Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Niin, meidän neiti kohta 1,5v ei sitten enää suostu jäämään itsekseen nukhatamaan. Varmaan ollaan 4 kk:ta tehty niin että me vanhemmat yhdessä olemme vieneet tytön nukkumaan ja sitten jätetty itsekseen nukahtamaan. Nyt viime viikonlopusta asti tyttö protestoi vastaan sen minkä jaksaa... Mikään ei auta. Olen ottanut syliin ja yrittänyt nukuttaa. Olen ottanut viereen ja yrittänyt nukuttaa. Olen yrittänyt rauhoittaa omaan sänkyyn, mutta siitä neiti saa raivokohtauksen ja huuto vain pahenee. Nyt on sitten pari iltaa isä ottanut tunnin nukuttamisyritysten jälkeen viereen ja siihen tyttö on väkisin lopulta nukahtanut ja sitten nostettu omaan sänkyyn.



Mitä pitäisi tehdä? Oltiin jo niin hyvällä mallilla tuon nukkumaanmenon kanssa että nyt masentaa tosissaan, kun mikään ei auta ja tuntikaupalla saa huutoa kuunnella.



Kertokaa kaikki unikouluvinkit mitä keksitte ja mikä on auttanut?



Emme ole mitään rutiineja muuttaneet. Mutta miten unikoulu onnistuu, kun ei auta että menee tytön sängyn viereen rauhoittelemaan, vaan syliin kun ottaa niin sitten ei itke, mutta ei myöskään nuku!



Nyt siis on lähestulkoon itkenyt itsensä uneen.



Äidillä on erittäin avuton olo ja pelkään että miten tästä taas pääsee takaisin siihen hyvään tapaan, joka oli jo pitkään käytössä...

Tuntuu tosiaan että päästiin liian helpolla ja nyt sitten taas koetellaan...





Onko kohtalotovereita??



amanda ;)



Kommentit (7)

että kokeilimme jonkin asteista huudatustakin, mutta hän saattoi huutaa 1,5-2 h putkeen ja sitten tosiaan väsähti vasta...

Ein minä pystynyt sellaista kuuntelemaan ja kaiken lisäksi lapsi oli koko seuraavan päivän ihan väsyksissä.

maitoa saada lisää ja ties mitä vielä. Esikoisemme oli todella vaikea tapaus, joten tiedän (valitettavasti) miten vaikeaa se nukahtaminen voi olla. Esikoisella se vaikeus kesti 2 -vuotta.... Mutta tämä kuopus on tähän asti ollut niin helppo ja tuntuu ettei millään jaksaisi alkaa taas tälläistä rumbaa ja showta iltaisin.



Mutta, mutta, olen itse mietiskellyt, että neiti on nyt siinä iässä että voi olla ns. eroahdistusta äidistä ja muutenkin päivisin on kaikkea uutta opittavaa ja kivaa, ettei ehkä illalla malttaisi enää mennäkään nukkumaan.

Olen miettinyt että pitänee ehkä jaksaa kuunnella sitä huutoa kolme iltaa, jos ei senkään jälkeen tokene, niin sitten jotain muuta.

Tuntuu nimittäin siltä, että jos neiti saa sillä huutamisella aina huomiota, ja isi ja äiti yrittävät vuorotellen kaikenmaailman nukutustemppuja niin tilanne vain pahenee ilta illalta.... Onhan se kiva katsoa, mitä ne isot ihmiset NYT keksivät tehdä kanssani....



Enpä tiedä - täytyy nyt katsoa vielä huomisilta --

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

joten ei mitään unikouluja voi kyllä ajatella.se menee ohi kun ahdistuskausi loppuu.kysy neuvolasta tarkemmin.kärsivällisyyttä vaaditaan varmasti nyt paljon.

Kannattaa tarkistaa että lapsella ei ole korvatulehdus. Meillä ilmeni vain nukahtamisvaikeutena, levottomina öinä ja lapsi halusi olla enemmän sylissä. Muten leikki normaalisti.



Eroahdistuksen lisäksi myös hampaiden tulo aiheutti meillä äitiin tarrautumista ja univaikeuksia.

Meillä oli reilun vuoden ikäisenä kokeilussa kotiunikoulu,silloin oli kanssa uniongelmia ja ei nukahtanut omaan sänkyynsä vaan syliin.Nyt poika tosiaan kohta kaksi vuotta ja uhmaakin löytyy jo pienestä herrasta aika lailla.Välillä nukahtaa paremmin välillä huonommin.Imetän vielä joten nukahtaa tissille ja sitten laitan omaan sänkyyn...aamusta kävelee itse meidän viereen nukkumaan.En usko että onnistuisi nukutus sängyn vieressä tai en tiedä?

Meilläkin mentiin nätisti nukkumaan jo pidemmän aikaa tuossa iässä kunnes eräs ilta se huuto alkoi. Ei siinä tosiaan paljon mikään auttanut, vaikka kaikkea kokeiltiin. Lopulta minä istuin lapsen vieressä siihen asti kunnes hän nukahti. Istuin vaan mutta en jutellut, rauhotellut, en edes katsonut päin. Neuvolassa neuvottiin harrastamaan piipahtamisia, mutta meillä ne saivat kamalat raivokohtaukset aikaan. Noin kuukauden istuin illat (isä ei kelvannut tähän homaan ollenkaan) ja sitten aloin ehdotella noita piipahteluja (äiti käy vessassa ja tulee ihan kohta takaisin) ja kas kummaa ne onnistuivat. Kolme iltaa meni kun äidin perään huudeltiin ja nyt mennään taas nätisti nukkumaan. Sitä en tiedä kuinka kauan, mutta täytyy olla nyt taas tyytyväinen tähän hetkeen ;)

Samanlaista täällä, siis. Joitakin viikkoja on nyt jatkunut näin. Vuoden ikäisestä puolitoistavuotiaaksi nukahti ja nukkui tosi hyvin, välillä heräsi yöllä, mutta tokeni tutilla. Tutti jätettiin pois, eivätkä yöt huonontuneet vielä siitä, vaan nyt lähiaikoina ne ovat muuttuneet hankaliksi ilman näkyvää syytä. Sekä päivä- että yöunille meneminen on vaikeaa, mutta oikeastaan vain minun nukuttaessani, isän nukuttaessa menee nukkumaan helposti. Aluksi kun unensaanti vaikeutui, koitin " piipahtamista" huoneessa, mutta se ei tehonnut ollenkaan, lapsi ei saanut rauhoituttua lainkaan. Nyt olen tehnyt niin, että istuskelen lapsen sängyn vieressä tekemättä mitään, välillä sanon hänelle jotain rauhallisesti, kehotan nukkumaan jne. Tämä on siksikin parempi ratkaisu, että itselläni hermot säästyvät ja pysyn päätöksessäni, kun on varautunut vain siihen, että istun siinä niin kauan kunnes toinen nukahtaa, eikä tarvitse hypätä ylös alas, pois huoneesta ja taas takaisin. Tähän asti nukahtamiseen on mennyt iltaisin ja päiväunilla puolesta tunnista puoleentoista, tänään vain puoli tuntia, joten ehkä se tästä.



Yöllä lapsi on myös heräillyt kesken unien, eikä ole nukahtanut uudestaan (pari tuntia yritetty parhaimmillaan). Sitä ei olla jaksettu joka yö, joten nyt ollaan otettu meidän sänkyyn nukkumaan. Ehkä se on virhe pidemmän päälle, mutta jotenkin tuntuu, että kun nuo heräilyt ovat tulleet ihan yhtäkkiä, niin tämä olisi joku vaihe vaan, ja sen mentyä ohi olisi taas otollisempi aika yrittää omassa sängyssä läpi yön. Sitäpaitsi oma pinna ei vaan kestä monen tunnin nukuttamista päivän ja illan lisäksi vielä yöllä.



Eli ehkä ainoa vinkki, jonka tästä meidän tilanteesta osaan antaa on se, että jos haluatte, että lapsi nukahtaa omaan sänkyyn, niin tehkää sinne nukuttaminen itsellenne mahdollisimman stressittömäksi (tuoli sängyn viereen, lukekaa siinä vaikka kirjaa, jos lapsi ei nuku pimeässä), jotta ette lipsuisi päätöksessänne ja päättäkää, että lasta EI oteta pois sängystä vaikka karjuisi kuinka (paitsi jos saa sellaisen raivarin, että on vaarassa satuttaa itseään, esim meidän tyttö yritti raivoissaan hakata päätään sängyn päätyyn, jolloin oli pakko vähäksi aikaa ottaa syliin tai pitää muuten kiinni). Itseäni auttaa pysymään kovana se, että olen kuitenkin ihan lapsen vieressä, joten hän ei voi tuntea oloaan kovin hylätyksi, lähinnä vihaiseksi.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat