Vierailija

.

Sivut

Kommentit (52)

ei siihen tarvitse liittyä erityistä tunnetta. Jotkut "hurahtavat" kerralla ja se tuntuu luissa ja ytimissä. Koska se muutos vanhasta uuteen on jotenkin niin iso - näin olen ymmärtänyt.



Se rauhan tunne tulee siitä, että uskot, että sinua kannetaan. Vaikka mitä tapahtuisi.



26

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

onnea vaan ap:lle. Muista kuitenkin, että usko ei ratkaise kaikkia ongelmiasi. Vastaat itsestäsi ihan itse.




Mutta kuitenkin tuo rauhan sydämeeni.

ja ihanaa että tämä ketju on niin kiinnostanut ettei se ole hautaunut tuonne jonnekin unholaan!





ap

Lainaus:

kaikki järjestyy eikä sun tarvitse huolehtia mistään.





Mihinkähän sinä ressu olet hurahtanut!



Sääliksi käy todella!



Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään.




Ei tietenkään se tarkoita ettei olisi enää ongemia ja ettteikö tarvitisi huolehtia mistään, mutta se tärkein on silti sydämessäni, tiedän että Jumala tekee sen minkä parhaakseen katsoo minun kohdallani.

Se ei suinkaan tarjoita että olisi helppo elämä ja että olisin aina Jumalan kanssa samaa mieltä. Mutta tieto siitä että hän kuitenkin on kanssani, auttaa todella paljon!



ap

Yksinäisten naisten ryhmässä.

Kukaan muu ei ollut uskaltautunut mukaan kuin minä mutta nyt ymmärrän että niin se oli tarkoitettukin.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli minä ja kaksi muuta, toisessa vain minä.



Ja nyt en todellakaan enää ole huolissani yksinäisyydestäni, minulla on nyt Ystävä!



ap

Lainaus:

Minä jotenkin kyllä enemmän suosin uskoon kasvamista kuin tulemista.




mä olen ollut ja uskonut jumalaan aina mutta nyt vasta se kaikki on muuttunut todelksi! En ole mitenkään hetkessä hurahtanut tähän vaikka voi siltä kuulostaa.



ap

Lainaus:

Joutuuko sitä rukoilemaan, vaiko voiko tulla jokin yhtäkkinen kokemus tosta vaan??




ainakin mieheni vain rukoili juteltuaan ensin yhden ystävänsä kanssa Jumalasta. Ei se hänellä tainnut mikään hurahdus olla, vaan päätös, jonka hän teki oltuaan asiasta pitempään kiinnostunut.

miten voitte uskoa kertomukseen, jota ei millään voi todistaa todeksi? Minusta olisi sama asia uskoa vaikka johonkin lasten satuun. Millainen on taivas? Entä helvetti? Miksi Jumala asetti Paratiisiin puun jonka hedelmää ihminen ei olisi saanut maistaa? Jos lapsesi ja puolisosi eivät pääsekään taivaaseen ja itse pääset, luuletko, että olet siellä onnellinen?



Ei pahalla, mutta teidän Jumalanne tuntuu ihan ihmisten luomalta hahmolta. Eikö Jumalan pitäisi olla täydellinen? Teidän Jumalanne on kaukana siitä. Hänhän muistuttaa pahasti ihmistä itseään.



Entä mitä mieltä olette Tuomaan evankeliumista? Monet tutkijathan pitävät sitä jopa vanhempana kuin varsinaisia evankeliumeja ja että nämä myöhemmät kirjoitelmat perustuvat juuri Tuomaan evankeliumiin. Sehän on melko tavalla erilaista tekstiä kuin viralliset evankeliumit. Entäpä jos totuus onkin siinä?

Lainaus:

Tai siis olenko uskossa kun en oikein tunne sitä? Uskon Jumalaan, mutta pitäisikö uskossa olemiseen liittyä jotain muutakin. Minulla on niin vaikea elämäntilanne meneillään, että olisi ihana se tunne, että oikeasti pystyisi jättämään murehtimisen ja olisi rauhan tunne sisällä. Olen rukoillutkin asian vuoksi, mutta enkö näe jotain tai enkö vaan 'kelpaa', vai olenko jo oikeassa uskossa?




Uskon Jumalaan, mutta jotenkin tuntuu, että silti en ole tullut uskoon. Kattelin TV7:aa tässä yhtenä iltana, jossa puhuttiin siitä, että mitä pitäisi tehdä, jos tuntuu, että on etsikkoaika (eli huomaat kiinnostuvasi Jumalasta, haluat tulla uskoon). Siinä mieshenkilö sanoi, että kannattaa ottaa yhteyttä toiseen uskovaan, esim. sukulaiseen. Minulle tämä tuntuu jotenkin todella vaikealle.. Tiedän, että voisin soittaa vaikka siskolleni, mutta.. Enkö ole vielä valmis tulemaan uskoon, kun en tätä askelta pysty ottamaan? En pysty vain ilmoittamaan, että hei, minäkin uskon.. Toisaalta käsittääkseni perheeni kyllä tietää, että minäkin uskon Jumalaan, mutta että siitä nyt pitäisi vielä erikseen ilmoittaa?

Tässä ap:n tekstissä taitaa olla uskomisen ydin:







Ei tietenkään se tarkoita ettei olisi enää ongemia ja ettteikö tarvitisi huolehtia mistään, mutta se tärkein on silti sydämessäni, tiedän että Jumala tekee sen minkä parhaakseen katsoo minun kohdallani.

Se ei suinkaan tarjoita että olisi helppo elämä ja että olisin aina Jumalan kanssa samaa mieltä. Mutta tieto siitä että hän kuitenkin on kanssani, auttaa todella paljon!



ap

[/quote]

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat