Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Minulla on puolitoistavuotias lapsi, jota hoidan kotona. Kerran viikossa käyn pelaamassa sulkapalloa, mutta kroppani ja kuntoni kohentamiseen tämä ei riitä. Miehellä on toisinaan päivätyön lisäksi iltatöitä ja harrastuksia myös, ja itsekään en kuitenkaan haluaisi laittaa jokaista " vapaahetkeä" liikkumiseen, en siis ole " urheiluhullu" , mutta toiveissa olisi pieni kohennus. Miten te onnistutte harrastamaan liikuntaa? Onko ideoita, voiko pienen lapsen kanssa harrastaa jotain vakavasti otettavaa liikuntaa, paitsi vaunukävelyjä?



Tietääkö joku, onko Helsingissä liikuntapaikkoja, joissa olisi lapsenvahteja käytettävissä?

Kommentit (15)

meillä paras aika minun liikuntaharrastukselleni on illalla klo 20-21, mies laittaa silloin lapset nukkumaan. toinen hyvä ajankohta on sunnuntaiaamupäivät, silloin mies ulkoilee lasten kanssa.



helsingistä löytyy kotiäitien jumppaa ainakin tapanilan erältä, jumppa on arkipäivisin aamupäivällä ja mukaan voi ottaa pikkulapsen. homma toimii niin että iso jumppasali on jaettu puoliksi, äidit jumppaa toisella puolella ja ipanat riekkuu toisella puolella. ihan pienen vauvan kanssa toimii, sitten ei taas välillä toimi mutta tuollaisen 1,5-2veen kanssa onnistuu taas, tietty riippuu myös lapsestakin.



http://www.tapanila.com/ ja siellä aikuisten harrasteliikunta

En raaski kiikuttaa lasta vähinä " vapaa-aikoina" hoitoon. Hoitovapaan jälkeen vielä työnantajan vaatimuksesta pari iltaa viikossa meni opiskeluun (ihana hoitaja kotona).



Nyt tilanne on muuttumassa ja aion todella ottaa aikaa myös itselleni liikuntaharrastukselle.



Tuo tuplahulinan ehdotus on loistava! meillä kantorinkan (Deuter) painorajoitus oli 22 kilon paikkeilla.



tuplahulina:

Lainaus:


Jos sinulla on vain yksi lapsi, suosittelen kantorinkkaa. Sitten vaan lenkille mäkiseen maastoon. Sekä lihas- että aerobinen kunto kasvavat. Toimii kelillä kuin kelillä kesät talvet, lapsen painoraja on 18 kg paikkeilla mallista riippuen ja mukaan saa vielä eväät ja esim. vaihtovaipat niin pitempään reissuun saa retkeilyn meininkiä. Meillä lapset ovat tykänneet kovasti ja samoin me vanhemmat, koska rinkat vapauttavat liikkumisen katujen ulkopuolelle ja mahdollisuuden pitempiin matkoihin kuin pikkujaloilla pääsisi.




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri tuon asian kanssa ollaan miehen kanssa viime aikoina pähkitty, sillä lenkkeily tuntuu olevan ainoa helposti järjestettävä liikuntamuoto. Yhdeksi ratkaisuksi hankittiin takkahuoneeseen crosstraineri. Lisäksi mies käy kuulemma vielä tilaamassa lihaskuntopenkin painoineen.



Olemme molemmat harrastaneet jo pitkään salilla käyntiä ja nyt lasten synnyttyä (2v2kk ja 2kk) se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tai no, kyllähän sen ajan pystyy järjestämään, mutta halutaan, että yhteistäkin aikaa löytyy kotona olemiseen lasten kanssa. Harvinaisemmat " oman ajan" kodin ulkopuolella käytän mielummin ystävien tapaamiseen.



Moni tuttavamme on jaksanut päivitellä noita suunnitelmiamme ostaa laitteet kotiin tyyliin " saa nähdä koska into lopahtaa ja laitteet pölyyntyvät nurkissa" . Yritetään välttää tuota ja ainakin toistaiseksi ollaan onnistuttu. Juuri tunti sitten lopetin laitteella ja katsoin samalla OC:n nauhalta ;-).

Eipä tässä kauheesti jaksa/ " muka" ehdi harrastaa liikuntaa. Lapset ovat 1 v ja 3 v. Tiistaisin olen käynyt urheilukerhossa, jossa koettelemme eri lajeja. Se alkaa klo 19 ja loppuu 20.30. Ihanaa, kun saa tulla hiljaiseen kotiin illalla.

Mieheni käy 4 krt viikossa salilla, jos työt vaan antaa periksi( kolmivuorotyö). Lähtee noin klo 17 (juuri kun on ruoka, prkle!!), ja tulee seitsemän aikoihin. Sit olis minun vuoro lähtee, mutta kun ei aina jaksa. Juoksu/kävely ei ole oikein minun laji= ( Salille kun saisin itseni raahattua. Kävin siellä, ennen kuin ensimmäinen lapsi synty, 4 krt/ vko. Lopetin kuukautta ennen laskettua-aikaa...ja sen jälkeen en ole siellä käynytkään kuin noin 10 krt = (



oletko ajatellut jumppaamista lapsen kanssa? Siis jos hoitajaa/hoitopaikkaa ei aina ole saatavilla.



Itse kävin syksyn naperouinnissa ja kyllä se lastenaltaan vedessä juokseminen välillä lasta sinne sun tänne " heitellen" tai olkapäillä kuljettaen jne niin mielestäni oli ihan hyvää " jumppaa" .



Nyt kävin kokeilemassa (itseasiassa ekaa kertaa tänään!) aikuinen-lapsi-jumppaa, jonka ajattelin olevan enemmän lapsen ehdoilla leikkimistä, mutta ihan oikeasti se oli aikamoista jumppaa äidillekin! Kokeilkaa esim. punnertaa ja pysyä ylhäällä niin kauan kuin lapsi konttaa altanne toiselle puolelle jne. Eli siis ideana on " jumppaa äidille ja hauskaa lapsille" . Aivan taatusti menemme uudelleen!



Samantyyppistä äiti-lapsi jne. toimintaa on monella eri " firmalla" : MLL, erilaiset jumppaseurat jne.

Tiedän todella, ettei se ole helppoa järjestää aikaa liikunnalle, kun on pieni/pieniä lapsia. Minä päätin viime jouluna, että asiaan on tultava muutos- eihän se voi olla mahdotonta ottaa muutamaa tuntia viikon 161:stä tunnista liikkumiseen! Niimpä aloitin kaverin kanssa, jolla myös pieni lapsi, potkunyrkkeilyn, jossa kävimme sovitusti joka maanantai ja keskiviikko. Nämä päivät olivat siis minulle pyhitetty, mies sai sitten mennä esim. ti ja to. Hyvin kaikki sujui ja olo parani, kun kunto nousi ja pääsi vähän tuulettumaan! Lisäksi kävin päivisin kävelemässä ja joskus, huom, joskus, viikonloppupäivisin jumpassa tai uimassa.

Nyt, kun olen taas raskaana, teemme yleensä seuraavanlaisesti: mies menee suoraan töistä salille. Näinä iltoina (x2) lähtee aamulla vähän aikasemmin, jotta pääsee ajoissa pois ja treenaamaan. Mies tulee n.klo 18.30,jonka jälkeen minun liikunta-aika alkaa. Joko lähden lenkille tai vesijuoksemaan/uimaan. Raskauden aikana en ole jatkanut nyrkkeilyä, jossa usein sai osumaa ja kontaktia. Kuntonyrkkeily on tosin alkamassa ensi viikolla, siellä käyn siis joka maanantai-ilta. Aika on klo 20-21.30, joten lapsikin on jo untenmailla silloin.



Yhteistä aikaa miehen kanssa on siis perjantait ja viikonloput ja tietty myöhäisillat. Katotaan leffaa, jutellaan ja ehkä syödään jotain.

Hyvin menee ja kaikki ovat tyytyväisiä, kun saa liikkua ja purkaa stressiä ja nähdä vähän kavereitakin samalla. (käyn ystävän kanssa liikkumassa)



Kyllä sen ajan saa järkättyä, jos vaan näkee vähän vaivaa!

Mulla on reilu 1-v tyttö ja vajaa 3-v tyttö. Mies tekee pitkää päivää töissä eli on kotona kuuden tai puoli seitsemän aikaan. Kun mies tulee kotiin, niin minä lähden melkein heti lenkille. Käyn kävelemässä noin 8 kilometrin lenkin niin, että hiki tulee. Tässä menee reilu tunti. Lenkin jälkeen touhuilemme siihen asti kunnes lapset menevät nukkumaan yhdeksän maissa ja sitten meillä on vielä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.



Meillä ei tulisi mitään siitä, että mun pitäisi lähteä jonnekkin liikkumaan. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi tykkään käydä kävelyllä!

Sillä poljen 1-2krt/vkolla, kun mies töissä ja lapset päiväunilla. Viikonloppuisin lähden sauvakävelylle, kun edes toinen lapsista nukkuu. (mies hoitaa lapsia silloin)



Lisäksi lykin sisarusrattaita, kuuma siinä tulee kun tarpeeksi kovaa lykkii ; ) tarkoitus nyt alkaa uimaan, kun mies enemmän kotona.



Vaatii kyllä järjestelyjä, että saa liikkua! Mutta muuten en jaksa!

Yritän jumpata joka toinen päivä, kun lapsi on päikkäreillä. syksyllä oli helpompaa, kun lapsi nukkui ulkona pitempään, mutta nyt hän nukkuu reilun tunnin, joten aloitan heti. Ostin tv-shopista the firm-jumppavideot ja niiden mukaan teen. Kun olen tehnyt jo aika kauan, tiedän mitä tulee, ettei tarvi äänikään olla isolla ( englanniks).Hiki tulee ja on tehokasta. Joskus tehdään niin, että heti, kun mieheni on tullut töistä, jumppaan, jos en ole jaksanut päivällä tai on ollut jotaki touhua. lapseni on 1 1/2 v. Joskus käyn lisäksi lenkillä pulkan kanssa illalla tai sitten käydään koko perhe. Monesti niinä päivinä, kun en jumppaa. En ole sellainen, joka menisi esim. järjestettyihin jumppiin mukaan, kun aina on jotakin, miksi meno estyy.

Nyt kun olen töissä aika tuntuu olevan niin kortilla, että liikunta on jäänyt vähiin. Kun suoriutuu kotiin 5-6 maissa, haluaa viettää jäljelläolevat tunnit lapsen kanssa, eikä lähteä mihinkään harrastuksiin. Olen pääasiassa käynyt vaunulenkeillä iltaisin ja viikonloppuisin tms. Ongelmana on, että 2-vuotias poika ei millään jaksaisi istua vaunuissa, vaan alkaa aika pian kitistä, joten pitkiä lenkkejä ei voi tehdä. Yhtenä iltana kävimme pojan kanssa potkukelkkailemassa ja se oli hauskaa ja rankkaa liikuntaa. Sidoin pojan kelkan kyytiin paksulla kaulaliinalla, ettei pääse putoamaan ja potkuttelimme pitkän lenkin. Jos kelejä riittää, täytyy ottaa tavaksi.



Ja kyllähän tuo pojan kanssa leikkipuistossa oleminenkin käy toisinaan liikunnasta, varsinkin nyt, kun pitää hinata poikaa koko ajan pulkkamäen päälle. Ainakin näin, kun itse olen raskaana, se tuntuu olevan ihan riittävän rankkaa treeniä.

tulisin varmasti hulluksi jos en ehtisi harrastaa mitään. Ainahan ei tietenkään jaksa/ehdi, mutta muuten yritän järjestää aikaa liikkumiselle vähintään 3krt/vko.



Mies on paljon töissä mutta mummo on mielellään vahtina kun olen tunnin salilla tai jumpassa. Harrastamisen avulla jaksan arjen rutiinit ja olla hyvällä tuulella vaikka sapettaisikin (ainakin joskus). Meillä on yksi lapsi niin lastenhoitojärjestelyt eivät ole niin hankalia.



Lenkilläkäynti ei ole minun juttuni. Liian yksinäistä. Ostin viimekesänä paikallisen kuntosalin jäsenyyden ja saatoin käydä siellä jopa 5-6krt/vko. Kesällä kun on valoista päivät ovat niin pitkiä että ehtii paljon enemmän kuin näin talvella.



Näin siis minun harrastamiseni.

Siis mulla ei ole lasten saannin jälkeen ollut mitään omaa juttua mihin voisin lähteä,siis pois kotoa. Houkutus ei ollut/ole suuri lähteä lenkille tonne pimeelle tielle varsinkin näin talviaikaan. Nyt sitten viime syksynä päätin kaverini kanssa,että nyt aletaan joku harrastus. Ja niin aloimme käymään kuntojumpassa joka on kyllä just kuin mulle luotu harrastus. Aivan ihana siellä hikoilla ja jumpata eikä tarvi aatella mitään! Mieskin on tottunut ajatukseen,että kotona on oltava aina kun mun harrastus ilta=)

mutta nyt kun olen taas töissä, aikaa on varsin niukalti. Illat lasten (2,5 vuotiaita) kanssa ovat niin lyhyitä, että ei oikein malta lähteä pois. Kerran, pari viikossa raaskii arki-iltana lähteä juoksemaan, muuten liikunta ajoittuu viikonloppuun. Muu kuin juoksu on hankala järjestää, koska silloin joutuisi olemaan kotoa pois pitkään. Hoitoapua ei meillä siis ole, miehen kanssa hanskaamme kuvion kaksin, ja hän harrastaa aktiivisesti liikuntaa.

Jos sinulla on vain yksi lapsi, suosittelen kantorinkkaa. Sitten vaan lenkille mäkiseen maastoon. Sekä lihas- että aerobinen kunto kasvavat. Toimii kelillä kuin kelillä kesät talvet, lapsen painoraja on 18 kg paikkeilla mallista riippuen ja mukaan saa vielä eväät ja esim. vaihtovaipat niin pitempään reissuun saa retkeilyn meininkiä. Meillä lapset ovat tykänneet kovasti ja samoin me vanhemmat, koska rinkat vapauttavat liikkumisen katujen ulkopuolelle ja mahdollisuuden pitempiin matkoihin kuin pikkujaloilla pääsisi.

Tai siis en ihan juuri tällä hetkellä, kun raskauspahoinvointi on pahimmillaan. Mutta säännöllisesti olen käynyt juoksemassa. Lähinnä ajoitan sen aamu- tai ilta-aikaan (kun poika on nukkumassa). Ensi kesänä varmaankin onnistuu juokseminen jo siten, että poika lähtee mukaan polkupyörällä.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat