Äitisuhde surettaa

Vierailija

Olen kärsinyt huonosta äitisuhteesta lähes aina, etenkin koko aikuisiän. Lapsena olin erittäin kovasti koulukiusattu. Äiti ei juuri tehnyt asialle mitään, sanoi vain, että pidä puolesi! Olin ujo ja herkkä, kärsin myös erittäin paljon vanhempien erosta. Sisarukseni ovat keskenään ja äidin kanssa ok väleissä, minä olen se musta lammas, jolla ollut paljon epäonnistumisia, mm masentumista, yksinäisyyttä, työttömyyttä. Koen rakkauden puutetta, äitini ei koskaan ole sanonut rakastavansa minua. Ehkä hän opiskeluaikana jonkin verran minusta ylpeä..Miesasiat, avioliitto ja kaikki mennyt minulla pieleen. Nuorempana itkin äidille surujani, mutten enää moniin, moniin vuosiin, sillä kommentti on: tee asialle jotain, miksi sulla AINA menee huonosti? Rahallisesti hän ei auta, paitsi silloin tällöin kun haluaa antaa tietyn summan kaikille meille sisaruksille. Tarpeeseen hän ei anna, vaikka sisarukseni eivät rahaa tarvitsisi, ja saavat lisäksi lastenhoitoapua, jota itse tuskin koskaan saan, pitkän välimatkan takia.
Rahasta aiemmin usein riitelimme, mutta en vuosiin ole pyytänyt, en vaikka hänellä sitä olisi perittyään YKSIN vanhempansa. Hän on kylmä ja kova 'itse on pärjättävä'. Kun kerran sain asunnosta häädön, koska en yrittäjänä tienannut tuolloin tarpeeksi vuokran maksaakseni, hän ei pitänyt vähään aikaan yhteyttä..ei siis kerta kaikkiaan välittänyt että jäimme puille paljaille. Sisarusten kohdellessa minua huonosti, äiti pitää aina heidän puoliaan..en kohta enää jaksa, tuntuu, että itsetuntoni riippuu hyvin paljon äidistä, ja ihan turhaanhan hänen hyväksyntäänsä loppuelämäni odotan..emme voi edes puhua näistä, aina menee riidaksi ja toki minäkin välillä sanon suoraan, miltä tuntuu, olen katkera hänelle. Kunpa voisin vain katkaista tällaiset välit, äitiä en koskaan tule saamaan. Kuinka pelastaisin mielenterveyteni/vahvistaisin itseäni?.

Kommentit (4)

Vierailija

Joillakin on onnea vanhempiensa suhteen ja joillakin ei. Ota elämä omiin käsiisi, katso että pärjäät ilman äitiäsi. Pitäähän siihen tsempata, mutta itse toimeen tuleminen kyllä on tärkeää.

Kyllä tunneasioissakin voi ottaa järjen käteen: jos äitisi on sitä mieltä että Sinulla AINA menee huonosti, et tule ehkä saamaan häneltä hyväksymistä ikinä. Päinvastoin: mitä enemmän hänelle valitat, sitä varmempi hän on siitä että et onnistu. Lakkaa valittamasta, lakkaa luulemasta että hän auttaisi, älä mainitse rahaa kun puhut hänen kanssaan, älä kitise.

Pari sellaista asiaa huomasin, joihin sinun on itsessäsi puututtava: Kirjoitat että sisaruksesi eivät rahaa tarvitsisi. Mistäs sinä sen tiedät? Ja valitat että he saavat lastenhoitoapuakin vaikka sinä et tule saamaan kun asut kaukana? So what? Sinun on löydettävä keino tuon kateellisuuden poistamiseksi sisaruksiasi kohtaan, ja mitä nopeammin, sen parempi.

Toiseksi: Jos äitisin on perinyt, raha ei kuulu sinulle vaan hänelle, muista se. Eli tämänkin kateellisuuden on loputtava.

"Sisarusten kohdellessa sinua huonosti" kirjoitat. Siis mitä? Asut itse pidemmällä, sisarukset lähempänä äitiäsi, miten kukaan voi sinua "kohdella huonosti"? Tarkoitatko että heiltäkin olet rahaa yrittänyt saada eivätkä he anna? Vai käyvätkö he luonasi haukkumassa? Laita ovi kiinni! Soittavatko ilkeitä puheluja? No lyö luuri korvaan!

Vierailija

Todennäköisesti äidilläsi on jonkin tasoinen narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän ei pysty tuntemaan empatiaa edes omaa lastaan kohtaan, jos tämä ei sovi hänen tarpeidensa tyydyttäjäksi.

Olen käynyt läpi rankan kasvuprosessin narsistiäitiä epätoivoisesti miellyttämään pyrkineestä lapsesta itsenäisesti ajattelevaksi ja tuntevaksi aikuiseksi. Avun sain ylhäältä, kaikkitietävältä Jumalalta uskon kautta - en helposti ja nopeasti - mutta sieltä se tuli!

Sinun kannattaa tutustua narsistista persoonallisuushäiriötä käsittelevään aineistoon. Googlen kautta pääset alkuun.

Olet arvokas omana itsenäsi, usko siihen!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat