Karkkipäiväkö pahasta?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Meidän perheessä se toimi ainakin erittäin hyvin! Päin vastoin, kun karkkipäivä tuli, ei karkit juuri enää maistuneetkaan! Aikaisemmin isovanhemmat tyrkyttivät jatkuvasti karkkeja ja oikea ruoka jäi syömättä. Päätin napakasti sanoen myös isovanhemmille, että meillä on karkkipäivä, vaikka sitten kvin vielä yrittivät tyrkyttää karkkeja, ne säästettiin karkkipäiväksi. Rupesi ruokakin maistumaan ja kahdella lapsellani, jotka nyt jo aikuisia ei ole ollut edes reikiä hampaissa koskaan ja molemmat aivan normaalipainoisia! Eivätkä edelenkään ahmi karkkeja!

Vierailija

Olen aina itse saanut vapaasti syödä karkkia enkä ottanut karkkipäivää lapsillenikaan käyttöön. Niin omani kuin lastenikin herkkujen syönti on silti aina ollut hyvin maltillista - muutama nami silloin, kun teki mieli jotakin hyvää. Kahdella vanhimmalla lapsellani ei aikuisikään mennessä ole ollut reikiä hampaissa - nuorimmalla kyllä pari reikää teini-iässä. Hampaiden reikiintymiseen vaikuttanee moni muukin asia kuin herkut, sillä saman perheen lapsilla on ollut kaikilla sama hammashygienia käytössä aina.

Joskus lastenjuhlillamme kauhistelin joidenkin karkkipäivälasten suoranaista herkkujen rohmuamista. Ehkä heille karkki oli kielletty herkku ja sitä sitten syötiin kaksin käsin silloin, kun sitä oli tarjolla.

Vierailija

Emme pitäneet karkkipäivää koskaan. Jos mieli teki, sai varmasti ottaa, esillä oli aina valikoimaa suklaasta alkaen. Eivät syöneet. Kun vatsa on täynnä (oikeaa ruokaa) ei tehnyt mieli makeaa. Edes kylässä ei lapsille maistuneet tarjotut makeiset. Jäätelö toki, kuten kotonakin, joka mielestäni pienempi paha. Ylipaino-ongelmia ei ollut koskaan, ei liioin hammaspulmia....vieläkään ei reikiä. Lasten ollessa pieniä/nuoria on kulunut jo kohta 30 vuotta, mutta meillä "aina-tarjolla" toimi, oli oikea tapa.  

Vierailija

Omilla lapsillani ei ole karkkipäivää. En ymmärrä syytä siihen. Syömmehän me aikuisetkin jälkiruokia, jäätelön silloin kun tekee mieli. Kahvipullaa. Kylässä. Kotona. Töissä. Olen huomioinut alakoululaisten lasteni kohdalla sen, että monissa kyläpaikoissa lapsilla on karkkipäivä/herkkupäivä. Ne lapset ovat yleensä juhlissa ja kylässä ensimmäisenä kahvipöydän ääressä norkoilemassa, mitä siellä on. Osa ottaa ilman lupaa jo ennenkuin kyläpaikan emäntä pyytää pöytään. Aina kun äidin silmä välttää käy käsi herkkuastioilla ja syödään kuin salaa. Usein nämä lapset ovat myös ylipainoisia. Valitettavasti. En halua tuomita. Olen itse ylipainoinen ja herkut maistuvat. Liikaakin. Siksi olenkin yrittänyt opettaa omille lapsille tervettä suhtautumista herkkuihin, sellaista jota itselläni ei ole. Olen mielestäni siinä onnistunut. Meillä on herkkuja tarjoilla, omat lapset ottavat joskus, silloin kun tekee mieli. Eivät koko ajan. Kylässä/juhlissa heille syöminen ei ole pääasia, vaan leikkiminen ja kaverit. Käyvät pyydettäessä pöydässä, syövät pari keksiä ja mehua/teetä ja lähtevät leikkimään. Siksi en halua pitää heillä "karkki/herkkupäivää". Mielestäni se vääristää suhdetta herkkuihin, omakohtaisella kokemuksella... kerrankin tästä puhutaan.

Vierailija

Meillä ei ollu karkkipäivää, tosin ei karkkia myöskään päivittäin. Mutta pullaa ja muutakin kahvileipää sai syödä vapaasti. Ruokaan ei suhtauduttu erityisellä tunteella.. Ja nyt huomaan kummastelevani mielessäni herkuttelijoita ja ruuasta fantasioivia ihmisiä.. esim. anoppini kuuluu noihin, se jaksaa mässäillä mielessään vaikka millä herkuilla ja jos ostaa kotiin vaikka keksipaketin, ni mässäilee sen, kun ei vaan jaksa vastustaa kiusausta.. Ite oon heittäny vanhentuneita keksejä pois, kun ovat jääneet kaappiin.. Enkä muuten osaa palkita lapsia herkuilla.

 

Kokki-siskoni kysyi joskus, mitä romanttista syömisessä on. Sehän on vaan osa perushengissä pysymistä.. Toisaalta on kai ne vähän luonne tms. -juttuja, koskapa veljeni taas melkein palvoo ruokaa.. :)

Vierailija

Olen aina ollut sitä mieltä että karkkipäivä on täysin turha! Lapsillani ei ole ollut koskaan karkkipäivää,namia hieman ruuan jälkeen päivittäin. Ei ole reikiä hampaissa eikä liikakiloja. Katson kauhulla muiden lasten hyeenamaista ilmettä kun näkevät karkkikulhon..ja ahminta alkaa!

karkkitehtaassa töissä yli 10v.

Vierailija

Omilla lapsillani oli aina karkkipäivä ja se oli mielestäni todella hyvä ratkaisu. Reikiintymisen estäjänä se ainakin oli hyvä (vanhin tytär on jo 40 eikä hänellä ole reikiä vieläkään kuten ei muillakaan lapsillani). Ei ollut myöskään ylipaino-ongelmia. Outo väite, että ylipainolla ja karkkipäivällä olisi mitään yhteyttä. Eihän kukaan pysty kerralla syömään älyttömiä määriä makeaa. Siitä voi ennemminkin tulla päinvastainen reaktio, inho makeaa kohtaan! 

Vierailija

Karkkipäivä on yksi niistä asioista joita en jaksa ymmärtää. Silläkö opetamme lapsia viikonloppu juopotteluun..ei jokapäivä mutta kerran ja kunnolla!? Meillä on 4 lasta joista 2 vielä kotona. Karkkipäiviä ei olla koskaan pidetty, eivätkä karkit ole koskaan erikoisesti lapsillemme maistuneet. Hyvä ja terveellinen ruoka kylläkin ja ruoka aikoina . Viikonloppuisin valmistamme hyvät jälkiruoat, ja se takuulla riittää makean nälkään.

Vierailija

Kaverillani on lapset saaneet syödä karkkia juuri silloin kuin haluavat. Ja hehän haluavatkin syödä niitä usein ja joka päivä. Säälittää,kun ovat lihavia ja joutuvat käymään sairaalassakin laihdutus mielessä:(

Samoin miehen siskon lapset on ahmineet herkkuja sillloin kun maistuu- toinen on järkyttävän lihava, toinen hirmu laiha.

Meillä on käytössä karkkipäivä ja lapset on ensinnäkin kauhean nirsoja, mitä karkkeja syövät. Lisäksi eivät jaksa montaa syödä:) Normaalipainoisia ovat, eikä reikiä hampaissa.

Uskon, että se on ihan sama kumman tien valitsee. Ahmimisen sýy on jossain syvemmällä ihmisessä. Ehkä joku syö ahdistukseen joku toinen vaan on yksinkertaisesti ahne luonteeltaan.   

 

 

 

 

Vierailija

Meidän lapsilla on karkkipäivä, tuo on se päivä, jolloin saa ostaa karkkihyllystä jotain pientä. Lapset ei edes halua mitään isoja pusseja. Toisinaan arkena saavat keksi/pullaa/jädeä, jos on tarjolla tai jos eksytään kahvilaan. Mielestäni tämä toimii, karkkeja, pullaa tms. ei ole kotona, koska on ihan turhaa puputtamista nälkään ja ruokien välissä. Jos on nälkä, syödään ruokaa tai sitten parempi välipala. Ei siis ehdotonta eitä herkuille eikä fanaattista karkkipäiväksi säästelyä, mutta koitetaan opettaa, ettei karkki ja jatkuva herkun mässyttäminen kuulu joka päivään.

Vierailija

Jos joskus omia lapsia saan, en edes opeta heitä syömään karkkeja, oppivat sen taidon kuitenkin joskus vanhempana kavereiltaan. Mielestäni karkkipäivä on huono keksintö. Tuttuni hyvä esimerkki, jolle kehittynyt lapsuuden karkkipäivien seurauksena himo herkkuihin. Nyt aikuisena omassa kodissa aina keksit ja karkit esillä, mutta omat lapset eivät koe mitään mielenkiintoa herkkuihin, kun hän ei ole tehnyt niistä mitään numeroa ja ovat saaneet vapaasti herkutella kun siltä tuntuu. Muutenkin pitäisi korostaa sitä, että hyvin valmistettu ateriakin voi olla herkuttelua, ei todellakaan aina sitä suolan, sokerin ja rasvan mättämistä. 

Vierailija

Meillä on aina ollut kotona karkkipäivä kun olin pienempi (nykyään olen siis yli kaksikymppinen). Ikinä en ole ollut lihava, päin vastoin. Koko perheeni on urheilullinen; veli judon suomen maajoukkueessa, äiti ja isä molemmat juosseet maratonit monta kertaa. En sanoisi että pelkkä karkkipäivä vaikuttaa, vaan monet muut asiat kuten muut elämäntavat. Muistan pienenä että oli aina kiva mennä mukaan lauantaisin äidin kanssa ostoksille valitsemaan ne lempparikarkit, eikä siitä tullut mitenkään pakkomiellettä että "ei saa syödä karkki muutoin", koska ainahan sitä karkkia ja herkkuja sai vaikka mistä jos oli omat viikorahat. Pyrin vieläkin noudattamaan linjaa "herkut viikonloppuna" ja se toimii, varsinkin jos karkit ja limut ei sovi hektiseen ja urheilulliseen elämäntapaan jossa ei halua veresokerin heittelevän ja ylläpitää hyvää oloa.

Vierailija

Ei meillä koskaan nk. karkkipäiviä vietetty eikä muutenkaan konstailtu ruoan kanssa. Ruoka-aikana lapsetkin söivät sitä mitä kulloinkin oli tarjolla ja jos ei jostain syystä maistunut, (ei halunnut syödä) niin ei pakotettu ja seuraavalla aterialla varmasti maistui.....Sai syödä tai olla syömättä. Ruoasta ei tehty "numeroa".

Karkkeja oli aina tarjolla, samoin jäätelöä ja kakkua jne...mutta yleensä jälkikasvu ei noista "herkuista" piitannut, vaan ne yleensä joutuivat poikien kavereiden suihin. Kun "herkkuja" oli aina tarjolla eivät ne jaksaneet meidän jälkikasvuamme kiinnostaa.

Kun puhutaan nk. karkkipäivästä, tulee mieleen "kielletyn hedelmän" houkuttelevuus....ahmitaan silloin kun se on "luvallista" ja tuosta "karkkipäivästä" voi todellakin tulla tapa joka jatkuu aikuisikään asti.

Vielä täytyy kertoa yksi episodi (nyt jo melkein keski-ikäisten aikuisten lasteni nuoruudesta). Olivat kovasti ihastuneet hampurilaisiin, ja koska ne hampurilaispaikoista ostettuna "maksoivat maltaita", ryhdyin itse valmistamaan ihan samanlaisia hampurilaisia kuin noissa hampurilaisravintoloissa ja kioskeissa myytiin.

Menekki oli tietenkin taattu. Kun pojat halusivat aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi vain hampurilaisia, niin he toki saivat haluamansa.....Oltuaan "hampurilaiskuurilla" n. kaksi viikkoa, alkoi jo kuulua toiveita siitä, että "etkö sä äiti voisi joskus tehdä jotain muuta ruokaa"...Tuosta "kuurista" on jo melkein viisitoista vuotta, eikä jälkikasvuni edelleenkään suostu syömään hampurilaisia kuin pahimpaan nälkäänsä silloin kun mitään muuta ei ole tarjolla.

 

Vierailija

Itselläni tulee yleensä syötyä jotain pientä herkkua ruuan jälkeen ja minun puolesta myös lapseni voivat sen pienen herkkupalan ottaa vaikka joka päivä ruokailun yhteydessä. Hankalahan se on selittää lapselle miks aikuiset saavat ja lapset eivät saa. Parempi syödä makea samalla sen jälkeen kun on ruoka syöty, kun silloin kuitenkin on saatu happohyökkäys. Turha napostelu pitkin päivää aiheuttaa jatkuvia happohyökkäyksiä, joka on pahasta hampaille. Me ei aiota ottaa karkkipäivää käyttöön meidän perheessä. Jokainen perhe toimii niinkuin parhaaksi näkee.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat