Seuraa 

Kertokaapa omien lastenne nimiä niin me lähiönimiä lapsillemme antaneet arvostellaan niitä=)

Sivut

Kommentit (20)

mulla on itselläni ns suomalainen nimi, joka on tuikitavallisen oloinen, mutta niitä on vain mulla, veljelläni ja vanhemmillani, sekä setäni perheellä. Se on aikanaan ulkomaalaisesta nimestä suomalaisen oloiseksi muutettu. En tykkää siitä ollenkaan, enkä olisi kyllä J:llä alkavia mielestäni kauniita nimiä sen sukunimen kanssa antanutkaan. Mutta onneksi asiaa auttoi, että miehellä sattui olemaan nimeen sopiva ulkomaalainen sukunimi;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Asuin lapsuuteni lähiössä, ja nautin valtavasti! Paljon lapsia ja isot pihat. Lähiö-sanassa on siis minulle vain ja ainoastaan positiivinen kaiku. :)




Minä asuin osan lapsuudestani lähiössä, eikä missään ole ollut niin paljon seuraa ja toimintaa kuin silloisessa (useammassa) pihapiirissä.



harvoin lapsia kutsutaan myös sukunimellä...eli mitä ajattelet, jso kuulet nimen Jemina....mutta myöhemmin tajuat, että Jeminallahan on vaikka arabialainen isä. Miten silloin määrittelet nimen? Onko se silloin jotenkin enemmän sallittu, vai tuntuuko se lähiönimeltä vain suomalaisen sukunimen kanssa?

1. Kaikki ihmiset mahtuisivat asumaan kaupungin keskustassa

2. Kaikilla ihmisillä olisi varaa asua kaupungin keskustassa

3. Kaikille ihmisille/perheille löytyisi sopivia asuntoja kaupungin keskustassa

4. Kun kaupunki kasvaa, rakennetaan lähiöitä, jotka voivat toki olla keskenään eri tyylisiä



lintu75:

Lainaus:

Monet eivät halua tai pysty asumaan jommassakummassa, joten mun järjen mukaan suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, eli esikaupunkialueella. Nämä paikat ovat usein lapsiperheiden suosiossa




Lainaus:

Vain nimen kantaja antaa nimelle merkityksen" eli niinhän se menee...ei nimi miestä pahenna, mutta mies voi antaa teoillaan nimelleen ikävän mielikuvan...




Ihmisethän yleensä ovat epäloogisia ja haluavat mielellään pönkittää omaa uskomustaan.



Jos jonkun mielestä Vivian on " lähiössä asuvan huonosti toimeentulevan perheen lapsi" , hänen mielipiteensä ei siitä muutu, vaikka tutun akateemisen ja hyvin toimeentulevan, ydinkeskustassa asuvan perheen kersalla olisi sama nimi.



Todennäköisesti nimittäin tällä jälkimmäisellä perheellä olisi looginen, sekä sosiaalisesti hyväksyttävä syy antaa lapselle ko nimi. " Lähiöperheessä" sellaisia syitä ei voi olla, koska heidän elämänsä on tietynlaista ja ennalta arvattavaa.

ja tiedänpä perheitä, jossa nimikatras menee suunnilleen näin



Antti, Janina, Salla



Eli siis tosiaan annettu lapselle se nimi, joka on miellyttänyt ja omalta tuntunut. Eli ei aina ole koko lapsiliuta varta vasten nimetty näillä ns. uusilla nimillä (jos näin saa kutsua, vaikea keksiä oikeaa termiä), joihin mm. nimi Janina (tällä palstalla) näyttä lukeutuvan

Se taisi olla silloisella Vauvat-palstalla, kun joku sosiaalihoitaja valitteli nimen valitsemisen vaikeutta. Hän sanoi, että kaikista nimistä, etenkin J alkuisista, tuli mieleen oma asiakaskunta, eli lähiöiden syrjäytyneiden perheiden lapset.



Vierailija:

Lainaus:


sanoilla lähiönimi/lähiönimet.

Eli todellakin taitaa olla tämän palstan keksintö.

Kuka sen on muuten keksinyt? Kuka tunnustaa!




En minä ainakaan ketään arvostele sen perusteella minkä nimisiä lapsia hänellä on. Meillä on suht " tavalliset" nimet lapsilla, ei ole mitenkään erikoiset. Itse olisin voinut haluta hieman harvinaisemmat, mutta mies ei... Tosin kuopuksemme nimen päätin jo 16 vuotta sitten, tosin en sitä esikoiselle voinut laittaa. Silloin se oli hyvin erikoinen, mutta ei enää nykyisin, nyt se on aivan tavallinen.

En tiennyt sanaa " lähiönimi" olevan olemassakaan, enkä kyllä vieläkään tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sekin varmasti kohta selviää...

Asuin lapsuuteni lähiössä, ja nautin valtavasti! Paljon lapsia ja isot pihat. Lähiö-sanassa on siis minulle vain ja ainoastaan positiivinen kaiku. :)

musta on aika surullista, että yhdistetään kaksi asiaa, joilla ei ole toitensa kanssa mitään tekemistä. Tästä tulee mielikuva, että lähiöt ovat slummeja, joissa asuu elämässään epäonnistunutta ja syrjäytynyttä porukkaa. Mitä muita vaihtoehtoja on kuin lähiöt? Maaseutu ja kaupunkien keskustat? Monet eivät halua tai pysty asumaan jommassakummassa, joten mun järjen mukaan suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, eli esikaupunkialueella. Nämä paikat ovat usein lapsiperheiden suosiossa, keskusta kun ei ole lapsille mitenkään ihanteellinen kasvuympäristö.

Tässä on siis tehty yhden ihmisen mielikuvasta " koko kansan totuus."

Mullakin on mielikuvia eri nimistä, kuten varmaan jokaisella. Ala-asteikäisenä koulussa vieressäni istui " lääkärinpoika" Lauri, joka oli kova piereskelemään. En voi väittää, etteikö se olisi jättänyt nimeä mieleen hieman ikävällä tavalla. Yläasteella luokallamme oli Jere, joka oli vetelä ja piereskelevä retale, siksi olin kauhusta jäykkänä kun kuulin vuosien päästä serkkuvauvani nimen: Jere.

Nykyään asia ei enää tule mieleen.

Jostain nimikirjasta luin hyvän lauseen:" Vain nimen kantaja antaa nimelle merkityksen" eli niinhän se menee...ei nimi miestä pahenna, mutta mies voi antaa teoillaan nimelleen ikävän mielikuvan...

Kunhan koitin selittää, mitä täällä lähiönimellä tarkoitetaan. Ja tässä tai jossain muussa ketjussa joku totesi ihan oikein, että meidän iso- ja isoisovanhemmilla on kaikilla melkein ollut lähiönimet, kun ei suomalaisia nimiä juuri ollut tai käytetty. Lue vaikka Täällä pohjantähden alla, niillä mökinmiehillä ja -naisilla on järjestään " lähiönimet" .



lintu75:

Lainaus:


harvoin lapsia kutsutaan myös sukunimellä...eli mitä ajattelet, jso kuulet nimen Jemina....mutta myöhemmin tajuat, että Jeminallahan on vaikka arabialainen isä. Miten silloin määrittelet nimen? Onko se silloin jotenkin enemmän sallittu, vai tuntuuko se lähiönimeltä vain suomalaisen sukunimen kanssa?




Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat