tulen hulluksi kotona lasteni kanssa

Vierailija

APUA!!! en jaksa enää lapsiani enkä koko elämääni!!! Kaikki tuntuu vain mustalta ja enkä näe missään valoa, että pääsisin eteen päin, olen hakenut apua perheneuvolasta mutta tuntui etteivät osanneet auttaa mitenkään kun en itsekkään tiedä mitä tehdä, mihin haluan apua, olen täysin hukassa!!! MInulla on kolme lasta, nuorin 3v, 7 ja 8v jolla adhd,astma,allergiat jne.. mies on töissä toisella paikkakunnalla ja tulee kerran kuussa kotona käymään joten ei hänestäkään apua tilanteeseen, vaikka hän tietää missä mennään, olen hänelle kertonut. kotona on raskasta olla yksin heidän kanssaan asumme vielä maalla jossa ei esim.leikkikavereita jne.. ja minulla ei ole ketään joka voisi auttaa.. lapset ovat tottelemattomia ja eivät kunnioita, en jaksa huomioida adhd poikaani tarpeeksi, kuten en muitakaan ja raivostun hänelle usein vaikkei saisi. Välillä jaksan yrittää ja tehdä/lähteä jonnekkin lasten kanssa mutta hyvin nopeasti tilanne riistäytyy käsistä ja raivostun kun lapset eivät tottele ja kaikki menee päin mäntyä. olen niin pettynyt itseeni ja lapsiini haluaisin vain kuolla!! elämä ei ole elämisen arvoista näin.. aiheutan vain itselleni ja muille mielipahaa. haluaisin vain kuolla pois uskon että lapsillekkin näin olisi parempi. mutta edes siihen en pysty kun olen niin pelkuri ja epäonnistuja.. elämä on yhtä kidutusta..

Kommentit (4)

Vierailija

Voi sentään!

Luin otsikkosi ja kiinnostuin heti, sillä minulla on välillä arjessani samanlainen tunne. Luettuani tekstisi ymmärsin kuitenkin, että sinä puhut paljon vakavammasta asiasta ja tunteesta kuin mitä itse koen. Todella ikävää, että joudut kantamaan kasvatusvastuuta lähes yksin. Jokainen äiti varmasti kokee roolinsa rankaksi, mutta voin vain kuvitella, kuinka raskasta se sinulle on, kun olet niin paljon yksin lasten kanssa. Onko sinulla autoa käytettävissä? Onko paikkakunnallasi mitään lasten päivä- tai iltapäiväkerhoja? Voisitko harkita lähteväsi johonkin perhekerhoon päivisin nuorimmaisesi kanssa? Itse yritän keksiä joka päivälle jotain kerhoa, puistoilua tms., jossa uskon tapaavani muita vanhempia. Olen oppinut toisilta äideiltä paljon asioita, kun olen kysynyt heiltä millaisia kokemuksia heillä on ollut vaikkapa nukuttamisista tai uhmaiästä, tai mikä milloinkin on ollut oman mielen päällä. Rohkaisen sinua menemään toisten ihmisten joukkoon. Ei kannata eristäytyä sen takia, että lapset käyttäytyvät nolosti. Milloin olet viimeksi tehnyt lasten kanssa jotain kivaa? Olisiko HopLop tai jokin muu lapsia kiinnostava juttu mahdollista toteuttaa? Sellainen mukava yhdessä tekeminen - vaikka yhden lapsen kanssa kerrallaan - tuo mukavaa positiivisuutta suhteeseen! Kuule, voisitko soittaa neuvolaan ja pyytää apua omaan jaksamiseesi. Varmasti siellä on jotain kodinhoidollista, lapsenhoidollista tms. apua saatavilla, kunhan vaan uskaltaa kysyä. Sinun tuntosi kirjoitettuna kuulostavat siltä, että sinun pitää uskaltaa pyytää sieltä apua. Sinun ja lastesi vuoksi. Jospa saisit vaikka lastenhoitoapua, niin voisit lähteä tekemään sellaisia asioita sillä aikaa, jotka ovat tuottaneet sinulle mielihyvää ennen äidiksi tuloa. Voisit ehkä löytää jotain itsestäsi mikä on kadonnut(?) arjen ja perheen pyöritykseen. Ja sitten: Jos sinusta tuntuu, että näistä vinkeistä ei ole sinulle ja lapsillesi hyötyä, ota yhteyttä kaupunkisi tai kuntasi lastensuojeluun. Voit esimerkiksi pyytää tehdä omista lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluviranomaiset sitten kartoittavat perheenne avun tarvetta, ja pyrkivät vastaamaan niihin. Tuli heti mieleen, että jospa heillä olisi tarjota lapsillesi tukiperhe, jossa he voisivat viettää vaikkapa yhden viikonlopun kuukaudessa – saisit sinäkin vähän lomaa. Toivon todella helpotusta tilanteeseesi ja muistan teitä tänään iltarukouksessa.

Vierailija

Kyllä neuvolasta ja vaikka sossusta on pakko saada apua tuollaisessa tilanteessa.on sanottava vaan tarpeeksi kovasti ettei jaksa enää.jonkun on autettava!ja MLL auttaa hädässä jos soittaa siihen palvelunumeroon.voimia!!!

Vierailija

Nyt todella kannattaa ensimmäiseksi saada miehesi tajuamaan, että tarvitset apua. Selvästi sinun tulisi saada hengähdystauko perheestä vähäksi aikaa. Tuossa tilanteessa alkaa syyttelemään itseään vaikka juuri tilanne aiheuttaa sen ettei jaksa ja pinna palaa. Olen itse käynyt melkein saman asian läpi. Siinä ei auta muu kuin hetkeksi irti tilanteesta jotta voimat palautuu, voimen palauduttua jaksaa kaiken muunkin. 

Miehesi on ensimmäinen jonka on tajuttava tilanne... sinun pitää saada lapsille hoitaja jotta pääset lepäämään. Älä syyttele itseäsi, jokainen on joskus ollut samassa tilanteessa, se ei tee sinusta huonompaa äitiä. Olet hyvä äiti joka on väsähtänyt ja tarvitsee lepoa. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä vaikka myönnät sen. 

Hävettää tuon ihmisen puolesta joka käski kasvaa aikuiseksi. Tsemppiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat