Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jo kolmas kerta sama juttu; ekat puoli vuotta menee hyvin, mutta sitten luisuu vähitellen siihen että mikään ei jaksa enää kiinnostaa, mieluummin makais sohvalla kunnes nukkuis pois...

Jotenkin mun on vaan vaikea jaksaa ton ikäistä.

Ekan lapsen kanssa asuttiin äidin vieressä ja hän hoiti sitä 3 vuorokautta viikossa, loppuina päivinä käytin mahd. paljon MLL:n hoitajaa.

Tokan lapsen jälkeen hankin itselleni jotain mielekkäämpää tekemistä, eli otin pari lasta hoitoon kun vauva oli puolivuotias. Rahan kiilto silmissä jaksoin pyörittää arkea.

Nyt tuntuu etten keksi mitään helpottavaa... oon jo vanhempi enkä enää millään jaksaisi toisten pentuja. Töihin menokin tässä vaiheessa on noloa ja sitten on vielä noi isommat lapset harrastuksineen ja kouluasioineen joihin pitäis jaksaa ottaa jotain kantaa...

Kommentit (10)

Ei riitä ymmärrys, ei...



Ei tuo kyllä masennukselta kuulosta, vaan siltä, että sä et jaksa etkä viitsi hoitaa juuri tuon ikäistä lasta...



Mutta mistäs minä tiedän. Mene lääkäriin, eiköhän ne sut ohjaa sieltä psykologin juttusille. Tai varaa itse aika mielenterveystoimistosta.

aluksi vauvan kanssa menee tosi hyvin sitten kolmen kuukauden jälkeen alan luisua masennukseen eikä mikään kiinnosta. Nyt on se vaihe päällä. Käyn taas juttelemassa psykologilla ja syön lääkkeitä. Alotin just joten vielä en oo huomannu suurta vaikutusta mutta ehkä parin viikon päästä.

Tämä on turhauttavaa kun tajuaa ettei pysty vaikuttamaan olotilaan omalla toiminnalla hirveästi. Yritän ajatella positiivisesti, syödä säännöllisesti ja ulkoilen paljon. Siltikin tuntuu ahdistavalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tai päätät, että sulla on vaikka ti ja pe vapaapäivät ja niiksi päiviksi sitten keksit jotain kivaa aina (näet ystäviä, menet elokuviin/teatteriin, syömään jne.)

Vierailija:

Lainaus:


Ei riitä ymmärrys, ei...



Ei tuo kyllä masennukselta kuulosta, vaan siltä, että sä et jaksa etkä viitsi hoitaa juuri tuon ikäistä lasta...



Mutta mistäs minä tiedän. Mene lääkäriin, eiköhän ne sut ohjaa sieltä psykologin juttusille. Tai varaa itse aika mielenterveystoimistosta.




Parivuotiaan kanssa on mennyt taas jo ihan ok. Ja toki se vaikuttaa etten jaksa tuon ikäistä lasta joka liikkuu mutta ei " kommunikoi järkevästi" . Vaikka tämäkin on helppo ja iloinen lapsi, niin en vaan jaksa. Ja sekös masentaa. Siksi en haluaisikaan pillereitä (joitten pelkään vaikuttavan lapseen imetyksen kautta), vaan ratkaisua varsinaiseen ongelmaan. Oikeasti kaipaisin nyt kotiapulaista, joka ulkoiluttaisi ja leikittäisi lasta ja siivoaisi hänen sotkunsa. Mutta taitaa olla mahdotonta Suomessa sellaisen saaminen kun ei olla edes mitään rikkaita. Eli jotain kovaavaa " sijaistoimintaa" pitäisi löytyä, josta saisi energiaa...



ap

Vierailija:

Lainaus:


tai päätät, että sulla on vaikka ti ja pe vapaapäivät ja niiksi päiviksi sitten keksit jotain kivaa aina (näet ystäviä, menet elokuviin/teatteriin, syömään jne.)




Ne kuitenkin vaatisivat sen että joku muu tosiaan hoitaisi lasta, eikä siihen ole varaa ellen tee sitten töitä " vapaa-aikanani" . Mies kun ei yhtään osallistu tähän huusholliin, niin että hänelle voisi lapset antaa hoidettavaksi...



ap

miksette te voi vaihtaa rooleja: mies vanhempainvapaalle, sinä takaisin töihin? Olet hoitanut jo yli oman osuutesi, olisi jo hänen vuoronsa puutua kotona..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat