Esikoulusta erityisopetukseen ilman vanhempien suostumusta

Vierailija

Meillä poika, joka käy esikoulua. On luonteeltaan aina ollut hyvin temperamenttinen ja omapäinen, mutta kuitenkin hyvin herkkä lapsi, jolle epäonnistuminen ja pettymysten sieto on ollut haasteellista.

 

8 kuukautta sitten muutimme toisella paikkakunnalle, jolloin vanhat kaverit ja vanha tarha jäivät taakse ja edelleen poikamme niitä ikävöi. 

 

Uudessa tarhassa ja esikoulussa siis alku ei ollut mikään parhain. Kaksi nuorempaa sisarusta jäivät kuukaudeksi toiseen tarhaan toiselle puolelle kaupunkia, koska tarhan remontti ei ollut vielä valmistunut. Poikamme sai kaverikseen toisen saman tyyppisen kaverin, jolta otettiin oppia kiroilemisessa (mitä tapahtui vain eskarissa) ym. ei toivotunlaisessa käyttäytymisessä kuten karkuun juoksemisessa. Näitä asioita yhdessä eskariopettajan kanssa yritettiin kitkeä pojalta pois. Ja paljon parannusta saatiinkin aikaiseksi.

Nyt tilanne on se, että edelleen pojan on kuulemma isommassa ryhmässä vaikea keskittyä tekemään tehtäviä, häntä kun ne eivät tunnu hirmuisesti kiinnostavan - hän kun haluaisi mieluiten leikkiä. Kuitenkaan kyse ei ole siitä ettei osaisi tehtäviä tehdä.

 

Sekä eskariopettajat ja psykologi ovat sitä mieltä, että pojan pitäisi joko uusia esikoulu tai sitten mennä erityisopetukseen.

 

Esikoulun uusimisesta en ole kuullut mitään positiivista ja tuo erityisopetuskin hirvittää, koska se tarkottaisi sitä, että koulu ei olisikaan tuo lähikoulu, mikä on tuossa 300 metrin päässä tarhan vieressä, vaan se olisi iso keskustan koulu lähes kahden kilometrin päässä. Mikä tarkoittaisi sitä, että vuoden jälkeen taas vaihtuisi kaverit ja tuttu ympäristö. Mikäli vuoden kuluttua he toteaisivat, että poika pärjääkin tavallisessa ryhmässä niin jälleen häneltä hajoitettaisiin uudet kaverisuhteet.

Tosissaan olemme asuneet täällä vasta 8kk ja vasta nyt näyttää siltä, että poikamme on saanut hyviä kavereita. Omaa sydäntäni raastaa repiä nuo suhteet rikki ja laittaa uuteen paikkaan kouluun. Me olemme jo nähneet kuinka rankkaa oli muutto uuteen kaupunkiin ja uuteen tarhaan meno ja kuinka paljon hän edelleen ikävöi vanhaan paikkaan ja vanhoja kavereita.

 

Tottakai pelottaa myös se, jos poikani ei pärjääkään tavallisella luokalla, mutta eikö hänelle pitäisi antaa siihen mahdollisuus??

 

Olen nyt istunut kahteen kertaan näiden aikaisemmin mainittujen henkilöiden kanssa ja viimeksi oli mukana erityisopettajakin. Sanoin hyvin aikaisessa vaiheessa, että meidän päätös on se, että lapsemme aloittaa tavallisessa luokassa ajallaan. Haluamme antaa sen mahdollisuuden, että tuosta leikkisästä ja ehkä myös sitten vilkkaammastakin pojasta kasvaa reipas ekaluokkalainen.

 

Mutta näköjään meillä ei ole siihen sananvaltaa. He kun ovat jo päättäneet poikamme kohtalosta ja tuntuvat sorvaavan päätöksensä lävitse meidän luvalla tai ilman. Tuntui että kaikki perusteluni valuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Erityisopettaja sitten valittelikin, että on kovin ikävää ettei päästä asiassa yhteisymmärrykseen. Kuinka voisimmekaan päästä kun he ovat jo päättäneet ja odottavat vain meidän pyörtävän päätöksemme!

Olen niin pöyristynyt tästä asiasta. Kenen etua he oikein ajavat? Eivät ainakaan poikamme, koska sivuuttavat nämä sosiaaliset asiat, kuten vasta nyt muodostuneen kaveripiirin tärkeyden ja lähikoulun tärkeyden. Yrittävätkö he tehdä opettajalle olon helpommaksi kun luokkaan saadaan mahdollisimman homogeeninen ryhmä ja kaikki hieman haastavammat tapaukset siirretään yhteen luokkaan? 

 

Miksi pojallemme ei anneta mahdollisuutta aloittaa tavallisella luokalla ja jos koulu ei tosiaan lähde sujumaan niin sitten katsottaisiin sitä toista vaihtoehtoa?

 

Onko täällä ketään, jonka lapsi olisi käynyt vastaavaa lävitse? Onko ollut mitään keinoa estää lapsen pakkosiirto erityisopetukseen? 

 

Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?

Kommentit (6)

Vierailija

Ilman lapsen vanhempien suostumusta lasta ei voida laittaa erityisluokalle. Omaan korvaan kuulostaa, että otetta poikaan ei olla kasvattajien taholta saatu. Hyvä puoli on jos poikasi tosiaan osaa tehdä tehtäviä, mutta ongelma on jossain muualla. Ja jos itse pärjäätte lapsenne kanssa niin luottakaahan intuitioon ja laittakaa poika kouluun. Tukea lapsen koulutiehen voi myös myöhemmin kysellä esim. avustajan muodossa. Ja tietenkin vanhempien ja opettajien välisellä tiimityöllä.

Vierailija

Kyllä voidaan siirtää ilman huoltajan suostumusta... Kannattaisi varmaan kysellä nykyisen kolmiportaisen tuen vaiheista: miten teidän kunnassa järjestetty. Lisäksi vaatisin esim. psykologin tai toimintaterapeutin tutkimuksia... Tsemppiä. kannattaa yrittää pysyä rauhallisena. Ehkä se tuleva luokanope voisi kans tulla palaveriin? Lapsi vierailla tulevassa koulussa tutustumisoppilaana?

Vierailija

Kyllä eskarissa on tuo kolmiportaisen tuen vaiheet, mutta omaan korvaan kuulostaa siltä, että sillä tähdätään ainoastaan siihen missä lopputulos on se, että lapsi laitetaan erityisopetukseen. Psykologi, joka on nyt mukana ollut noissa keskusteluissa ei tunnu haluavan ajatellakaan poikamme parasta, vaan näkee asian ainoastaan pedagogiselta kannalta ja haluaa eristää tämän erityisopetukseen pois tutusta ympäristöstä ja kavereista. Ja myös pikkusisaruksistaan, koska iltapäiväkerho järjestettäisiin sitten eri paikassa kuin missä kaksi nuorempaa sisarusta ovat.

Tietääkö kukaan voiko vaatia, toista psykologia arvioimaan lasta?

Vierailija

Jostain muustakin on mahdollisesti kyse kuin pelkästään siitä, että poikanne olisi vain vilkas ja leikkisä. Onko teille selvitetty perusteellisesti, millaisia haasteita pojan kanssa eskarissa on tullut esiin? 

Minulla taas on hyviä kokemuksia eskarin kertaamisesta - silloin annamme lisäaikaa lapselle kasvaa koululaiseksi. Onko poikanne loppuvuodesta syntynyt? Voisi olla jopa lapsen edun mukaista kerrata eskari, hän saisi vielä olla vuoden enemmän leikkiväinen kuin valmis koululainen. 

Tutkimuksia kyllä peräänkuuluttaisin minäkin joka tapauksessa. Ei kai siirtoa erityisopetukseen edes voi tehdä ihan heppoisin perustein??

Vierailija

viitonen jatkaa... 

Ammattimaiset opettajat eivät siirrä ITSENSÄ takia oppilaita erityisryhmiin. Toisinaan voi olla lapsen edun mukaista opiskella pienemmässä ryhmässä, jossa myös opettaja on saanut koulutuksen haasteiden kohtaamiseen. Näin lapsikaan ei joudu jatkuvasti sinnittelemään oman osaamisensa tai omien resurssiensa äärirajoilla, vaan saa tarvitsemaansa tukea ja aikaa oppimiseen. Mutta oman lapsen kohdalla tällaiset asiat tuntuvat hirmu raskailta ja vaikeilta päätöksiltä. Itse harkitsisin (asiaa tämän paremmin tuntematta) vielä sitä eskarin kertausta, jolloin lähikoulu säilyisi. 

Toisinaan eskari-ikäisten kohdalla voi olla kysymys myös yksinkertaisesti koulukypsyydestä. 

Vierailija

Meillä poika siirtyi eskarista eskariykköselle juuri samanmoisista  syistä ja aluksi asia tuntui minusta ikävältä sillä lähikoulu on meilläkin 300 m:n päässä ja kaikki kaverit meni sinne. Lähikoulussa oli tarjota starttiluokka muttei eskariykköstä ja näin poika joutui toiseen kouluun joka 3 km kotoamme. Mekin olimme muuttaneet vasta vuotta aikaisemmin alueelle joten kaverit vaihtuivat taas. Minua huoletti etenkin nuo muutokset sosiaalisuhteissa sillä poikamme reagoi aina voimakkaasti kaikkiin muutoksiin, mutta olin yllättynyt miten hyvin hän kuitenkin sopeutui. Syksy meni eskariykkösellä mutta sitten opettaja ja erityisopettaja ehdottivat että pojalle olisi paikka erityisluokalla, joka olisi ehdottomasti paras paikka hänelle jossa olisi vieläkin pienempi ryhmä ja riittävästi tukea oppimiseen. Pojalla nimittäin levottomuus/vilkkaus jatkui eskariykköselläkin ja ääniyliherkkänä 12 oppilaan ryhmä tuntui liian isolta.  Erityisluokka onneksi löytyi samasta koulusta kuin eskariykkönen. Päätös pojan siirtämisestä taas uuteen ryhmään oli todella vaikea,mutta se oli paras pojan koulunkäyntiä ajatellen, sillä nyt lähes joka päivä pojan reissarissa komeilee hymynaama ja opiskelu luistaa hyvin. Päätökset oli valtavan vaikeita mutta joskus asiantuntijat näkevät asiat paremmin kuin me vanhemmat. Kevät on kohta lopuillaan ja poika viihtyy hyvin koulussa ja uudella luokallaan. Erityisen tuen päätös on voimassa aina lukuvuoden kerrallaan ja tavoite on aina päästä yleisopetukseen ja mahdollisesti omaan lähikouluun. Eli vuoden päästä selviää jatketaanko erityisluokalla. Kehotan vanhempia luottamaan omaan vaistoonsa mutta myös pohtimaan tarkasti mikä on lapsen paras. Sekään ei ole mukavaa lapselle, jos koulu alkaa yleisopetuksessa ja esim avustajaa ei saada luokalle tai se ei ole riittävä tuki lapselle, jolloin tulee vaihtoehdoksi siirto toiseen luokkaan ja usein toiseen kouluun. Itse olen tyytyväinen että uskalsin tehdä vaikeat päätökset sillä uskon että näin sain taattua ainakin hyvän koulutien alun lapselleni. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat