Seuraa 

Äiti erosi lapsensa isästä (muutti erilleen) reilu kuukausi sitten, lähti itseään kymmenen vuotta nuoremman " miehen" matkaan. Äidillä on 9-vuotias poika, jonka vei mukanaan.

No, nyt äiti bailaa kaiket viikot ja viikonloput (käy kuitenkin krapuloissaan töissä), tyrkkää pojan pari viikkoa tuntemilleen naapureilleen, vanhoille kavereilleen, ja tietysti lapsen isälle jatkuvasti...

Tälläkin viikolla poika hoidossa 4vrk, muualla kuin isällään. Eli viuna maistuu aika lailla. Noh, onni tämän nuoren miehen kanssa loppui viikko sitten, nyt on jo toinen kierroksessa, ja avaimiakin vaihdettu.

Alan olla lapsesta " aika" huolissani. Olisiko syytä puhua tästä esim. pojan isälle? Vai mitä tekisit sijassani, järki ei mene päähän puhumalla lapsen äidille, joka on kuin toinen ihminen.

Kommentit (25)

Kuulostaa ihan itseltäni! Käyttäydyin eron jälkeen samalla tavalla, mutta lasta ei onneksi ollut. " Ei tuntunut missään" , mutta jostain syystä olin pohjalla monta vuotta. Voi olla vaikeakin auttaa kyseistä henkilöä jos hän ei itsekään ymmärrä tilannettaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika nimittäin tulee nyt sitten meille hoitoon, (En tiennyt että kannattaako kieltäytyä vai ei) kun nyt äiti haluaa viettää romanttista päivää ja yötä (2vrk.) uuden valloituksensa kanssa

Ja tosiaan, tarkoitukseni ei ole olla paska tyyppi, mutta sitä tässä mietinkin, että teenkö karhunpalveluksen äidille/lapselle auttaessani mm. äidin menemisiä (hoitamalla lasta) tai juuri se että äiti ei vaan kuvittele että tuollainen toiminta on ok jos suhtaudun siihen kovin myönteisesti/ymmärtäväisesti. No jaa. Nää on aika vaikeita juttuja...

varsinkin jos olisi aika läheinen ystävä/kaveri.



ymmärsin että muutos on kovin shokeeraava ja äkillinen. olisiko niin, että ero miehestä on " lamauttanut" naisen? hän ei kykene ilmaisemaan tunteitaan vaan haluaa ne häivyttää juomalla? ehkä hänellä on paha olla ja tuntee kauheaa syyllisyyttä pojantakia mutta kokee ettei tällä hetkellä pysty muuhun? suruaika kun on aina erilaista...erot, uudet suhteet, kriisit ym.muokkaavat väliaikaisesti ihmisen persoona hyvinkin radikaalisti (ja myös masennus), mutta ei lopullisesti.



ehkä tälläinen käyttäytyminen on hänen " hätähuutonsa" ..kaipaa että joku tulee ja ottaa ohjat käteensä kun hänellä ei ole voimia..odottaa että joku tulee ja tarjoaa olkapään ja vie jonnekin missä saisi apua(psykologi tms.)...



niin kyllä minä yrittäisin tällaisa keinoja....yrittäisin tosiaan selvittää mitä kavcerilleni tapahtui ja yrittäisin auttaa. ja jos näyttäisi siltä että onkin lopullisesti sitä mieltä ettei jaksa lastaan vaan viina yms.menee edelle niin sitten ottaisin yhteyttä muihin tahoihin.

Silti vaan jotenkin tuntuu että olen vi....nen ihminen jos menen vähän selventämään asioita lapsen isälle, joka muuten olisi halunnut pojan itselleen.

Äläkä utele lapselta asioita, olet vain läsnä ja turvallisena aikuisena hänelle. Juttele lapsen isän kanssa, sano, että haluat vain, että tietää asiasta ja että olet lapsesta huolissasi. Ja sano, että yrittää käsitellä asiaa lapsen äidin kanssa niin, ettei lapsi koe olevansa syypää tai " kielikello" tms.

Tosi outoa. Ennen eroa hän oli tosi tarkka kaikista kotiin liittyvistä jutuista, pojan syömisistä tms. Tänään ei kuulemma ollut jääkaapissa kuin kaljaa, kun poika vasta tänään tuli kotiin. (Ja huomenna tulee mulle...)

Hitto mä en kehtaisi! Ei taida edes ymmärtää mistä on kyse, tai siltä musta tuntuu!!!!

Ameliini:

Lainaus:


Tietyllä tavalla olet oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseinen äiti EI SAA toimia tuollaisella tavalla vaikka itsellä olisikin vaikeaa. Äidin pitäisi aina ensisijaisesti ajatella lastaan.

No oli miten oli, pikkukylässä hänen ja poikansa ongelmat tulevat ennen pitkää kyllä kaikkien tietoon, ilman että minä asiaan puutun. Varsinkin kun äiti ei millään lailla salaile tekemisiään.




mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että ystäväsi EI OLE oma itsensä. kaikki eivät käyttäydy yhtä fiksusti kuin esim.sinä kun heillä on vaikeaa..onko vain niin hankalaa olla empaattinen YSTÄVÄ ja unohtaa omat mielipiteensä ja vain YRITTÄÄ AUTTAA???



kyllä jokainen äiti tietää että lastaan kuuuluisi ajtella ensin ja elää sen mukaan mutta IHMINEN ON INHIMILLINEN ja tekee virheitä..silloin kun toisella on vaikeaa kuulu ohjata oikealle tielle ei sysätä uusia ongelmia niskaan ja " unohtaa" ..vaikka miten halveksuisi toisten tekoja.



oikea ystävyys kestää mitä vain ilman tuomitsemista..silloin vedetään toinen pois jäistä kun toinen on sinne tippumassa, ei lisätä vauhtia hänelle.



kuten itsekin kirjoitit hän oli ennen eroa huolehtivainen, vastuuntuntoinen äiti, joka asetti poikansa aina ensin..sitä hän on vieläkin mutta todella pahasti eksyksissä.



jos todella haluat auttaa poikaa autata hänen ÄITIÄÄN sillä pojalle tuo äiti on edelleen rakas ja maailman paras.



-11-



ja pistät " selkä seinää vasten" .



Voit esim. selittää miltä tuollainen käytös vaikuttaa ja että tuollaista ei voi jatkaa pitkään. Selität vakavana, että jos jatkat samaa rataa menetät lapsen. Vihjaa myös, että pojan isällä on hyvät mahdollisuudet saada hänet jos...



Jos tämä kyseinen äiti välittää lapsestaan, pistää kunnon " puhuttelu" varmasti mietityttämään.

Lapsi vaan syyttää itseään, jos hänen puheistaan jotain seuraa...

Mutta juttele nyt sen pojan kanssa ja kysele vaivihkaan asioista jne. Ja puhu hänen isänsä kanssa...

Ajatt[size=2]¿[/size]l[size=2]¿[/size] lasta!

Älä hän[size=2]¿[/size]n äitiään tai isäänsä.



Juttele asiasta MOL[size=2]¿[/size]MPI[size=2]¿[/size]N vanh[size=2]¿[/size]mpi[size=2]¿[/size]n kanssa. Yhd[size=2]¿[/size]ssä tai [size=2]¿[/size]riks[size=2]¿[/size][size=2]¿[/size]n.



Jos puhuminen tuntuu vaikeall[size=2]¿[/size], soita sosiaalitoimistoon.

Ameliini:

Lainaus:


Tosi outoa. Ennen eroa hän oli tosi tarkka kaikista kotiin liittyvistä jutuista, pojan syömisistä tms. Tänään ei kuulemma ollut jääkaapissa kuin kaljaa, kun poika vasta tänään tuli kotiin. (Ja huomenna tulee mulle...)

Hitto mä en kehtaisi! Ei taida edes ymmärtää mistä on kyse, tai siltä musta tuntuu!!!!








aikaisemmassa kirjoitit että sanoi ettei ero tee kipeää tms. ei hän varmasti uskalla myöntää..kyllä se ero psyykeen vaikuttaa tavalla tai toisella otti itse eron tai jätettiin. eli kuulostaa enemmän ja enemmän naiselta joka on jäänyt " kuoreensa" eikä halua myöntää miten kipeää tekee. eli käyttää tuollasiat välinpitämätöntä asennetta puolustuskeinonaan ettei sattuisi niin paljon, kuitenkin varmaan koko ajan häntä sattuu enemmän ja enmmän..minun mielestäni selvä avunhuuto! joskus kannattaa kuunnella rivien välistä..ja ihan totta, auttaa.



kyllä minun mielestä kysymys on nyt vakavammasta asiasta ja koittaisin toden teolla selvittää asian ennekuin tekee mitään ns.peruuttamatonta. ja tuo sinun asenteesi " en kyllä kehtaisi" kuulostaa liian vihamieliseltä että sinä oikeasti haluaisit edes auttaa, joten koittaisin saada jonkun muun hänelle läehisen tietoiseksi asioista ja sitä kautta saada nainen avautumaan jne.muutenkin tekstistäsi paistaa läpi vain kauhea hinku poistaa poika hänen elämästään..tavallaan olet valinnut jo puolesi ennekuin edes selvität asian laidat ja oikeasti autat ystäsääsi(kö?)





-11-

Tietyllä tavalla olet oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseinen äiti EI SAA toimia tuollaisella tavalla vaikka itsellä olisikin vaikeaa. Äidin pitäisi aina ensisijaisesti ajatella lastaan.

No oli miten oli, pikkukylässä hänen ja poikansa ongelmat tulevat ennen pitkää kyllä kaikkien tietoon, ilman että minä asiaan puutun. Varsinkin kun äiti ei millään lailla salaile tekemisiään.

viinanläträilyllä ja tavallaan epäluotettavuudellakin ( jos jättää pojan millopoin kenenkin hoiviin, ja on huonossa kunnossa) voi olla vakavat pysyvät jäljet poikaan, sanoisin että isä olisi huomattavasti parempi vaihtoehto asuinpaikaksi, jos äiti ei ryhdistäydy ja heti...Tuskin haluat, että lapsen koulunkäynti,psyyke ja sosiaaalinen elämä sekä fyysinen turvallisuus häiriintyy...silloin on jo kyse vakavista asioista, ja koko lapsen loppuelämä voi olla väärillä raiteilla. Ehdottomasti puutut asiaan heti.

Tuota olen vähän miettinytkin, ja siistä syystä en mielelläni lähtisi mihinkään sossuun asioitaan huutelemaan... Mutta, tämä äiti on mielestäni kuitenkin jotenkin ilmaissut että ero ei ottanut koville (itsehän lähti, ja umpirakastuneena vielä)

En mä nyt oikein tiiä...

Kuinka läheinen olet ko. äidin kanssa? Ilmeisesti olet itse baareissa pitkin viikkoa kun olet hänet siellä joka ilta nähnyt? Vai oletko vain kuullut huhun sieltä, toisen täältä, ja itse täydentänyt omilla päätelmilläsi loput? Mielikuvitus saa vaikka mitä aikaan jos on aikaa miettiä tuollaisia asioita.



Mielestäni sun ap pitää nyt kertoa sille tuntemallesi äidille nämä ajatuksesi ihan juurta jaksaen. Kysyt häneltä rehellisen suoraan että käykö hän tosiaan joka ilta juopottelemassa baareissa / kuinka usein siellä käy. Ja että kenellä ja minä iltoina lapsi on ollut hoidossa ja onko ollut vain kaverin luona leikkimässä vaiko ihan hoidossa ja yökylässä. Jos tuo äiti ei tee noita asioita joista häntä syytät hän saattaa kylläkin suuttua sulle ikiajoiksi ja vastausta antamatta lähteä siltä istumalta pois, mutta varmaan olet valmis ottamaan sen riskin? Saatpahan ainakin tietää totuuden varmuudella.



Kerron tämänkin näkökulman asiaan siksi, että eräs miehen puolen sukulainen sai päähänsä että minä olen juoppo ja levitteli sellaista juorua suvussa. Hän kuvitteli että kävin raskausaikana baareissa juomassa (muutaman limsan patiolla kyllä, mutta mistäpä ulkopuolinen tietäisi mitä lasissa on) ja että juopottelin vauvan ollessa pieni ja juoksin baareissa (2 kertaa kävin ystävieni kanssa oluella kesällä). Että kärpäsestä saa kunnon juoruilija tosiaankin kehiteltyä härkäsen :) Arvaa vaan inhoanko tuota sukulaisnaista nykyään...

Jospa lapsi pääsisi isällensä asumaan ;)

Meinaan tuollainen meno ei varmasti ole lapselle hyväksi, kun hän vielä kaiken kukkuraksi suree eroakin :(



Ole vaan rohkea ja aja sen lapsen etua, sillä hän ei sitä itse pysty tekemään...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat