Harrastusten kevätjuhlasuma – voiko siitä päästä eroon?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (9)

Vierailija

Esitykseen ei voi osallistua jos ei osallistu kenraaliharjoituksiin... Aikuisen luomaa täydellisyyden tavoittelua. Pah, sanon minä. Harrastuksissakin saadaan aikaiseksi se, että lapsen hyvinvointi unohtuu ja aikuisen tavoitteet humpsahtavat lasten esittämään kevätjuhlaan kuin itsestään.

Vierailija

Voimisteluseurassa sai kyllä osallistua, vaikka ei ehtinyt kenraaliharjoituksiin. Jos siis oli ollut niissä muissa harjoituksissa, joissa kevätnäytöstä treenattiin. Eikä sillä ollut mitään tekemistä aikuisen täydellisyyden tavoittelun kanssa. Muista ryhmän lapsista olisi ollut ikävää, jos heidän kovasti harjoittelemansa esitys olisi mennyt pieleen, koska yksi pääsee mukaan, vaikka ei osaa ohjelmaa.

Aikuiset itse ottaa paineita ihan turhaan jostain toukokuun kahdesta viikosta. Mitäs sitten, jos joutuu ylimääräisiä harkkoja muutamat ajamaan. Toiset ajaa ihan normaaliviikkonakin joka päivä useampiin treeneihin eikä valita ja vingu. Minä nautin näistä lasten esityksistä niin paljon, että mielelläni ajelen.

Vierailija

Yksi harrastus per lapsi riittää oikein hyvin. Pärjääpä lapsi ihan hyvin harrastamattakin, kunhan ei vain jumitu yksikseen telkkarin tai pelikoneen äärelle.

Mistä lähtien muuten piirtelyä, lukemista ja vapaita pallopelejä ja ulkoleikkejä naapuruston lasten kanssa ei ole enää pidetty harrastuksina?

Vierailija

Jos haalii lapsilleen harrastuksia, on oltava valmis seisomaan kentän laidalla, istumaan esityksissä jne. Elämä on valintaa ja valinnat tuovat velvollisuuksia.

Vierailija

Ööö...just. Meillä kaksi poikaa, jotka molemmat pelaavat aktiivisesti eri kilpajoukkueissa futista. Niinpä meidän perheen "kevätrumba" kestää ympäri vuoden harjoituksineen, leireineen, peleineen ja turnauksineen ja me vanhemmat vielä aktiivisesti mukana joukkueiden taustajoukoissa, ihan vapaaehtoisesti. Vapaapäiviä ei juuri ole, kun usein tapahtumat ovat juurikin eri päivinä, joskus tosin myös päällekkäin ja tietenkin eri paikoissa, todella paljon myös viikonloppuisin...autolla poikia kuskaillaan. Onhan siinä tosiaan tekemistä mutta emme valita, päinvastoin! Pojat ovat taitavia ja nauttivat pelaamisesta joka solullaan. Niin pitkään ja pitkälle saavat pojat pelata, kuin halua/innostusta/kiinnostusta heillä itsellään riittää. Elämyksiä, suuria tunteita, upeita ihmisiä, uusia ystäviä ja tuttuja. Niitä harrastus on meille antanut ja antaa varmasti jatkossakin. Ollaan futisperhe ja ylpeitä siitä! Elämäntapa, sanoisin, tällä hetkellä, meidän perheelle.

Kesän ulkomaan turnausmatkaa ja Hesa cupia innolla odottaen, mahtavaa kesää kaikille ja ennenkaikkea muille futisperheille! :)

T:futisperhe Vantaalta

Vierailija

Aivan loistava aihe ! " Mopo " on jossakin määrin karannut aikusten käsistä. Ei taida löytyä enää sellaista harrastusta, jossa harrastetaan lapsen ehdoilla. En usko, että monikaan lapsi kyselee omaehtoisesti ylimääräisten harjoitusten ym. valtavan shown perään-- kyllä tämä on valitettavasti aivan aikuisten luoma toukokuun kevätjuhla, joka kestää harrastavavn lapsen kodissa   pari - kolme  viikkoa.

Oma yläkoululaiseni on osallistunut konservatorion loppunäytäntöön, koulun kevätlaulajaisiin, leirikoulumatkaan ymmm.. ja yrittänyt suoriutua neljän viikon aikana 15:sta kokeesta . Hän itse haluaa harrastaa, mutta tämä toukokuu on kertakaikkiaan yllättänyt meidät kaikki! Kuljemme päivästä toiseen ohjelmoituina robotteina ja yritämme kaikkemme välttyäksemme täydelliseltä burn outilta ! Meille aikuisille se kai olisi  muodin mukaisesti sallittua, mutta yritämme kuitenkin varjella tätä vasta aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta tuolta kavalalta taudilta ! Samalla mietimme, voisiko jotain tehdä toisin ?

Vierailija

Ei elämä vain suprittamista!! Kyllä uurastamista pitää juhlia, ihan turhaa valittamista. Kyllä lapsikin nauttii siitä tunnelmasta mikä liittyy juhliin,.

Vierailija

Pakko kommentoida. Aina ei tarvitse haalia harrastuksia että puuhaa niiden parissa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä on niitäkin lapsia jotka tahtovat itse harrastaa ja se yksikin harrastus voi olla enemmän kuin työllistävä. Äiti välillä salaa toivoo, että josko vaihdettaisiin johonkin muuhun... mutta ei. Mutta toisaalta, ehkä hyvä että harrastavat. 

Aina jaksaa kummastuttaa tämä vanhemmat haalivat ajattelu. Varmasti näitäkin on, mutta on myös harrastuksia jotka vaativat enemmän kuskausta, viikonloppumenoja, talkoita ja ties mitä muuta ja ovat sellaisia jotka ovat sille lapselle niitä maailman tärkeimpiä ei vanhempien "juttuja.

Vierailija

Kiitos samoin, hyvää kesää teillekin Vantaalainen futisperhe,nähdään HesaCupissa,meillekin futis on pojan myötä koko elämä melkein.Nautittavaa olla mukana kaikessa, kun lapsi nauttii itse!
Meidän perheessä toiset ,lapset soittaa ja pelaa jääkiekkoa ja käy kuviskoulussa.futaajapoikamme itse sanoi, että "futis on mun elämä!" :D T:Futisperhe Helsingistä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat