Vierailija

Minulla tämä vaihe tuli lasten ollessa 3 ja 1,5 v. Erinäisen sumplimisen ja mummon arvokkaan hoitoavun kautta olen nyt " puoliaikainen" kotiäiti ja tyytyväinen näin. Lapset menevät päiväkotiin ollessaan 4,5 ja 3 v.

Sivut

Kommentit (24)

Joita ei normaalin perheen alle 3-vuotiaat tarvi. Erityistapaukset ovat aina asia erikseen. Ja tämä keskustelu ei liittynyt ap:n kysymykseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mutta en hoitoon lapsiani vie, koska päivähoitopaikat eivät ole lapsille hyväksi.

Menin kouluun, eli opiskelin työnohessa amk-tutkinnon. Toisen lapsen jälkeen pidin pikkuisen loman koulusta. Nyt olen edelleen lasten kanssa kotosalla ja keksinyt mitä ihmeellisimpiä kissan ristiäisiä...



niin ja lasten isä on hoitanut lapset minun kouluajat.

Se ongelma kyllä tuli, että muita ystäviä ei juuri ehtinyt opiskeluaikana näkeen. Kaikki aika meni kouluun ja lapsiin.

Vierailija:

Lainaus:


Hoitopaikkaa voi aina vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa tai päivähoitopaikassa on henkilökunnan ilmapiiri huono.




Lapselle on monesti henkisesti raskasta joutua ylipäätään päivähoitoon. Jos päälle sattuu vielä huono ilmapiiri tai muulla tavalla huono hoitopaikka ja näiden lisäksi vielä päiväkodin vaihtaminen täysin uuteen, on lapsella oltava todella rautainen itsetunto selvitäkseen siitä ilman traumoja.

Nimimerkillä: kokemusta on



ja hoitoon pojat menivät 1v1kk ja 2v9kk. Viimeiset puolivuotta ennen hoidon alkua olin todella väsynyt ja kyllästynyt kotona olemiseen. Meillä mies teki pitkää päivää töissä ja se osaltaan vaikutti omaan jaksamiseeni kotona lapsien kanssa kun ei koskaan saanut minkäänlaista hengähystaukoa tai apua arkipäivän askareissa Nyt elämä taas hymyilee kun pojat hoidossa ja itse opiskelen kokopäiväisesti. Lapset pääsivät vielä mukavan pph:n hoitoon jossa viihtyvät hyvin.

alkavat saamaan hyötyä päivähoidosta 3-4-vuotiaana tms. Mutta on erilaisia lapsia ja erilaisia tarpeita. Joku erittäin varhaiskypsä ja ikäisiään edellä oleva 2-vuotias saattaa nauttia tarhasta suunnattomasti, kun taas 3,5v ujo ja arka lapsi saattaa olla ihan pinteessä joutuessaan päivähoitoon.



En usko kaikkien vanhempien edes kotona ollessaan tekevän kovin paljoa lasten kanssa. En tarkoita, että jokaisen päivän täytyisi olla jotenkin erikoinen, mutta pienetkin asiat merkkaavat lapselle paljon. Lapsen kanssa olo ei ole mitenkään niin helppoa ja vähän vaativaa kuin annetaan ymmärtää, jos sen tekee oikein. Lasta voi tietoisesti opettaa arjen askareissa todella paljon. Harva viitsii. Siksikin päivähoito on parempi ratkaisu joillekin perheille, sillä siellä sitten viitsitään ja jaksetaan.



Mitään nyrkkisääntöä ei voi antaa yhdenpitävänä kaikille sopivana. Mutta ei se päivähoito ole sellainen monsteri kuin täällä usein annetaan ymmärtää. On hyviä hoitopaikkoja sekä pph, rppk, että pk. Älkää vain pelon takia jättäkö menemättä töihin, jos kotona tuntuu pää hajoavan. Hoitopaikkaa voi aina vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa tai päivähoitopaikassa on henkilökunnan ilmapiiri huono. Ei kukaan tämän alan ammattilainen lapsia vihaa tai yritä tehdä heidän oloaan mahdollisimman huonoksi. Eri paikoissa on erilaisia pedagogiikkoja käytössä, etsi se, mikä vastaa teidän perheen käsitystä asioista!



16

Olen ollut useammassa päiväkodissa töissä. Hoitanut itse lapsiani kohtuullisen pitkään kotona. Ja olen sitä mieltä, että tietyn iän jälkeen päivähoito on lapselle parempi kuin koti.



16

Jäin kotiin ison kehitysvammaisen lapsen kanssa ja tuntui, että kun lapsen perushoito on suoritettu, on päivän hommat jo tehty. Silloin tuntui, että eihän sitä ihminen voi jatkuvasti siivota, tai valmistaa terveellistä ruokaa.

Kun olin selvinnyt alkushokista, alkoi kotona olo maittaa. Asenne täytyi muokata totaalisesti uudelleen ja lisäksi minun täytyi kehitellä itselleni paljon toimintaa päiviksi ja illoiksi, jotta pää kesti. Ja kyllähän se siitä, vähitellen.

Sittemmin olen saanut kaksi pientä lasta ja olen hoitanut heitäkin kotona. Kun kuopus täyttää kaksi, aion palata töihin ja vaikka nyt olenkin hieman haikea, olen samalla totaalisen riemuissani ajatuksesta päästä aikuisten ihmisten seuraan päiviksi. Muu ei mielestäni niin pahalta tässä kotona olemisessa enää ole tuntunut, kuin aikuisen seuran puute. Tai se, että se aikuinen seura on lähes aina lapsiin keskittyvää rotua =) muskarissa, lasten jumpalla ja perhekahviloissa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat