Vierailija

aamulla puistossa ollessani katselin surullisena, kun reilu 1v kiharatukkainen, harmaaseen oloasuun, vaaleanpunaiseen pipoon ja kirkkaanpunaisiin kävelykenkiin puettu tyttönen sai itkeä syliä pph:ltaan toooosi pitkän ajan. pph seisoi ringissä muiden hoitajien kanssa juttelemassa, ja tyttöressu kulki kädet ojossa hoitajan perässä pyytäen syliin itkien. sitä mukaa kun tyttö saavutti, hoitaja vaihtoi paikkaa ringissä ja käänsi aina selän tytölle. sitten meni penkille istumaan, jonne pikkuinen perässä taapersi itkien toivoen syliin pääsyä. hoitaja vaan usutti lelujen kimppuun. ehkä vartin päästä hoitaja vaivautui kaappaamaan itkevän lapsen turhautuneena penkille viereen, lättäsi lapsen (minun mielestä) kovakouraisesti siihen istumaan ja ravisteli.



suretti katsoa, enkä voinut ymmärtää, miksi muut pph:t (jotka selvästi tuntevat tämän hoitajan) eivät ottaneet mitään kantaa asiaan. tuskinpa surkuttelemani lapsen vanhempia tämä viesti tavoittaa, mutta enpä muutakaan keksinyt, joten tässä neula heinäsuopaan.

Kommentit (24)

typerää puhua mistään karaisemisesta, kun oikeasti lapsi vahvistuu kun saa läheisyyttä sitä tarvitessaan. vuoden ikäinen on vielä vauva.

Itsekin joudun tekemään kotitöitä lasten hereillä ollessa ja kuorin perunat loppuun vaikka lapsi huutaisi lahkeessa kiinni. Otan lapsen syliin pestyäni käteni mullasta. Samoin illalla pesen vanhemman lapsen hampaat loppuun vaikka pienempi huutaisi lattialla syliin pääsyä. Pienemmän vuoro on kun isomman kanssa on saatu homma loppuun. Muuten ei mistään tulisi mitään. Ruoka ei olisi valmista kun lapset ovat nälkäisiä ja he söisivät ruoan sijasta jugurttia ja isompi menisi illalla nukkumaan hampaat pesemättöminä. Pikkuhiljaa lapsi oppii että hänen tulee odottaa tietyissä asioissa hetken aikaa omaa vuoroaan.



Pilkunviilaajille vielä, että eri asia tietenkin on, jos lapsi on satuttanut itsensä tai hänellä on jokin muu ns. isompi hätä. Silloin lapsi tottakai pääsee heti syliin ja hoitoon riippumatta siitä mitä olen sillä hetkellä tekemässä.



Niin ja jos vain seisoskelen ja juttelen muiden kanssa, lapsi pääsee tietenkin heti syliin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toki saavat välillä syliä, mutta ei IHAN KOKO AIKAA. On nimittäin olemassa lapsia, jotka olisivat vain ja ainoastaan hoitajan sylissä. Eivät halua/tahdo ottaa toisiin lapsiin kontaktia. Tuossa iässä ovat hyvin hankalassa vaiheessa. Eivät tahdo irtautua vielä "emostaan" joka siis voi olla joko äiti tai hoitaja. Tässä herääkin kysymys, että mitä ihmettä "emoonsa" takertuva lapsi tekee päivähoidossa? Miksei oma "emo" hoida häntä?



Sääliksi käy. Onneksi itse saan hoitaa omat pienokaiseni ja syliä riittää kyllä vieraillekin. Mutta kokopäiväiseksi lapsen roikottajaksi en rupea: se on lapsen äidin tehtävä!

äiti näkisi tämän ketjun, mitä hän oikeasti voisi tehdä? En usko, että pph:n kanssa asiasta keskusteleminen vaikuttaa hänen toimintatapoihinsa mitenkään. Eikä päivähoitopaikkaakaan tuosta noin vaan vaihdeta.

hoitaja homssuinen reilu viisikymppinen, lapsi reilun vuoden vanha.



ja miksi en itse ottanut kantaa? vaikea sanoa. kun se hoitaja seisoi tuttaviensa kanssa siinä, niin tuntui hankalalta mennä ihan ulkopuolisena siihen isomman porukan keskelle ainoana kommentoimaan. ja eipähän se lapsi olisi minun syliin otaamisesta tyyntynyt, varmaan vaan vierastanut. kovasti olisi kyllä tehnyt mieli jotain tehdä.



ap.

Ne itkee jonkin aikaa kunnes sopeutuu ja alkaa leikkiä leluilla ja muiden lasten kanssa. Samaa on myös päiväkodeissa.



Kyllä ne lapset tottuu, vaikka karulta voikin vaikuttaa. Kotona illalla saavat sitten äidiltä ja iskältä syliä. Ei yksi hoitaja voi koko aikaa retuuttaa jotain lasta sylissä (ja siihenhän se menee jos antaa, ei tule loppua, ja sitten tahtoo muutkin).

Ainakin meidän päiväkodissamme SYLI on yksi keskeisistä arvoista! Eli syliä saa kun sitä haluaa ja tarvitsee. Toki joskus tulee tilanteita ettei syliin pääse juuri siltä seisomalta, mutta ei pikkuisia koskaan haadateta varttia sylinkaipuun vuoksi.



Pikku hiljaa lapset itsenäistyvät mutta sylin tarvekin ilmenee lapsilla usein vähän kausittain.



t. lto



Lainaus:

Lainaus:

Ne itkee jonkin aikaa kunnes sopeutuu ja alkaa leikkiä leluilla ja muiden lasten kanssa. Samaa on myös päiväkodeissa.



Kyllä ne lapset tottuu, vaikka karulta voikin vaikuttaa. Kotona illalla saavat sitten äidiltä ja iskältä syliä. Ei yksi hoitaja voi koko aikaa retuuttaa jotain lasta sylissä (ja siihenhän se menee jos antaa, ei tule loppua, ja sitten tahtoo muutkin).




On kyllä aika kyseenalaisia metodeja teillä päin. ei meidän päiväkodissa kyllä lapsia turhaan itketetä, vaan päinvastoin saavat vähän enemmän sylia ja huomiota päivähoidon aloittaessa, jotta pystyisivät pikkuhiljaa "itsenäistymään"... Enkä kyllä tiedä yhtään pph:takaan, jotka näin tekee...

lapsi sylissä.



Lainaus:

Tästä ei taas mitenkään käynyt ilmi, että miksi lapsi oikeastaan itki. Yksivuotiaskin osaa kiukutella ja oikutella, nimimerkillä kokemusta on. Kyllä muakin varmaan pidetään kamalana äitinä kun en pidä nuorempaa lasta (1v3kk, mutta näyttää selvästi alle vuoden vanhalta) päättymättömässä fyysisessä kontaktissa niinkuin hän itse haluaisi. Voisin hyvin kuvitella saman tilanteen meillä. Ja tosiaan juoksen vaan karkuun kun lapsi märisten kulkee perässä. Perhepäivähoitajat viettävät leikkikentällä 1-2 tuntia pitkästä työpäivästään eikä mielestäni ole kohtuutonta että he silloin keskustelevat työtovereidensa kanssa, koko muu työ tehdään kuitenkin yksin. On ihan perusteltua myös opettaa lapselle, että ulkona leikitään eikä roikuta kokoajan hoitajan sylissä niin mukavaa kuin se olisikin lapsen mielestä. Vartti nyt ei edes mielestäni ole mikään pitkä aika itkeä, tosin meillä lapset ei ehdi yleensä itkeä niin kauan mutta mulla niitä onkin vain kaksi.

Lainaus:

äiti näkisi tämän ketjun, mitä hän oikeasti voisi tehdä? En usko, että pph:n kanssa asiasta keskusteleminen vaikuttaa hänen toimintatapoihinsa mitenkään. Eikä päivähoitopaikkaakaan tuosta noin vaan vaihdeta.




en usko että näkee, niin kuin sanoin, neula heinäsuovassa kun en muutakaan osannut.. voi olla ettei päivähoitopaikkaa tuosta noin vain vaihdeta, mutta en minä itse haluaisi viedä omaa lastani enää yhtenäkään päivänä pph:llemme, jos saisin kuulla että tällaista kohtelua on ollut. kyllä mä jotain järjestelyjä tekisin. mutta mahdotonta sanoa, kuka mitäkin tekee.



ap

Lainaus:

Ne itkee jonkin aikaa kunnes sopeutuu ja alkaa leikkiä leluilla ja muiden lasten kanssa. Samaa on myös päiväkodeissa.



Kyllä ne lapset tottuu, vaikka karulta voikin vaikuttaa. Kotona illalla saavat sitten äidiltä ja iskältä syliä. Ei yksi hoitaja voi koko aikaa retuuttaa jotain lasta sylissä (ja siihenhän se menee jos antaa, ei tule loppua, ja sitten tahtoo muutkin).




Eihän se hoitaja voinut ottaa lasta syliin, koska sillä oli niin kiire jutella toisten hoitajien kanssa...

mutta kyllä ap olisi myös voinut kommentoida, vaikka vaan ottamalla sen itkevän lapsen syliin. Olisi varmaan pistänyt pph:n vauhtia...



Jos oli hoitajan oma lapsi, niin sääli lapsiparkaa!

Muuten ei voi muuta sanoa kuin että surullisen kuuloinen juttu, mutta vähän liian tuttu tarina. Samanlainen "hoitaja" pörrää meidänkin nurkilla ja kyllä tekee pahaa niidenkin lasten puolesta:( Hoitajan tärkein tekeminen puistossa on jutella muiden äitien kanssa (joilla mun mielestä on vähän erilainen vastuu lapsistaan, hoitaja on kuitenkin ensisijaisesti TÖISSÄ eikä tapaamassa vertaistukiryhmiään) ja pienet lapset joutuvat itkemään nälkää/väsymystä/syliä loputtomiin tai menne viuhtovat pitkin puistoa hoitajan keskittyessä "olennaiseen".



Ja niin kun pph:a aina kehutaan pk-hoitoa paremmaksi, en vaan voi olla samaa mieltä:/

Itse olen pph, enkä ikinä ole estänyt syliin tulemasta ainuttakaan lasta. Tuollainen "karaisu" on naurettavan typerä tekosyy. Minut (ja jo äitinikin) on kasvatettu niin, että lapsen tarpeet huomioidaan ja pientä ei hylätä. Olen kuullut paljon tuon tapaista "karaisua" päiväkodissa työskenteleviltä ihmisiltä ja nähnyt myös joidenkin pph:iden tekevän niin. En ymmärrä ollenkaan, miksi olisi paha asia, että lapsi "tottuu syliin". :(



Jos satun joskus juttelemaan jonkun muun aikuisen kanssa, lasten tarpeet ovat siltikin etusijalla, ja jutut keskeytyvät jos kukaan lapsista tarvitsee minua. Kymmenen vuoden työkokemuksella voin sanoa, että on ollut tyytyväisiä vanhempia ja lapsia, eikä kukaan hoitolapsista ole ollut "riesaksi" vaikka olenkin heitä huomioinut.



Ihan hyvä noistakin asioista puhua, vaikka neulana heinäsuopaan. Päivähoidossa pitäisi toimia paitsi hyvä perushoito, myös lapsesta välittäminen, hellyys ja aito kiintymys. Minusta sen toteutumista pitäisi valvoa tarkemmin kuin niitä paljon puhuttuja virikkeitä ja retkiä ym. (Enkä tarkoita että pitäisi olla toista ilman toista, tai että ei tarvitsisi toimia lasten kanssa kuten asiaan kuuluu, vaan että lapselle on tärkeämpi saada syliä sitä kaivatessaan kuin museolippu kotiin näytettäväksi. ) Varhaislapsuudesta kuitenkin lähtee ihmisen henkinen kehitys ja itsetunto.

Tästä ei taas mitenkään käynyt ilmi, että miksi lapsi oikeastaan itki. Yksivuotiaskin osaa kiukutella ja oikutella, nimimerkillä kokemusta on. Kyllä muakin varmaan pidetään kamalana äitinä kun en pidä nuorempaa lasta (1v3kk, mutta näyttää selvästi alle vuoden vanhalta) päättymättömässä fyysisessä kontaktissa niinkuin hän itse haluaisi. Voisin hyvin kuvitella saman tilanteen meillä. Ja tosiaan juoksen vaan karkuun kun lapsi märisten kulkee perässä. Perhepäivähoitajat viettävät leikkikentällä 1-2 tuntia pitkästä työpäivästään eikä mielestäni ole kohtuutonta että he silloin keskustelevat työtovereidensa kanssa, koko muu työ tehdään kuitenkin yksin. On ihan perusteltua myös opettaa lapselle, että ulkona leikitään eikä roikuta kokoajan hoitajan sylissä niin mukavaa kuin se olisikin lapsen mielestä. Vartti nyt ei edes mielestäni ole mikään pitkä aika itkeä, tosin meillä lapset ei ehdi yleensä itkeä niin kauan mutta mulla niitä onkin vain kaksi.

Päiväkumpuhan on Itä-/Pohjois-Vantaan helmi, rauhallinen kylä, jossa lasten on hyvä kasvaa. Tosi kurja juttu tuo Ap:n kertomus. Tapahtuiko Mielikin puistossa? Itsekin olen joskus kummastellut sitä, kuinka paljon pph:t vaan juoruilevat keskenään. Muutaman kerran me omien lastemme kanssa liikkuvat äidit olemme huolehtineet noista hoitolapsista esimerkiksi lapsen kaaduttua tai lasten tapeltua keskenään.

Lainaus:

Ne itkee jonkin aikaa kunnes sopeutuu ja alkaa leikkiä leluilla ja muiden lasten kanssa. Samaa on myös päiväkodeissa.



Kyllä ne lapset tottuu, vaikka karulta voikin vaikuttaa. Kotona illalla saavat sitten äidiltä ja iskältä syliä. Ei yksi hoitaja voi koko aikaa retuuttaa jotain lasta sylissä (ja siihenhän se menee jos antaa, ei tule loppua, ja sitten tahtoo muutkin).




On kyllä aika kyseenalaisia metodeja teillä päin. ei meidän päiväkodissa kyllä lapsia turhaan itketetä, vaan päinvastoin saavat vähän enemmän sylia ja huomiota päivähoidon aloittaessa, jotta pystyisivät pikkuhiljaa "itsenäistymään"... Enkä kyllä tiedä yhtään pph:takaan, jotka näin tekee...

Lainaus:

Tästä ei taas mitenkään käynyt ilmi, että miksi lapsi oikeastaan itki. Yksivuotiaskin osaa kiukutella ja oikutella, nimimerkillä kokemusta on. Kyllä muakin varmaan pidetään kamalana äitinä kun en pidä nuorempaa lasta (1v3kk, mutta näyttää selvästi alle vuoden vanhalta) päättymättömässä fyysisessä kontaktissa niinkuin hän itse haluaisi. Voisin hyvin kuvitella saman tilanteen meillä. Ja tosiaan juoksen vaan karkuun kun lapsi märisten kulkee perässä. Perhepäivähoitajat viettävät leikkikentällä 1-2 tuntia pitkästä työpäivästään eikä mielestäni ole kohtuutonta että he silloin keskustelevat työtovereidensa kanssa, koko muu työ tehdään kuitenkin yksin. On ihan perusteltua myös opettaa lapselle, että ulkona leikitään eikä roikuta kokoajan hoitajan sylissä niin mukavaa kuin se olisikin lapsen mielestä. Vartti nyt ei edes mielestäni ole mikään pitkä aika itkeä, tosin meillä lapset ei ehdi yleensä itkeä niin kauan mutta mulla niitä onkin vain kaksi.




kun minusta molempien lasteni täytyy päästä syliin kun haluavat, enkä pidä sitä minään oikutteluna...



Pph:t tekee töitään hoitamalla lapsia, ei niiden tarvitse keskenään juoruta, jos joku lapsista kaipaa syliä. Olisi ottanut lapsen syliin ja jatkanut jutteluaan siinä.



Minusta tuollainen "kasvatusmetodi" on ihan nooakinaikainen eli jos sille 5-kymppiselle on joskus opetettu tuollainen tyyli karaista lapsia, niin voisi vähän muuttaa tapojaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat