Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä ajatuksia herättää tämä tarina ja siihen liittyvät mietteeni?

Vierailija

Miina oli ollut Suomen ensimmäinen sairaanhoitajaksi itsensä lukenut nainen, jolla on Downin syndrooma. Nyt oli Miina valmistunut koulusta ja sitä juhlittiin koko perhekodin voimin ja myös Tanja Alajärvi ja hänen kollegansa Heimo Isola tulivat juhlimaan Miinan valmistujaisia. Koulussa aiemmin oli ollut opintojen ollessa loppusuoralla puhetta siitä, että Miina tarvitsee tukea sopivan työpaikan löytämiseksi. Sitä koetettiin etsiä Miinalle, se oli haasteellista, koska Miinalla on Downin syndrooma ja Downien työpaikat Suomessa hoidetaan erityishuollon kautta mutta erityishuolto ei ollut tottunut hankkimaan asiakkailleen sairaanhoitajan työpaikkoja. Erityishuollon työpaikat ovat joko avotyöpaikkoja, työtoimintapaikkoja tai päivätoimintapaikkoja, niitä joko toimintakeskuksissa tai sitten tavallisessa työpaikassa. Miinan kanssa etsittiin työpaikkaa yhdessä erityishuollon ja erityistyövoimaneuvojan ja vammaissosiaalityöntekijän kanssa.

Miinasta oli hakeaa jättää taakseen koulu, jossa oli mukavaa ja mielenkiintoista opiskella, mutta toisaalta Miina oli innolla menossa kohti uusia haasteita. Miina on nyt 35-vuotias nainen ja paljon elämää nähnyt ja koulussaankin paljon oppinut. Kavereita oli saanut paljon ja ystäviä ja muutenkin oppinut paljon, itsenäistynyt, tullut omatoimisemmaksi. Miina halusi silti kuitenkin vaikka työtäkin saa, asua perhekoti Katiskassa edelleen. Ainakin jonkun aikaa.

Miina pääsi töihin takaisin samaan työpaikkaan jossa hän oppisopimuksella opiskeli myös lähihoitajaksi eli toisinsanoen lääkärikeskukselle hän meni töihin, sinne jossa on yksityislääkärien vastaanottoja. Siellä oli sekä työterveyslääkäreitä, yleislääkäreitä, että myöskin kaikkien alojen erikoislääkäreitä. Miina ei nyt ollutkaan siellä enää mikään pelkkä apulainen vaan ihan oli palkallisessa työssä sairaanhoitajana. Miina teki palkallista sairaanhoitajan työtä koska oli nyt ammatiltaan sairaanhoitaja. Miina oli Suomen ensimmäinen Downin syndroomaa sairastava sairaanhoitaja. Miinasta oli lehdessäkin juttua ja telkkarissa ohjelmaa ja Miinan antama esimerkki kannusti muitakin samaan ja siihen että jos ei kykene esim lääketieteellisiä toimenpiteitä tekemään eikä laskemaan oikeaa määrää lääkettä yms potilaalle, niin sen homman voi tehdä joku muu hoitaja, mutta mukautetusti voi hoitotyötä tehdä myös Down-ihminenkin jos on kouluja käynyt.

Miinan hommia oli etenkin lapsipotilaiden auttaminen ja tukeminen ja Miina sai aikaan sen, että lapsilla jotka pelkäävät lääkäriä, on sinne tullessa turvallinen olo. Jos lapsia piti pistää niin Miina sai pidellä vauvaa tai lasta sylissä silloin kun pistettiin ja Miina sai avustaa kaikenikäisten lasten hoitotoimissa. Aina kun sinne tuli vaikkapa autistinen, kehitysvammainen, käytöshäiriöinen tai ADHD-lapsi, Asperger-lapsi yms niin Miina osasi hyvin suhtautua lapseen ja ottaa lapsen vastaan eikä Miina piitannut siitä että lapsi on poikkeava vaan kohtasi jokaisen lapsen yhtä rakkaudellisesti ja sydämellisesti. Miinalla on kyky rakastaa kaikkia ihmisiä taustoista riippumatta olipa kyseessä sitten lapsi tai aikuinen. Miina ei stressaa mistään eikä ole ennakkoluuloinen. Miinalla on myös hyvä huumorintaju ja myönteinen asenne kanssaihmisiä kohtaan. Miina näkee ihmisen ihmisenä. Miina myös tarttuu tarmokkaasti hommiin, Miinalla on tarkka ajantaju, paikantaju, Miina on aina tilanteen tasalla ja myös epäkohtiin osaa reagoida ja Miinalla on sydän täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Miina on myöskin rohkea ja uskaltaa kohdata ihmisen, erikoisenkin ihmisen ihmisenä. Miina ei myöskään stressaa juuri mistään. Näitä ominaisuuksia tarvitaan sairaanhoitajan työssä ja näistä esimerkillinen tapausesimerkki on oikeastikin olemassaoleva hoitaja nimeltä Aulikki Sihvonen joka on tällainen kaikkia ja kaiken ikäisiä ja kaikkia taustoja omaavia ihmisiä kohtaan. Myös useat noin 20-50-vuotiaat naispuoliset Downin syndrooma sairastavat naiset ovat luonteeltaan tämän kaltaisia. He poikkeavat tuosta Aulikista lähinnä ulkonäöltään ja oppimiskyvyltään mutta kyllä hekin oppivat jos vaan opetetaan ja hoitohommissa joku sellainen nainen ihan taatusti on yhtä asiallinen, järkevä ja empaattinen, rauhallinen ja samalla tavalla käyttäytyy kuin hänkin käyttäytyy potilasta kohtaan. Toki poikkeuksiakin on ja esim mikään liian levoton Down ei tuollaiseen hommaan sovellu, mutta rauhallinen ja ystävällinen, herkkä ja huomaavainen Down-nainen kyllä.

Usein nainen jolla on Downin syndrooma, on lahjakkaampi ja näppärämpi ja lievemmin vammainen kuin mitä on esim Down-miehet. Miehet ja pojat joilla on Downin syndrooma ovat vaikeammin vammaisia. Mutta naiset ovat monesti lievästi kehitysvammaisia, joillakin ÄO voi olla jopa lähellä sataa jos on saanut varhaiskuntoutusta lapsena. Downin syndroomaa sairastava voisi mielestäni hakeutua mukautetusti vaikka Tikkarinteelle opiskelemaan vaikka lähihoitajaksi ja mukautukset opinnoissa tehdään yksilökohtaisesti. Downin syndroomaa sairastavia on ulkomaillakin hoitajiksi itsensä lukeneina ja vuodepotilaan hoidossa auttamassa sairaaloissa. Miksi Suomessa ei näin voisi olla? Kysyn teiltä arvoisat kehitysvammaistehn parissa työskentelevät, että voisitteko pohtia tätä asiaa että löytyykö teidän asiakaskunnasta ketään Down-ihmistä joka voisi kyetä hoitamaan vuodepotilaita? Ei tietenkään mitään lääkinnällisiä toimenpiteitä yms vaan vuodepotilaan perushoitoa? Esim vessakäynnissä avustamista, potilaan syöttämistä, pukemisessa avustamista ja vierihoitajana toimimista ahdistuneelle tai pelokkaalle potilaalle. Minusta nimenomaan myötäeläminen on downien vahva puoli. Down osaa myötäelää jos jollakin on vaikeaa ja ahdistaa yms. Down ei kiusaannu toisen tunteista eikä pelkää kohdata itkevää tai ahdistunutta ihmistä vaan huomioi toisen tunteet hyvin.

Jos minä vaikka olisin vuodeosaston potilas ja mulle sanottas, että saan kaksi hoitajaa jotka on minun kanssa tosi tiiviisti jos olisin esim syöpäpotilas yms niin jos Aulikki ja joku Down-nainen olisivat hoitajiani ja yhdessä hoitasivat ja jos olisin likuntakyvytön ja yhdessä esim jos olisin kotihoidon asiakas niin Aulikki ja joku Down-nainen joka on kouluttautunut hoitajaksi, kävisivät yhdessä minut pukemassa ja syöttämässä ja nostamassa pytylle yms ja Aulikki tekis lääkinnälliset hoitotoimet ja Down olisi perushoitotoimia yms tekemässä niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan. Minulla olisi mukavaa kun he päivittäin minua hoitaisivat ja minulle olisi näistä iloisista ja elämänmyönteisistä ihmisistä paljon iloa ja olisin kiitollinen ja hyvä potilas heille. Kyllä Aulikin valvonnan ja ohjauksen alaisena joku Down-ihminen voi osatakin hoitaa esim liikuntakyvytöntä invalidia tai vanhusta, lasta, vauvaa, syöpäpotilasta yms. Tietysti paljon on niitä mitkä eivät osaa, mutta ei piä tuomita diagnoosin mukaan koska voi jossakin olla joku semmoinen Down joka voisi osata ja haluta Aulikin kanssa yhdessä hoitaa minua jos olisin vaikeasti fyysisesti sairas tai vaikeasti vammainen yms. Jos täällä käy lukemassa joku uskovainen ihminen jolla on Downin syndrooma, niin jos sellainen lukee blogiani niin voisitko rukoilla Aulikki Sihvosen puolesta että Jumala siunaisi Aulikkia ja pitäisi Aulikin terveenä ja hyvässä kunnossa? Ja jos sinä jolla on Downin syndrooma, innostuit ajatuksesta hoitaa potilaita yhdessä Aulikin kanssa niin rukoile Jeesusta tai Jumalaa auttamaan ja johdattamaan tässäkin asiassa niin ehkä Jumala vaikuttaa tahtoa ja tekemistä niin voi olla että pääsettekin hoitamaan vielä potilaita yhdessä jonnekin.

Miina ainakin oli onnellinen ja iloinen työstään hoitajana ja Miina hoiti pääosin lapsia ja nuoria, noin vastasyntyneestä viisitoistavuotiaaseen saakka, mutta myös aikuispotilaitten hoidossa oli Miina apuna, esimerkiksi Tamja Alajärven vastaanotolla juttelemassa psykiatristen potilaitten kanssa kuulumisista yms. Ja hyvin myötäelävä ja empaattinen ja rauhallinen hoitaja oli Miina. Miina sai myös oman potilaan, erään nuoren naisen jolla aloitettiin mielenterveysasioissa seuranta lääkärikeskuksella ja nainen kävi kerran viikossa keskustelemassa hoitajan kanssa ja hoitaja oli Miina. Nainen ei välittänyt siitä sivuseikasta että Miina on Down vaan näki ihmisen vamman takaa. Nainen luotti Miinaan kuin keneen tahansa hoitajaan. Minä luulen että jos on itsensä hoitajaksi lukenut Down-henkilö joka olisi omahoitajani joka kävisi kanssani tukikeskusteluja säännöllisesti niin minulla syntyisi Downiin luottamuksellinen hoitosude jopa paremmin kuin tavikseen. Ainakin Down kohtelisi kunnioittavasti ja rakkaudellisesti potilasta ja välittäisi potilaastaan aidosti ja myötäeläisi paljon aidommin ja elävämmin kuin jotkut tavikset. Toivon että minun hoidossa joku kokeilisi tämmöistäkin menetelmää. Down-nainen tukihenkilönä tai hoitajana jos vaan on siihen saanut koulutuksen, ei olisi lainkaan huono idea. Minäpä voisin hyvinkin tykätä sellaisesta hoitajasta tai tukihenkilöstä! Onhan eräs minun ystäväkin Down. mutta pitää vaan katsoa ensin käykö minulla ja hoitajallani henkilökemiat hyvin yksiin, heitäkin on on erilaisia ja jotkut on kivoja ja jotkut ei, minä katson että he ovat taviksia siinä missä nekin tavikset joilla e oo ylimäärästä kromosomia, Down on vaan pikkasen eri näkönen ja oppimiskyvyltään heikompi tavis. Mutta samanlainen muuten kuin kaikki muutkin ihmiset.

Kommentit (2)

Vierailija

Ei pysty lukemaan tätä tekstiä sillä sen lukuisat, vakavat kielioppivirheet ja tajunnanvirtamainen, asiasta toiseen hyppivä juoni tekevät lukemisesta aivan liian työlästä. Kirjoittajalle tiedoksi että downin syndrooma ei ole sairaus, vaan oireyhtymä joka aiheuttaa kehitysvammaisuutta. 

Vierailija

Eikös kaikki sairaudet ole oireyhtymiä ja oireyhtymät sairauksia? en ole lääkäri joten en tiedä mikä on sairauden ja oireyhtymän välinen ero.

Uusimmat

Suosituimmat