Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Me kyllä joo puhutaan asioista mutta vaan jostain miehen harrastuksista... Muistan kuinka koululaisena seurasin äitiäni ja isääni kun joivat pöydän vieressä kahvia ja juttelivat koko ajan jostain, silloin mietin että ne oli sillon ollut 20 vuotta yhdessä ja edelleen niillä on puhumista keskenään, ja vieläkin kun ovat ollut yli 30vuotta yhdessä niin edelleen riittää juttua niillä keskenään.

Me taas ollaan miehen kanssa oltu kohta 7 vuotta ja yhteiset jutut ovat loppuneet jo ekan kahden vuoden jälkeen...

Mitä tässä voisi tehdä kun tuntuu että muuta yhteistä ei ole kuin lapset ja se mitä sängyssä tapahtuu...

Kommentit (11)

ja itse mietin kanssa että onko tässä järkeä....joskus yhdessä teemme kauppareissun,käymme yhdessä ystävien luona kylässä.kotihommia ja lapsia mies hoitaa...mutta yleensä minä käyn kaupassa, ja ylasten kanssa ystävien luona.mutta sitä puhuttavaa ei ole muutakun mitä tuodaan kaupasta,mitä lapset on tehny tai sanonu,ja mitä ruokaa tehdään....

Niin sitä se arki on joopajoo, sitä itse aina kateellisena katselee kun naapurin pariskunta lähtee yhdessä päivittäin lenkille kahestaan tai lasten kanssa tekevät ruokaa yhdessä ja katsovat yhdessä telkkaria.

Minä joudun noista vain haaveilemaan eikä se puhumalla parane olen koittanut kysellä mieheltä että miks me ei voida mutta ei hän jaksa töiden jälkeen lähteä kävelylle istahtaa koneelle ja viettää siinä illan tai on lasten kanssa (vähän).

Tuntuu vaan niin yksinäiseltä katsella yksin telkkaria tai laittaa yksin ruokaa tai lähteä yksin lenkille...

Sitten kun koittaa miehen kanssa asiasta puhua se suuttuu hän on tyytyväinen, minä en.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitä kutsutaan arjeksi :).



Meillä ajoittain ihan samanlauista, etenkin siinä vaiheessa oli vaikeaa/hiljaista kun lapset kasvoivat enemmän omatoimisemmiksi.



Tuntui että tässäkö tämä nyt sitten oli..päälle pukkasdi vielä sitten parisuhdekriisi kun lähdin töihin. Ajan myötä helpotti ja nyt menee taas paremmin kuin hyvin! Taisi muuten olla meilläkin 7v täynnä kun oli tuo vaikea kausi, nyt 11v. yhdessä.



Parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä!! Yritä itse vaikka keksiä puhuttavaa, kyllä se mieskin tulee mukaan juttuun.

Tämä on sama piirre, jota olen aina ihaillut omissa vanhemmissani! Hekin istuivat aina iltaa ja söivät/joivat jotain pientä ja juttelivat vaikka kuinka pitkään. Ja tätä he harrastavat edelleen 35 vuoden avioliiton jälkeen!

Kaipaisin itse samaa, mutta meillä se ei vain toimi.

Itse kuulisin mielelläni esim. miehen työpäivän tapahtumia, mutta hän taas mieluiten unohtaa ne kokonaan työpäivänsä päätteeksi.



Yksi syyllinen tilanteeseemme on tietokone. Jos edes istuisimme yhdessä telkkarin ääressä, niin sitä voisi aina välillä jotain kommentoida, mutta kun toinen on täysin eri huoneessa, niin ei siinä paljon tule juteltua.

Eilen juuri mietin, että meidän pitäisi oikeasti keksiä jotain yhteistä tekemistä.

Itse tykkäisin vaikka pelata, mutta miestäni tämä ei taas kiinnosta lainkaan (on surkea häviäjä ja ei kestä, kun voitan=).

Ota asia puheeksi miehesi kanssa. Koittakaa keksiä joku yhteinen juttu mitä tehdä yhdessä: olkoon se sitten vaikka sauvakävelyä, pitsin nypläystä tai käpyjen keräilyä - ihan sama kunhan teette ja koette asioita yhdessä. Siitä sitä irtoaa sitten yhteistä puhettakin vähitellen.



Tsemppiä!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat