Vierailija

ollaan oltu naimisissa 5 vuotta, nyt on kaksi lasta ja kolmas syntyy pian. meidän elämä on mennyt sellaiseksi että nies joko on useasti töissä illatkin, tai tulee kotiin vain katsomaan tv:tä ja nukkumaan. itse yritän saada häntä edes jotain puhumaan kanssani, mutta hänen mielestään meillä ei ole mitään puhuttavaa. Lapsien kanssa hän touhuaa joskus harvoin vähän aikaa, muuten vain ovat hänelle rasite, joita hän hätistelee pois jaloista..meillä ei ole mitään harrastuksia, enkä voisikaan lähteä kun en voi luottaa siihen että mies katsoo lapsien perään eikä esimerkiksi nuku..surettaa ja itkettää tämä tilanne kun tuntuu etten itse jaksa henkistä eroa. surettaa myös lasten puolesta, kun eivät saa kokea isänsä rakkautta vaan tulevat torjutuksi. Olen yrittänyt tilanteesta puhua, mutta mies ei puhu tai kommentoi mitään vaan alkaa nukkumaan. eroko tässä on ainut ratkaisu, vai mitä tässä voisi tehdä? antakaa joku jotain neuvoja. alan olla lopussa.

Kommentit (13)

ja erottaa teitä enemmän kokoajan.Jotain tos olis kyl tehtävä.Mä varmaan kans uhkaisin erolla, jos ei suostus mihinkään.Siel parikeskusteluis puhutaan kyl ihan asiaa.t:2

Minä olen monesti miehelleni todennut, että minua surettaa lastemme puolesta, se miten välinpitämättömästi oma isä heihin suhtautuu. yleensä hän sen jälkeen skarppaa vähäksi aikaa, mutta jo seuraavana iltana tilanne sama. Olen myös yrittänyt luoda tilanteita, joissa isällä ja lapsilla olisi mielekästä puuhaa keskenään (turhauttavaa tosin, kun ihminen ei itse koe tähän mitään tarvetta). Käyn myös lähes joka ilta yksin lenkillä vaikka minäkin pelkään ettei mies vahdi kunnolla lapsia. Yleensä on sen ajan tuojottanut tv:tä tai istunut netissä, mutta itsellä hajoais pää ellei välillä kävisi muualla. Aika kestämätön tilanne, kahdenkeskisestä ajasta saattaisi olla apua. Sovitte, että silloin ei TV:a aukaista vaan puhutte siitä miltä itsestä tämä tilanne tuntuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tietysti stressiä töistä, mutta tällainen jatkuva välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Tuntuu kuin kaikki olisi minun harteillani, ja minä päätän kaikesta lapsiin liittyvästä, vaikka olen kysynyt apua monesti. Joululahjatkin olivat kaikki minun vastuullani, samoin kaikki hankinnat vauvalle. Mies kyllä ajoi autoa, kun minä olin päättänyt kaiken mitä ostetaan ja en saa ajaa autolla pitkiä matkoja. Vauvaankaan mies ei ole tuntenut mielenkiintoa, sekin on yhdentekevä hänelle. Ultrissa oli mukana koska meiltä on pitkä matka sinne, mutta ei yhdessäkään neuvolassa muuten tms. aika stressaava tilanne. Pohdin eroa ja äitiysloma alkamassa..tulisi muutto kauas takaisin kotipaikkakunnalle, eikä itsellä ole edes koulutusta hankittuna, kun ollaan panostettu miehen uraan ensin..opiskelut jäivät kesken. miten sitä pärjää taloudellisesti jos erotaan?

Yksityisesti sitten on psykologien ja psykiatrien palveluita, vaikka kuinka paljon. Jotenkin kuulostaa masennukselta, tuo ettei reagoi mihinkään. Kannattaa mennä lääkäriin, masennus on vakava sairaus. Voimia sinulle vaikeassa tilanteessa!

enpä olisi aikanaan uskonut.Mis oli kuitenkin hyvä isä vielä esikoisen ollessa pieni, mutta nyt tilanne on aivan kestämätön. itkettää koko ajan ja masentaa..

Se muuttu sen saman kerran, ja sitten meni hyvin 4 vuotta, kunnes kaikki taas samallalailla kun ennen. Mies sanoi silloi että se ekankerran tajus et se vois menettää mut kokonan ja et mä en ole itsestään selvyys. Nyt kun aikaa on kulunu se on taas samanlainen kun sun mies. Jostain syystä mun mies on aina synkkä marraskuusta helmikuulle asti, ja kun alkaa tulla enempi kevät, alkaa sen hyvä tuuli taas palailla. Yritä elää jotenkin enemmän itsellesi(helppoa sanoa) eli tee sellaisia asioita jotka sinua ilahduttaa, nauti vauvasta, laita koti sellaiseksi mikä näyttää sinulta, syö ja juo hyvin, mielummin parempaa ruokaa, ja vähemmän, ja etsi netistä joku antoisa keskustelupaikka, anna itsellesi enemmän tilaa, ja älä odota mieheltäsi mitään, pääasia että on olemassa, mutta ole hänelle ystävällinen, ja jos jaksat vie vaikka joskus aamiainen sänkyyn. Pienillä eleillä voi näyttää kiintymyksensä, ja jos siihen saa vastakaikua hyvä, mutta ilmankin tulet toimeen. Olet hyvä ihminen, uskon että kaikki menee teillä paremmin, anna vaan ajan kulua.

Aika kamalaa, jos miehen kanssa ei voi edes keskustella.Ajattelin ehdottaa jotain pariterapiaa mutta suostuisko hän lähtemään sellaiseen?Meillä ei nyt ihan vastaavaa tilannetta ole ollut, mutta ongelmia kuitenkin ja parikeskustelut ovat auttaneet meidän avioliittoa huomattavasti.Toivotan sulle voimia!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat