Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kohta 3v nukkumaan meno syö hermot!

Vierailija

kaipasin vinkkejä! mun hermot on aivan loppu ton kohta 3 v kanssa. jos ei nuku päivällä niin koko hemmetin iltapäivä iltaan asti on yhtä kiukkuttelua siihen asti että nukahtaa yöunille. ruokailutkin menee päin persettä väsdymyksen takia

yöunille saa taistella iltaisin nukkumaan emnosta välillä jopa kolme tuntia! rutiini on sama joka ilta. kyse ei ole siitä etteikö lapsi olisi väsynyt. välillä nukkuu päikkärit jos vaan onnistun saamaan rauhottuun päikkäreille, mutta nyt useampana päivänä ei ole nukkunut. herää 9 aikoihin, ja nukahtaa vasta puolilta öin. jos ei nuku päikkäreitä niin meinaa nukahtaa viiden kuuden aikaan kesken touhun. jos annan nukahtaa niin kello on varmasti kolme ennenkun ollaan yöunilla. 

pitäisi vaan keksiä keino millä ihmeellä lapsi suostuu rauhotuunn unille. kaivan kohta pinniksen esille ja laitan sinne ja annan huutaa sielä. meillä ollut lapsi tavallisessa sänbgyssä jo kaksi vuotta.

Kommentit (3)

Vierailija

Voimia! Omalla pojalla oli ihan samaa menoa tuossa iässä. Yritä vaan pitää rytmeistä kiinni. Jos nukahtaa päiväunille niin älä anna nukkua liian pitkään. Iltarutiinit on tärkeät ja itseä ne auttoi pahoina päivinä, ku nehän soljuu vaikka silmät kii ku on rutiinia. Meillä itseasiassa syy iltakatastrofeihin oli lopulta se, et pojan mielikuvitus lähti laukkaamaan ja pelkäs olla yksin omassa sängyssä. Meni pitkään ennenkuin ees tajusin. Aika pitkää sitä prosessoitiin et tilanne rauhoittui. Oli tosi raskas vaihe, kun toinen vaan kimpoili ylös sängystä uudestaan ja uudestaan. Muistan käyttäneeni jopa sitä tuolitekniikkaa et vähitellen hiissasin tuolia kohti ovea ilta illalta, kun pakko oli ns uudelleenvieroittaa ku toinen olis vaan halunnu nukkua äidissä kiinni. Vieläkin kyllä poden pientä syyllisyyttä, kun muistan olleeni niin vihainen jossain vaiheessa ku se ei vaan nukkunu ja en tajunnut et se vaan pelkäs. Mll:n sivuilla aika hyviä ohjeita kaikkiin uniongelmiin + pelkojuttuihin jos sattuis olemaan niitä... Sit sellainen kirja kun Pehmeä matka höyhensaarille antoi tosi hyviä ajatuksia noihin uniasioihin ylipäänsä. Anna armoa itselles... vaihe on kuitenkin ohimenevää... pyydä hoitoapua et voit nukkua ite päiväunet et jaksat illan. Oma stressitila kuitenkin vaikuttaa myös lapseen. Ite kun muistan alkaneeni stressata iltoja jo valmiiks iltapäivällä. Hurjasti tsemppiä!!!

Vierailija

Meillä käyty ihan samanlaiset kuviot läpi. Ensimmäisen lapseni 'pelko' oli, että jää jostain 'vaille', näin me ainakin itsellemme selitimme lapsen suurta vastenmielisyyttä nukahtaa, vasinkin iltaisin. (Kun sain toisen lapseni 3 vuotta myöhemmin, en uskonut häntä ollenkaan normaaliksi kun alusta asti nukahti hienosti, ja vielä ihan yksin, ja vielä omaan sänkyynsä, ja vielä illalla.)

En tiedä minkä ikäinen olet. Minä olin jo 30 kun esikoiseni sain, ja olin aika paljon nähnyt sisaruksieni ja opiskelukavereiden ja työkavereiden lapsia joten tällainen käyttäytyminen ei yllättänyt minua, eikä minulla ollut mitään ruusuisia kuvia hellanlettat mitenkä söpöistä ja helppohoitoisista vauvoista ja pikkulapsista. Olin aika realisti. Ehkä siksi minulta ei ollut 'hermot loppu' vaan kestin kun tiesin että sellaista usein oli. 

Jokainen tuleva vuosi on helpompi, usko vaan. Kyllä se siitä.

Vierailija

Ota pinnasanky kayttoon. Laita lapsi sinne nukkumaanmenoaikaan. Jata vaikka ovi auki etta lapsi ei luule tulleensa hylatyksi. Ala anna leluja tai kirjoja sankyyn. Pida huone hamarana mutta ei pilkkopimeana. Anna lapsen tietaa ja huomata etta olet lahistolla vaikkakaan et samassa huoneessa. Hirvea huuto siita tietenkin aluksi tulee. Yrita pysya rauhallisena ja suuttumatta lapselle. Pian lapsi sitten huomaa etta kiukuttelulla ei saa tahtoaan lapi ja karjuminen ei kannata. Veikkaisin etta han oppii nukkumaan kun vaihtoehtoja ei ole. Saat itsekin hengahdystauon kun ei tarvitse taistella kaiket illat lapsen kanssa.

Uusimmat

Suosituimmat