruokaa paljon, koska en jaksa tehdä ruokaa juurikaan. Mies huolehtii lapsen ulkoiluttamisesta, kotitöistä yms. Itkettää, kun ei enää jaksais!

Sivut

Kommentit (19)

Tosin mulla oli " vikana" alhainen hemppa. Mutta on mulla siltikin ollut paljon vaikeuksia tässä raskaudessa verrattuna edelliseen. On ollut liitoskipuja, joskus ovat täysin poissa, joskus taas tuntuvat paljonkin. Maha painaa valtavasti tällä kerralla vaikka edellinen raskaus oli kaksosraskaus joka meni loppuun asti!



Olen vain itselleni myöntänyt, etten ole niitä naisia, jotka PITÄVÄT raskaana olemisesta. Tämä rajoittaa elämääni liikaa. Haluan takaisin oman ketterän itseni. Enkä voi sietää sitä, kun joku sanoo että raskaus ei muuta mitään. Tottakai se muutttaa. Se muuttaa kaiken sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Synnytyin 11pv sitten kolmannen lapseni. Viimeiset kaksi raskauskuukautta olivat tosi rankkoja. Mitään " vikaa" ei ollut minullakaan. Mutta supisteli paljon ja liitoskivut olivat kovia. Ja tottahan toki kahden lapsen ja kodin pyörittämien viimeisillään raskaana oli raskasta. Meillä myös mies hoiti lasten ulkoilutukset, siivoukset, kaupassa käynnin jne. Olisi myös saanut sairaslomaa ollakseen kotona minun apuna mutta en halunnut kuitenkaan.



Ja kuten joku sanoi rankkaa se on nytkin vastasyntyneen sekä kahden alle 5 vuotiaan lapsen kanssa. Mutta ei läheskään niin rankkaa kuin viimeiset raskausviikot olivat. Paljon paremmin jaksan fyysisesti nyt kun ei ole isoa mhaa ja suppareita riesana. Ulkoilu ja käveleminen muutenkin on mielekkäämpää. Toki kädet ovat täynnä töitä vauvan takia mutta siihen olen tottunut jo 5 vuoden aikana samoin kun yöheräilyihin.



Huvittavaa miten jonkun mielestä kaikkien pitää voida loppuraskaudessa lpostavasti ja käydä pitikillä lenkeillä tai muuten on jotain vikaa. =) Kyllä jokainen on yksilö ja jokainen raskaus erilainen ilman mitään vikaakin. Kyllä minäkin voin loistavasti ekan raskauden kun sai levätä milloin halusi ja nukkua milloin halusi jen. Mutta kolmas raskaus oli ihan jo eri juttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


itsellänikin oli aivan kauhea olo viimeisen 1,5 kk, en jaksanut kävellä kuin sohvalta vessaan ja koko ajan huimasi ja oli nälkä, eikä mitään vikaa ollut minussa tai vauvassa.

paino vaan nousi hulluna kun en jaksanut liikkua, ei muuta.

Verenpaine pysytteli lähes koko raskauden ajan tähän mennessä lukemissa 95/58, mutta viimeksi se oli pompsahtanut lukemaan 122/73 eli huomattavasti paremmaksi. Kuitenkaan olo ei ole kohonnut samalla vauhdilla. Lääkärin mukaan huimaus ei välttämättä aina johdu alhaisesta verenpaineesta. ap

jotta sinä saisit vaan nukkua ja levähtää tulevaa synnytystä ajatellen. Pyydä neuvolaa tarkistamaan rauta-arvot ja kilpirauhaset, molemmissa on kuvaamiasi oireita.

Nyt hakemalla haetaan jotain vikaa ap:sta kun hän ei jaksaisi olla enää raskaana. Huvittavaa!! Ja että jos joku toinen on jaksanut vaikka mitä viimeisillään raskaana niin sitten pitäisi muidenkin jaksaa??? MItä logiikkaa tuossakin nyt on!!??



Mulla on myös toka raskaus menossa ja tämä on paljon rankempi kuin eka raskaus. Eka oli sentään KAKSOSRASKAUS ja silti se tuntui fyysisesti paljon helpommalta. Yhden syyn ainakin tiedän, ja se on se, että silloin kun odotin kaksosia ei tarvinnut kuin hoitaa ITSEÄ. Ei edes huushollissa ollut paljon hoidettavaa kun olimme vain mies ja minä... Sai mennä pötköttelemään kun huvitti jne.



Nyt on vähän eri kun on kaksi lasta, jotka kuitenkin on hoidettava hyvin aamusta iltaan. Ruokaa on laitettava joka päivä. Kaupassa on käytävä. Kyllähän mieskin tekee muttei hänkään nyt sentään voi töistään pois olla kaikkea tekemässä!



Mulla on tässä raskaudessa ollut sekä liitoskipuja, alhaista hemppaa yms. kivaa kremppaa. Lääkärikin sanoi, että vauva painaa kohdunsuuta tosi paljon ja että mun on varmasti raskasta liikkua. Liikuntaa en juurikaan pääse siis harrastamaan, yleensä liikunta on piristänyt kovasti mieltä ja nyt rassaa kun mitään ei voi tehdä!! Mahakin tuntuu olevan tiellä kaikessa:(.



Eivät kaikki vain nauti raskaanaolosta. Ei siinä mitään sen kummempaa tarvitse olla.



Myös kälyni kertoi, että hän oli kuin eri ihminen kunhan vain sai vauvan ulos! Raskaanaollessa oli voimaton ja väsynyt, kun kävimme tapaamassa häntä kotona vauvan synnyttyä hän oli tosi pirteä ja onnellisen oloinen.



Jokainen raskaus on myös erilainen, joku raskaus on helppo ja joku raskaus tuntuu totta tosin ihan sairaudelta.



Tsempit ap!

eli ennenaikaisia supistuksia. Eiväthän ne ole mikään raskauden automaattinen liitännäinen, vaan " vika" , joka pahimmillaan vaatii sairaalahoitoa ja lääkitystä!



En sano, että jokaisen PITÄISI voida raskaudessaan loistavasti, vaan peräänkuulutan sitä, ettei karmeaa vointia pidä pitää raskauteen itsestäänselvästi kuuluvana, vaan huolehtia itsestään ja vaatia neuvolalta ja lääkäriltä apua, jos on tosi pahassa kunnossa.

Ei RASKAUDEN sinänsä pitäisi aiheuttaa tuollaista. Itse olin ainakin tosi virkeä loppuraskaudessa. Joku muu vika täytyy olla, esim. juuri 2:n mainitsema hemoglobiini tms.

Itse en sitä tajunnut vielä esikoista odotellessa, vaan tuskastuin hänen syntyessään vasta pari viikkoa yli lasketun ajan. Silloin oloa helpotti tosin se, että pystyi vielä tekemään miehen kanssa kahdestaan kaikkea kivaa viimeiset hetket ennen kuin meitä oli kolme ;) Toista odotellessa tilanne on eri. Silloin ehdin murehtia jo etukäteen, miten jaksaisin loppuajan, etenkin jos taas menisi yliajalle...



Vaan toisin kävi. Pikkuveli päätti syntyä kolme viikkoa ennen la:ta, rv 37+2. Niiden piti olla turvalliset viikot, vaan kyllä vauvalle olisi ollut turvallisempaa syntyä ennemmin vaikka viikkokin la:n jälkeen kuin päivääkään ennen. Jos vain istukka toimii moitteetta, on masussa vauvalle parhaat olot! Tsemppiä.

Vierailija:

Lainaus:




itsellänikin oli aivan kauhea olo viimeisen 1,5 kk, en jaksanut kävellä kuin sohvalta vessaan ja koko ajan huimasi ja oli nälkä, eikä mitään vikaa ollut minussa tai vauvassa.

paino vaan nousi hulluna kun en jaksanut liikkua, ei muuta.




Vai millä selität, että itse olin tuolloin elämäni kunnossa ja tein parin tunnin kävelylenkkejä reippaalla kävelytahdilla. Kyllähän jotain vikaa täytyy olla, jos ei pääse kuin sohvalta vessaan huimauksen takia!



Ei raskaus ole sairaus.

Kun ei ole ilmeistä elimellistä vaivaakaan. Masennus aiheuttaa juuri tuollaista! Ja tosiaan voi alkaa jo ennen synnytystä. Näyttää joka tapauksessa siltä, että sun voimavarat on vähissä. Olisi syytä varautua siihen, että ei ne synnytyksen jälkeen ainakaan paremmat ole. Kehotan sua nyt vakavasti ottamaan neuvolassa tai muualla esille voimattomuutesi juuri psyykkiseltä kannalta. Kannattaisi jutella ammattilaisen kanssa, joka voisi arvioida tilannettasi.

Itse vastaavaa kokeneena sanon, että sulla on suuri riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mutta toistaiseksi vain riski; hae ihmeessä apua ja kartoita tilanne.





Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat