Toiminnanohjauksen häiriö lapsella?

Vierailija

Olen tässä pitkään jo pohtinut terveydenhuollon ammattilaisena, että voisiko mieheni toisella lapsella olla toiminnan ohjauksen häiriö? Olen yrittänyt asiasta varsin varovaisesti jutella mieheni kanssa mutta asia on tietysti kovin sensitiivinen. Lapset asuvat kanssamme koko ajan ja käyvät silloin tällöin äidillänsä.

Lapsi on 9 vuotias mutta käytökseltään kuin 3-4 vuotias. Häneltä selvästi puuttuu impulssikontrolli. Veljensä kanssa riidellessä hän aina lyö, potkii ja käyttäytyy aggressiivisesti häntä kohtaan. Pieninkin asia saa hänet raivon valtaan. Hänellä esiintyy sekä koulussa että kotona huolimattomuutta ja läksyt ovat koko ajan tekemättä. Häneltä puuttuu oma-aloitteisuus ja aktiivisuus ja häntä joutuukin koko ajan patistelemaan, muistuttamaan ja ohjaamaan toiminnassa. Näin kesällä kun palaa töistä kotiin hän saattaa olla pyjama päällä ja on röhnöttänyt koko ajan sohvalla vaikka hänelle olisi esim. antanut tehtäväksi viedä vaatteensa omasta huoneestaan pyykkikoriin. Hän ei siis saa mitään tehtyä/aikaiseksi ilman ohjausta. Motorisesti hän on hyvin kömpelö. Ajantajua/-kulua hänellä ei ole. Hänen on hyvin vaikea syödä haarukalla ja veitsellä vaan mieluusti söisi pelkällä haarukalla siten, että laittaa ison ruokapalan suun "eteen roikkumaan" ja nakertaa siinä ruokaa pienemmäksi. Hänelle pitää edelleen 9-vuotiaana paloitella ruoka valmiiksi.

Olen miettinyt, että miten häntä saisi "kasvatettua ja opetettua käyttäytymään" ja puututtua aggressiivisuuteen vielä jämäkämmin. Keskustelut hänen kanssaan tuntuvat turhilta koska mitään ei tunnu jäävän päähän eikä toiminta muutu. Positiivista palkitsemista on kokeiltu, mutta sekään ei pidemmän päälle toimi. Miten häntä saisi aktivoitua enemmän omatoimisuuteen ja opetettua arjen perustaitoja joita mielestäni jo 9-vuotiaan pitäisi osata?

Olemme keskustelleet mieheni kanssa asiasta ja hänestä minä vaan höpötän. Itse kuitenkin näin "ulkopuolisena" näen, ettei kaikki ole kunnossa ja olen huolissani lapsesta sillä nyt hänen käytökseen ja olemiseensa voi vaikuttaa ettei isompana ja aikuisena tule sitten ongelmia. 

Mitä voin siis tehdä? Olla syksyn alkaessa kouluterveydenhoitajaan yhteydessä? Kai kouluterveydenhoitajan kanssa voi luottamuksellisesti puhua, että alkaisivat koulun kautta tutkia asiaa?

Kommentit (1)

Vierailija

Kuulostaa ikävältä! Suosittelen lääkäriin meno ja ilman muuta terveydenhoitajaa myös. Miehet nyt eivät ole aina perillä asioista. Oletko keskustellut hänen äitinsä kanssa asiasta? Hänen velvollisuutensa on huolehtia asia eteenpäin.

Tuo ei ole normaalia, joten tee ihmeessä jotakin asialle. Teini-ikä tulee olemaan haastavaa, jos asialle ei tee jotakin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat