Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Itkuinen 6- vuotias

Vierailija

Meillä on 6.v tyttö, joka aloittaa pian koulutaipaleen. Hän on aina ollut aika herkkä jo pienestä asti (tietyt lelun äänet pelottaa, haikeat musiikkikappaleet saa itkemään...), mutta viimeaikainen käytös jo huolestuttaa. Kesän alku sujui aika hyvin, mutta pikkuhiljaa ikävä alkoi nostaa päätään. Kun menin kauppaan, jumppaan tai vain koiran kanssa lenkille, hän alkoi itkemään, että tulee ikävä. Tuli naapurin kaverisynttäreiltä pois, koska tuli ikävä. Jäi itkemään toisen kaverin synttäreille kun hänet sinne vein. Käytiin kesälomareissulla niin jo menomatkalla alkoi itkemään, että on ikävä kotiin, vaikka koko perhe oli mukana. Nyt itkeskelee mitä milloinkin. Jos ei osaa päättää minkä leikin leikkii, tai minkä kirjan lukee iltasaduksi, kun kaveri tulee hakeen leikkimään, ei halua niiden pihaan vaan omaan, itkee kun kaveri menee kauppaan eikä ole kaveria, itkee iltaisin kun ei saa unta, itkee kesken ruokailun, koska haluaisikin mennä keinumaan... Sanoo aina itke, että "voi kunpa osaisin taikoa niin saisin kaikki ajatukset pois päästä". Olen yrittänyt kysyä, että mitä ajatuksia lapsella on tai että onko jotain sattunut tai joku sanonut rumasti. Ei osaa vastata ja sanoo vaan, että ei voi sille mitään. Olen myös huomannut pieniä "neurooseja" silloin tällöin. Lelut pitää olla pois pöydältä kun katsoo telkkaria, illalla saattaa nousta sängystä laittaamaan verhon suoraan jos on rutussa, nallekin täytyy laittaa laatikkoon jos on lattialla, keinulauta ei saa jäädä heilumaan keinumisen jälkeen. Toisaalta leikin jälkeen lelut jäävät helposti siivoamatta ja vaatteet lojumaan lattialle kun riisuu... Perheessä on myös 3-v sisko ja 9kk ikäinen pikkuveli. Perheessämme ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia lähiaikoina ja sekä minä, että lapsen isä yritetään olla kannustavia ja meillä sylitellään paljon ja aina halataan kun lähdetään. Kuuluuko kaikki ikään ja siihen kun koulu alkaa, jännittääkö lapsi niin kovasti kaikkea, että normiarki häiriintyy. On kyllä sanonut, että koulun alku jännittää, mutta niinhän kaikkia yleensä jännittää uuden alku. Onko jollain vastaavia kokemuksia ja miten kaikki on lopulta selvinnyt? Olisin todella kiitollinen kaikesta neuvosta miten lapsen oloa voisi helpottaa kun mikään ei näytä auttavan.

Kommentit (1)

Vierailija

Voin vakuuttaa ohimenevä vaihe tuo on,meillä oli juuri samalainen ikävöivä ekaluokkalainen nyt toka luokkalaisena jo reipas jää kouluun/synttäreille jne.Kun lapsi jää kosketa(olkapäähän esim) ja luo katsekontakti.sanot esim. että tulet kohta käyn ulkoiluttamassa koiraa,se on tärkeää.Tehkää rastilista ja palkinnoksi joku kiva yllätys tai yhdessä sovittu kiva juttu uimahallireissu/lelu.meillä tuo edellinen toimi hyvin.Me taisimme tehdä kolme listaa kumpaankin laitettiin reippausrasteja kymmenen piti kerätä...ja voi sitä iloa kun sai lelun,itsekkin tuumasi että äiti mä oon ollu tosi reipas.Nyt jää helposti synttäreille jne..syksy oli haastavampi mutta keväällä jo helpotti paljon.:)

Uusimmat

Suosituimmat