Löytyykö psykiatrisen hoidon tuntijaa, sekä suljetulla osastolla olleita?

Vierailija

 

Tarvitsisin erästä näytelmädramaturgiaa varten ensikäden tietoa 18-25 vuotiaiden psykiatrisesta hoidosta tämän päivän suomessa -ja nimenomaan suljetulla osastolla. Haastattelisin siis mielelläni niin hoitaja- / lääkäripuolen edustajia, kuin itse potilaana olleita tai potilaiden vanhempia.

Vapaamuotoisen haastiksen voin hoitaa puhelimitse tai maililla -miten vaan sovitaan. Tännekin voit kertoa kokemuksistasi, jos haluat pysyä anonyyminä. Lähteitäni en tule paljastamaan kenellekään, missään vaiheessa, mutta jos haluat, niin nimen saat tuotannon käsiohjelman kiitoksiin -sen kummemmin kiitoksen syitä erittelemättä.

Kokemuksesi voivat olla hyviä tai huonoja, yksittäisiä tapauksia tai pidempää tarinaa -kaikki käy! En käytä näin saamaani materiaalia sellaisenaan, koska itse näytelmäteksti on jo olemassa, mutta sovitan 60-luvun Amerikkaan sijoittuvan alkuperäistekstin tähän päivään ja Suomeen, ja sitä varten tarvitsen kokemuksia ja tietoa täkäläisistä hoitokäytännöistä.

Ota siis yhteyttä: mirtsu42@gmail.com tai kirjoita tähän ketjuun.

Iso kiitos etukäteen!

Kommentit (4)

Vierailija

Tunnen pari ihmistä, jotka ovat olleet suljetulla osastolla. Suljettu osasto ei ole niin dramaattinen paikka kuin se on ihmisten kuvitelmissa. Sinne mm. sijoitetaan ihmisiä, joilla on esimerkiksi vainoharhaisuutta tai itsetuhoisuutta. Ihmisiä ei aina haeta suljetulle, vaan he päätyvät sinne yleensä psykiatrin suosituksesta keskustelun perusteella ja lääkehoidon aloittamiseksi. Suljetun asiakkaat eivät siis ole automaattisesti toimintakyvyttömiä ja ns. seinähulluja. Luonnollisesti siellä on keskimääräistä omituisempia yksilöitä, mutta sitä omituisuutta ei välttämättä huomaa ellei ole kyseisten ihmisten kanssa säännöllisesti tekemisissä. Ero tavalliseen kaduntallaajaan on aika pieni. Suljettu on kontrolloitu ympäristö, ei sen kummempaa. Mielenterveysongelmien luonnetta paisutellaan n:nteen potenssiin lähes kaikessa fiktiossa. Itse olen sitä mieltä, että näitä fiktioita suljetuista osastoista ei pitäisi edes kirjoittaa, jos kyse on jonkinlaisesta eksotiikasta itse kirjoittajalle, koska kyse on oikeasti aika arkisista asioista.

Vierailija

Moi!

Kiitos vastauksesta! En ole kirjoittamassa fiktiota suljetusta osastosta tai työstämässä sellaista suomeksi, vaan sovittamassa erään amerikkalaisen naisen muistelmateosta suomalaiseksi näytelmäksi. Hän vietti 60-luvulla puolitoista vuotta nuorten naisten suljetulla osastolla ja kirjoitti tuosta ajasta ja osastolla tapaamistaan ihmisistä muistelmateoksen, joka on uskoakseni hyvinkin realistinen ja aika kaukana eksotiikasta.

Koska sovitan tapahtumat tämän päivän Suomeen ja haluan saada tekniset tiedot ja asiasisällön (esim. käytettävät lääkitykset, pakkotoimet, huonejärjestelyt jne.) totuudenmukaisiksi kaipaisin ensikäden kokemuksia suljetun osaston käyntänteistä -ja nimenomaan osastojen todellisuudesta, en lakisääteisistä tavoitteista tai asetuksista. Näistä saan kyllä tietoa viranomaistahoiltakin. 

En siis etsimällä etsi dramatiikkaa, koska itse tarina on jo olemassa, vaan haen nimenomaan arkisia kokemuksia käytännön asioista. Toisaalta muutama päivä sitten oli Hesarissa juuri artikkeli siitä, että suomalaisilla psykiatrisilla osastoilla on nimenomaan pakkotoimenpiteiden (esim. lepositeet, eristys, jopa sähköshokit) käyttö hiukan kasvanut, vaikka suositukset toista antavat olettaakin. Samoin ne muutamat tarinat, joita olen tähän mennessä kuullut, antavat selvää todistetta siitä, että toiminta osastolla ei ole aina aivan normien ja suosistusten mukaista. Siksi(kään) en halua tyytyä pelkästään "viralliseen" faktatietoon. 

Tarkoitukseni ei ole dramatisoida ja kauhistella "hullujen" hoitoa Suomessa tai missään muuallakaan, vaan luoda näytelmäteksti, joka kertoo yhden ihmisen kokemuksen mielisairaalamaailmasta. Ja joka faktoiltaan vastaisi mahdollisimman hyvin suomalaista todellisuutta ja olisi uskottava suomalaiselle katsojalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat