Vierailija

Siis ihan mahdotonta...



Eilen illalla klo 10 komensin pojan nukkumaan tietokoneelta. Kieltäytyi, murjotti, nimitteli. Aloin päivän kerrallaan lisäämään tietokonekieltoa. Kun viikko oli täynnä, lähti vihdoin sänkyyn.



Aamulla ei meinannut millään nousta. Kiusasi aamiaisella veljiänsä ja heitteli tavaraa pitkin pöytää. Sanoin että saa siitä hyvästä siivota keittiön. Ei siivonnut eikä syönyt, istui vaan ja sanoi ettei tee mitään. Kello oli jo niin paljon että piti mennä kouluun, käskin lähteä sitten sinne. Kieltäytyi lähtemästä, ilmoitti ettei vähempää voi kiinnostaa. Haukuin häntä pennuksi ja käskin kasvaa vihdoinkin ihmiseksi. Hän sanoi ettei enää ikinä tee läksyjä (edellisiltana ei ehtinyt mielestään pelata tarpeeksi läksyjen takia, kuulustelin niitä koska hän on hoitanut koulutyönsä huonosti), vaan jättää koulukirjat aina kotiin. Sanoin että jos ei koulu maita niin hän saa luvan sitten jäädä kotiopetukseen, niin katson että hän opiskelee riittävästi ja lopun päivää voi sitten tehdä kotitöitä ja siivota koko talon joka päivä. Hän ilmoitti ettei tee mitään vaan tappaa minut mieluummin. Sanoin että voisit puhua kunnioittavammin vanhemmillesi, käänsin selkäni ja aloin hoitaa nuorempia poikia kouluun. Tää esikoinen vaan istui ja murjotti vaikka hänen koulunsa oli jo alkanut. Kun toiset olivat lähteneet sanoin hänelle että alahan nyt mennä kouluun. Hän sanoi ettei mene ellen minä pyydä loukkauksiani anteeksi. Kyykistyin hänen eteensä ja sanoin että pyydän omia loukkauksiani anteeksi heti kun hän pyytää omiansa. Hän tokaisi anteeksi, minä samoin ja sitten hän lähti ovesta ulos.

Tätä samaa on kaikki päivät, aamusta iltaan, rangaistuksia vaan rangaistusten päälle, kauheasta vänkäämistä ja uhittelua puolin ja toisin... aina on ollut vaikea luonne, holdingia joutu käyttämään pienempänä usein kunnes ekaluokkalaisena oli liian vahva siihen. Nyt on jo yhtä pitkä kuin minä enkä varmasti pärjäisi missään fyysisessä mittelyssä...mutta ei tunnu että henkinenkään kantti kauan kestää tätä.

Antakaas nyt neuvoja miten klaarattaisiin tää elämä paremmin...

Kommentit (13)

Poika on kyllä vielä aika pieni... Silloin kun veljeni oli n.14-15 ja tappeli äidin kanssa koko ajan, minä autoin heitä. Eli veli puhui minulle mikä mättää ja minä yritin kertoa äidille asian. Eli ongelma oli, että he eivät puhuneet samaa kieltä. Ymmärsivät koko ajan toistensa sanomiset ihan väärin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joitakin hyviä vinkkejä tuli, joihin täytyy yrittää kiinnittää huomiota. Tuntuu vaan että omat voimat on välillä turhan vähissä...jos kahdeksikkovastaaja jaksaisit kertoa mitä vinkkejä sait, niin olisin kiitollinen.

Seiskalle toteaisin että olet liian yksisilmäinen. Ainakin tämä poika on ollut koko ajan kotihoidossa ennen kouluun menoa - mitä nyt kerhossa ja harrastuksissa käynyt.

Poika on meidän esikoinen, itse asiassa koko suvun esikoinen eikä läheistä nuorisoa oikeastaan ole... minä tulen muuten huomattavasti paremmin pojan kanssa toimeen kuin isänsä, siinä vasta todellinen taistelupari, jonka puheita minä joudun " tulkkaamaan" .



ap

Meilläkin on esikoisena lähes samanikäinen poika (11,5 v.), mutta hänen käytöksensä on vielä ihan asiallista. Toki uudenlaista uhmakkuutta alkaa vähitellen näkyä, mutta meillä kuitenkin aikuiset päättävät peliajoista, nukkumaanmenosta yms. tärkeistä asioista eikä poika vielä kyseenalaista aikuisten päätäntävaltaa (vaimeaa nurinaa toki kuuluu ;-)



Halaileeko teillä poika vanhempia tai sisaruksia? Meillä halailee ja toivottavasti vielä pitkään...



Mitään viisastenkiveä ei minullakaan ole tarjota, mutta murkulle on aika vaikea saada rajoja, jos niitä ei ennestään ole yrittänyt jo rakentaa.

apu saatiin kun käytiin juttelemassa lastenpsykiatria poliklinikalla useita kertoja. Ota koulukuraattoriin yhteys,hän osannee neuvoa oikean tien. Ulkopuolista apua tarvitsette ja olen ikuisesti kiitollinen,että aikanamme menimme. Nyt 15 vuotiaana paljon helpompaa.

vaikka miten tahtoisi ja jaksaisi olla hyvä vanhempi niin ei vain osaa. Olisi ihana jos olisi taikasanat, mitkä joka tilanteen muttaisi halaukseksi ja nauruksi. Paljon hyviä vinkkejä tullut, tuo kosketus, pikku- hali ja tukan pörrötys kannattaa säilyttää ihan muistin kanssa ja meillä nuo iltajutustelut on kans käytössä. Pitää vain uskoa että kun parhaansa tekee se riittää ja hyväksi murkulle koituu.

Lisäisin näihin vielä kosketuksen. Murrosikäisiä poikia ei enää juurikaan tule halailtua tai otettua syliin, mutta he kaipaavat kosketusta siinä missä kuka tahansa ihminen. Kun siis puuhailette yhdessä voit koskettaa ohimennen, vaikkapa ihan hipaisemalla käsivartta, halaamalla, ottamalla kainaloon, tai pitämällä kättä olalla.

koulussa. Vaikka murkkuiältä tuo kuulostaa, mutta voihan mm. tuohon kouluunlähtöhaluttomuuteen liittyä kiusaaminenkin tai kavereiden puute...

Jutustele poikasi kanssa ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään. Voitteko esimerkiksi joskus pelata yhdessä tietokoneella? Pyydät vaikka poikaasi opettamaan ja otatte kisaa tai jotain ;) Sellaista kahdenkeskistä hauskanpitoa ;)

Välillä olen ihan hukassa, kun tuntuu etten osaa kasvattaa häntä. Pelit kiinnostavat koulua enemmän ja jatkuvasti hän vänkää vastaan joka asiasta. Itsesyytökset ovat kovat, kun huonoina hetkinä tuntuu, että KAIKKIEN muiden perheiden lapset ovat niin tottelevaisia ja hyväkäytöksisiä...No, eihän se paikkaansa pidä. Raskasta tämä äitinä oleminen kyllä on, kun jatkuvasti saa " tapella" nukkumaanmenoista, läksyistä jne. Parempi kuitenkin edes yrittää pitää kuria, kuin että antaisi tässä vaiheessa periksi. Tässä vaiheessa pystyy vielä vaikuttamaan lapsen elämään aika paljon.

Mites muilla, tottelevatko lapset paremmin isäänsä? Itse olen uusperheellinen ja lapsi näkee isäänsä viikonloppuisin. Arjesta huolehtiminen jää siis minun vastuulleni.

Minu äiti pärjää pienten lasten kans tosi hyvin. Mutta ko oma poika kasvoi murkkuikäiseksi ei niiden elämästä meinannut tulla mitään...

Ei ne murkut mitää aikuisia ole, vaikka usein ovatkin sen kokoisia. Selvät säännöt joista molemmat pitää kiinni. Tuo ikäisille on tärkeää, että myös aikuinen pitää sopimuksista kiinni. Ja jos et ole tyytyväinen lapsesi käytökseen, yksilöi käytös josta häntä moitit. Esim. ei ihmisille ruukata noin huutaa, rauhoitu. Ei, sinä olet aivan mahdoton, eihän sinun kans pärjää.



Ja metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Niin kauan ko sinä et kunnioita poikaasi, hän ei kunnioita sinua.

Enemmän positiivista huomiota kun negatiivista. Ei uhkailua, säilytä maltti, ei äänen korottamista, ei mielivaltaisia uhkailuja joita ei sitten noudateta, kohtuus kaikessa. Poika ei voi tälle käytökselleen paljoa, on itse ihan hukassa itsensä suhteen. Sopikaa jonkinmoiset säännöt, josta pidätte kiinni. Ei tietokoneella oloa yli kahta tuntia päivässä, hermostuvat aina kun koneelta pitää tulla pois. Yhteistä aikaa teille molemmille, vaikka ruuanlaittoa. Mitä nyt teet vaikuttaa seuraaviin vuosiin todella paljon, käy vaikka iltasin pojan huoneessa juttelemassa kaikesta, yksinpuhelua saa harrastaa jonkin aikaa, mutta kyllä se nuorimieskin sieltä vähitellen tulee esiin. terveisin neljän murrosikäisen äiti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat