Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tekemistä vauvan ja taaperon kanssa?

Vierailija

Esikoisen vauva-aikana kävin muskarissa, vauvajumpassa, taaperojumpassa ja vauvauinnissa. Nyt kun on sekä taapero (2v 4kk) ja vauva (7kk) niin tekemistä on hankalampaa keksiä. Uimassa käydään perheen kesken edelleen kerran viikossa, sisarusmuskariryhmää ei perustettu liian vähäisen kiinnostuksen takia, ja avoimessa päiväkodissa en viihtynyt kun en ole kovin puhelias ja siellä tunsin itseni vielä yksinäisemmäksi mitä kotona. Kotona on toki kotitöitä jotka hoidan eikä varsinaisesti ole tylsää, mutta olen alkanut useammin tuntea oloni tympääntyneeksi kotona.

 

Omaa aikaa minulla ei juurikaan ole. Esikoinen ei nuku enää päiväunia, joten olen koko päivän kiinni lapsissa. Kun mies tulee kotiin, voisin omaa aikaa ottaa, mutta minulla ei ole kavereita asuinpaikkakunnallamme eikä minulla ole mitään harrastuksia. Välillä käyn sitten vain ruokakaupassa yksin, tai vähän kiertelemässä kaupoilla ihan muuten vaan vaikken mitään ostaisikaan.

 

Vauva ei oikein osaa nukkua vaunuissa, joten päikkyajat ollaan sisällä. Ulkoillaan jonkin verran niin että vauva katselee vaunuissa ja itse keinun ja kiipeilen esikoisen kanssa, vaan sekään ei oikein jaksa innostaa. Varsinkaan nyt kun ilmat ovat muuttuneet sateisiksi ja kylmiksi. Esikoinen katsoo päivät pitkät piirrettyjä ja viihtyy hyvin leikkiessään itsekseen pikkuautoilla ja duploilla. Esikoinen viihtyy vähän liiankin hyvin itsekseen, on aina viihtynyt. Tämä johtaa helposti siihen että itse surffailen netissä sen ajan kun vauva nukkuu, ja poden tästä jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Yleensä siis surffailen Facebookissa ja yritän pitää yhteyttä pariin parempaan ystävään, kun tosiaan ei täällä asuinpaikkakunnalla minulla ole tuttuja. Toinen surffauksen kohde on lapsiin liittyvät asiat, ravinto ja kasvatuskeinot ja vinkit yms. Tällä vähän helpotan huonoa omaatuntoa kun ainakin teoriassa yritän kuitenkin panostaa lapsiin. Arki tuntuu kuitenkin olevan sitä että en ehdi kiinnittää kumpaankaan kunnolla huomiota kun yritän kummallekin hoitaa ruoat ja puhtaat vaipat ja jotenkin ottaa omaakin aikaa vaikkei sille oikeastaan olisi aikaa kuin vasta sitten kun mies on tullut kotiin tai lasten mentyä nukkumaan. Näin minusta ainakin tuntuu.

Haluaisin olla parempi äiti, mutta on jotenkin hukassa että miten sen tekisin. Esikoinen ei vielä puhu, eikä varmaan ihme kun yksinään vaan leikkii. Ei innostu kirjojen katselusta, lukisin mielellään satuja. Puuhaa kuitenkin mielellään mukana kotiaskareissa, mutta näihin en saa vauvaa mukaan enkä itse varsinaisesti nauti kotitöistä. Tahtoisinkin vinkkejä mitä voisi tehdä kahden lapsen kanssa? Pienempi ei vielä kävele, joten vaunut ovat aina ulkoillessa mukana. Kantorepussa on kuitenkin jo liian painava kantaa, joten metsäulkoilut on vähän out tällä hetkellä. En osaa edes mitään lorutteluja jota voisi tehdä porukalla. Nyt tuntuu todellakin että olen ihan kelvoton äiti kun en muuta osaa kuin vaihtaa vaipat ja syöttää :(

Kommentit (6)

Vierailija

Hei!

En haluaisi huolestuttaa, mutta olisitkohan hieman masentunut? Masennus vaikuttaa tutkitusti äidin ja lapsen suhteeseen, sekä sitä kautta lapsen kehitykseen. Esim. juuri puheen kehitys viivästyy.. 

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, että saatko ruokavaliosta tarpeeksi aivojen vaatimia rasvahappoja (esim. syötkö rasvaista kalaa kahdesti viikossa+avokadoa+öljyt+mantelit+pähkinät jne). Jos ravitsemus on kunnossa, niin kannattaa kiinnittää riittävään lepoon, ulkoiluun (!) ja säännölliseen akkujen lataamiseen huomiota. Sosiaalisesta kanssakäymisestä vetäytyminenkin voi olla masennuksen merkki..

Mikäli nämä asiat ovat kunnossa, mutta elämässäsi on muutoin asioita, jotka kuormittavat, niin näihin asioihin täytyy aktiivisesti puuttua. Esim. heikko sosiaalinen tukiverkosto asuinpaikkakunnallasi. Ei ole häpeä tunnustaa, että kaipaa seuraa tai apua. Esim. perheneuvola on paikka, jonne sinun kannattaa olla yhteydessä.

Missä puolisosi on? Kuormittaako hänen työnsä elämäntilannettanne (esim. pitkät työmatkat tms.). Entä sukulaiset?

Ja lopuksi itsensä jatkuva "ruoskiminen" ei ole kenellekään hyväksi. Äidilläkin on lupa ja tarve rentoutua. Esim. kerroit olevasi internetissä (rentoutuaksesi?), mutta kuitenkin toit esiin kokevasi asiasta huonoa omaatuntoa. Joten rentoudutko todella? Voisitko kokeilla jotain muuta tapaa rentoutua? Jos ongelmana on internetiin roikkumaan jääminen, laita itsellesi munakello/ kännykkä tms. hälyttämään esim. 1/2 h päähän. Tällöin voit todella rentoutua tuon ajan, kun olet netissä, etkä ajattele "pitäisi" ajatuksia. Kukaan ei jaksa, jos säännöllisesti ei lataa akkuja. Myös jonkinlaisen oman harrastuksen (muun kuin surffauksen) ylläpito edes auttaa sen muistamista, kuka oikeastaan onkaan. Äitirooliin on helppo hukkua. Jos et osaa nauttia enää mistään, sekin on yksi masennuksen oireista. Myös kahden keskistä parisuhdeaikaa voi olla hankala järjestää. Esim. milloin olette viimeeksi kahdestaan käyneet jossakin? Toki nuorimmaisenne on varsin pieni, mutta tämä on asia, joka pikkulapsiarjessa usein unohtuu.

Riittävän hyvä äiti on riittävän hyvä. Jo tuo, että kirjoitat ajatuksiasi täällä palstalla auttaa sinua pääsemään ongelman ytimeen kiinni. Täydellinen ei tarvitse olla. Säännöllisen arjen rutiinien lisäksi parhaiten autat lapsiasi olemalla itse onnellinen. Puuttuuko elämästäsi todella jotakin vai ovatko asiasi liian hyvin, ettet näe metsää puilta?  p.s. Esikoisellekin voi lukea ääneen, vaikkei hän ehkä alkuun näyttäisi kuuntelevan, vaan leikkisi samanaikaisesti leluillaan. Huomioi myös taustamelun vaikutus puheenkehitykseen.  Toivottavasti jostain vinkistä on sinulle apua ja pahoittelen hieman jäsentelemätön tekstiäni (kirjoitin tämän oman pienokaisen päiväuniaikaan kiireessä ennen päivän siivousrutiinien aloitusta). 

Ihanaa syksyn jatkoa ja voimia tehdä muutoksia elämääsi,toivottaa

nm.Teinin ja iltatähden äiti 

 

 

Vierailija

Mun mielestä kuulostat ihan normaalilta ja terveeltä :) Tosin yksinäiseltä ja kyllästyneeltä. Eihän se aina herkkua ole lasten kanssa päivät pitkät hiekkiksen reunalla olla.. Kaipaat ehkä aikuiskontakteja? Sulla on kuitenkin iltaisin ja vkl mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Tee se! Tee jotakin muuta välillä kun rutiinejalaspien kanssa. Ala harrastamaan. Etäopiskelemaan hitaaseen tahtiin?

Vierailija

Kiitos paljon kommenteistanne ja neuvoistanne! Ruokapuoli on nähdäkseni kyllä kunnossa, tänäänkin syönyt avocadoa ja parhaillaan napostelen pähkinöitä. Lohtakin on usein listalla, tosin muitakin kalalajeja olisi varmaan hyvä syödä. Meillä syödään aika terveellisesti noin muutenkin, mieskin on kiinnostunut terveellisestä ruoasta.

 

Mies käy töissä, mutta osallistuu kyllä hyvin lasten hoitoon. Ei myöskään epäröi tehdä kotiaskareita kotona ollessaan, eli ei odota minun tekevän kaikkia kotitöitä. Otan kyllä muuten aika rennosti, yleensä mietin että riittävän hyvä on riittävän hyvä eikä täydellinen tarvitse olla. Kestoillaan vauvan osalta, ja silitän kyllä suurimman osan pyykistä, mutta ei sekään mikään ehdottomuus ole.

 

Asiani kyllä ovat yleisesti ottaen hyvin, en koe olevani masentunut. Osaan mielestäni iloita pienistä asioista, ja lapsistani tietenkin nautin. Halin ja pusuttelen paljon. Meillä ei ole taloudellisia murheita, ja yleisesti ottaen parisuhde on ihan kunnossa. Ehkä minua tosiaan vaivaa oman ajan puute, irtautuminen kotiäidin roolista. Meitä tosian vaivaa parisuhdeajan puutekin, siitä on yli vuosi aikaa kun olemme miehen kanssa kaksin viettäneet aikaa, peräti yhden yön yli oltiin erossa esikoisesta. Aika harvoin siis saadaan lasta hoitoon kun ei hoitopaikkoja ole, ja nyt tosiaan kuopuskin vielä aika pieni. Tosin oltiin osattu asennoitua tähän jo etukäteen, joten yritämme välillä iltaisin viettää parisuhdeaikaa kun lapset ovat menneet nukkumaan. Yleensä tämä tarkoittaa pientä herkuttelua ja tv:n katselua vierekkäin. Tosin aika harvoin sitäkään tulee tehtyä kun kumpikin surffaillaan tietokoneilla.

 

Olisi tietenkin fiksua keksiä itselleen jokin harrastus. Tähän asti olen ollut "tyytyväinen" että olen voinut viikonloppuisin silittää kun mies katsoo lasten perään, ja olen jotenkin ajatellut sen olevan omaa aikaani, vaikkei se tietenkään sitä ole. En oikein tiedä millaisen harrastuksen haluaisin, ja olisinko niin itsekäs että alkaisin jotain harrastaa. Miehelläkään ei ole säännöllistä harrastusta, tosin on nyt käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kerran tai kaksi viikossa harrastamassa. Olen kyllä iloinen että hän pääsee välillä harrastamaan, sillä hän kuitenkin käy töissä, osallistuu kotona hyvin ja saa niin omaa aikaa. En tietenkään aina ole ollut ilahtunut jos kotona ollut ikävä päivä ja kun hän on soittanut menevänsä vielä työpäivän jälkeen harrastamaan... Mutta silti olen vilpittömän iloinen hänen puolestaan että hänellä on jotain omaa välillä. Mies kyllä on sitä mieltä että minulla olisi hyvä olla joku harrastus itsellänikin. En tosin ole koskaan juuri mitään harrastanut, joten en tiedä mitä se voisi olla. Ehkä jotain liikuntaa pitäisi harrastaa, kun se auttaisi tietenkin jaksamaan arjessa noin muutenkin paremmin. Ehkä otan tästä itselleni jonkinlaisen haasteen syksyyn, keksin itselleni jonkun harrastuksen :) sellaisen, joka ei ole aikatauluihin ja päiviin sidottu, sillä miehen työpäivät venyvät työtilanteiden mukaan, enkä halua "patistaa" häntä kotiin sillä hänen työ on tietenkin perheelle tärkeämpi kuin minun harrastukseni.

 

Mikäli jollain on vielä ideoita mitä kivaa voisi kahden eri-ikäisen lapsen kanssa puuhailla arkipäivinä, niin ottaisin mielellään vinkkejä vastaan :) Kiitos kuitenkin jo teille kahdelle jotka kommentoitte kirjoitustani. Tämäkin jo auttaa kun "aktiivisesti" mietin ja paneudun tilanteeseeni.

 

 

Vierailija

Puheenkehityksen edistämiseen yksi vinkki: jos teillä on muistipeli, niin levitä kortteja lattialle ja nimetkää niissä näkyvät esineet yhdessä esikoisen kanssa. Häneltä voi sitten kysellä - mikä tämä on? Entäs tämä? Kuopus voi sillä aikaa olla mukana lattialla ja jyystää omia lelujaan (tai kortteja).

Myös musiikki piristää. Onko teillä lastenlevyjä, joita voi kuunnella yhdessä ja laulaa samalla mukana?

Yleisvinkkinä: laskeudu lapsen tasolle lattialle. Kysele ja kommentoi - mitä rakennat? Ai miten hieno silta. Tehdäänpäs yhdessä tunneli, jne. Vaikka leikkiminen tuntuisi aluksi vaikealta tai keinotekoiselta, niin siihen kannattaa vaan heittäytyä mukaan. Mikään ei palkitse niin kuin lapsen ilo siitä, että aikuinen on kiinnostunut hänen leikeistään ja touhuistaan.

Tsemppiä arkeen, ei se aina ole herkkua, mutta kuitenkin ainutlaatuista aikaa, kun saa olla lasten kanssa kotona.

T. Myös kahden äiti

Vierailija

Kirjoitit hyvin ja myös minä aloin miettimään...Itsellä 1 vuotias ja ekaluokkalainen,tuntuu että aika valuu sormien läpi kun koululainen 4 tuntia poissa ja en saa aikaiseksi mitään ja taapero jää vähemmälle,vähemmälle kun mitä esikoisen kanssa aikoinaan.Kovin yritän leikkiä ja taapero tuntuu iloiselta...ehkäpä vaadin itseltäni sitä "täydellisen äitin" tavoitetta...Ja kun saisin edes meidät ulkoilemaan joka päivä,mutta sekin tuntuu vaikealta! Rahaakaan ei ole mihinkään taaperojumppaan tai muskariinkaan,kivoja nekin olisi tietysti.

Duploäiti
Seuraa 
Liittynyt26.9.2013

Kiitos sinulle "Myös kahden äiti"! Meillä on muistikortit, ja usein etsimmekin pareja. Lapsi ei ole halukas toistamaan sanoja, tai haluaa vaan sanoa muutaman sanan jotka joten kuten osaa jo sanoa. Niitä sitten harjoitellaankin usein, ja yritän saada nimeämään myös muita kortteja. Edistystä on tapahtunut vasta ihan eilen ja tänään, saatiin kaksi uutta sanaa :) Sanoja on kuitenkin edelleen varmaan alle kymmenen. Näyttää kuitenkin hieman rohkaistuneen asian suhteen, ja tänäänkin selailtiin kuvakirjaa josta pyysin osoittamaan ensin asioita, ja sen jälkeen pyysin nimeämään että 'mikä tämä on'. Yleensä ei suostu edes yrittämään matkia sanaa. Nyt muutamasta kuitenkin edes yritti. Ja tänään on pälättänyt ihan omaa kieltä, yleensä on vaan hiljaa eikä yritä puhua edes siansaksaa. Eli jonkinlaista edistystä on tapahtunut nyt ihan viime päivinä. Tähän on ehkä auttanut se, että ollaan nähty muutamaa tuttua joilla on lapsia jotka jo puhuvat. Tosi kivaa on ollut itsekin saada aikuisseuraa, ei ole kotonakaan tullut sellaista tympääntynyttä oloa kun on saanut vaihtelua arkeen.

 

Aion myös ottaa itselleni omaa aikaa, ja aloittaa jonkin uuden harrastuksen. En keksinyt oikein muuta, joten ostan kokeeksi sarjakortin kuntokeskukseen. Voin kokeilla muutamia lajeja ja katsoa jos jostain innostuisin enemmän. Eräs kommentoija sanoikin, että myös nettisurffaukseen voisin laittaa vaikka munakellon soimaan, ja näin voisin ihan todella rentoutua luvan kanssa sen ajan mitä olen koneella. Olen nyt myös muutamana päivänä laittanut koneen kiinni, ja sillä säästynyt huonolta omaltatunnolta etten ole jäänyt roikkumaan nettiin.

 

Olipa onni että tulin kirjoittaneeksi tänne keskustelufoorumiin, olen saanut hyviä vinkkejä ja olen niitä myös ottanut käyttöön! Oma ajatusmallikin on saanut tuuletusta, ja olen ollut paremmalla mielellä ja jaksanut rakennella junaratoja ja asemia. Mielellään otan vielä lisääkin vinkkejä vastaan, jos joku keksii hyviä ideoita mitä puuhata lasten kanssa, tai miten voisi omaa aikaa nipistää itselleen :)

Uusimmat

Suosituimmat