Seuraa 

Sivut

Kommentit (27)

Olin eilen " kokoultrassa" , sykekäyrällä ja sisätutkimuksessa. Kaikki tuntui olevan kunnossa, kunnes kotiin päästyäni tuli vähän veristä vuotoa ja tajuttomat kivut nivusissa.. En meinannut päästä ylös tuolilta, sängyltä tai sängylle makaamaan...Kävelin kuin 110 vuotias vanhus jolla ei jalka nouse 5cm korkeammalle. Ihan tajuttoman kipeät nivustaipeet. Onneksi se verinen vuoto lakkasi. Soitin neuvolaan ja äitipolille. Sanoivat että " otti varmaan nokkiinsa sisätutkimuksesta" . Jos jatkuu niin takaisin polille. No ei jatkunut vaan väheni iltaa myöten ja vauvakin liikkui kiitettävästi. Nyt olo vähän parempi. Vuotoa ei ole ja liitoskivut vähän siedettävämpiä...pääsee jo liikkumaan sulavammin eikä tarvitse ensin miettiä miten kävellä!! Yöllä tuli yksi kipeäkin supistus...Olin jo aivan onnesta sekaisin että nytkö!! No ei sitten tullut muita kipeitä supistuksia joten se siitä!

Olen niin läpeensä kyllästynyt jo tähän odottamiseen. Olisi ihana jo saada mennä synnyttämään otti se kuinka kipeää tahansa ja kesti kuinka kauan tahansa. (KADUN NÄITÄ SANOJA VIELÄ!) Oli kuitenkin positiivinenkin olo kun muistaa että näitä samoja kipuiluja oli ensimmäistäkin odotellessa.

On se jännä miten nopeasti sitä unohtaa kaikki oireet ym. Oli hyvä lukea vanhaa päivyriä, jossa merkintöjä miten edellinen odotus sujui loppuajasta.

Vauvan kooksi arvioitiin 3,5-3,7 kg ja paikat pehmenneet ja 1 cm auki joten jotain on tapahtunut vaikka niitä kipeitä suppareita ei ole vielä ollutkaan!! No muuten kaikki ok kun nyt pääsee kävelemään ja olokin on vähän helpottuneempi eilisetä. Yönkin sai joten kuten nukutuksi. Toivottavasti pääsemme pian synnyttämään!!

t. Untis rv 38+5



Ps. Mitäs sanotte niistä nivuskivuista...onko se merkki siitä että vauva laskeutuu vai mitä?

näinhän se on..ei voi odottaa kellokaulassa minkään onnettomuuden iskevän. mä olen itse näihin myrkytysoireisiin kyllästynyt, enää en uskoa edes huomaavani muutoksia tuntemuksissa..pää on kolmatta viikkoa kipeä, turvoksiin olen päästä varpaisiin,paineet korkeat ja proteiinit pissassa sekä ylävatsa on ikäänkuin puutunut ja vihloo



silti kaikki verikokeet näyttää puhdasta..



mutta on myös yksi mörkö joka vilkkuu muistissa..ja se on esikoisen odotusaika, jolloin pelkästä verenpaineesta makasin sairaalassa 2 viikkoa kunnes pääsin viikonloppu lomalle kotiin. perjantaina ne ultras ja meinas että istukka toimii hyvin, sunnuntiana kun palasin synnyttämään (spontaanisesti) selvisi loppujen lopuksi että istukka oli täysin kalkkeutunut, repaleinen..eli siis täysin pilalla.



ei voi kun uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin ja vaikka oireet syökin naista niin mikään ei olisi vialla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja on kyllä ollut olo ja mielialakin tänään parempi. Esikoisen kanssakin ollut tänään hauskaa, kävelin jopa kirjastoon tyttö rattaissa. Ja kävely ei oo enää hetkeen ollu mun lempparilaji. Liitoskivut on välillä niin kovia, että vastaantulijat voi irvistyksestä päätellen pelästyä, et nyt toi nainen alkaa synnyttämään. Enkä mä halua pelotella ihmisiä ;)



Toivottavasti näitä hyviä öitä tulis vielä lisää ennen synnytystä, niin sais voimia koitokseen. Ja voihan olla ettei sen jälkeen enää hetkeen nukutakaan, niin kävi ainakin viime kerralla. Vuosi meni silmät ristissä.



Onnea ja tsemppiä kaikille!



Täplä 38+1

Johan taas ilman lykkäs!! Täällä sataa vettä ja piha on niin maan perusteellisen liukas. Onneksi on oma mieli tänään hyvä, joten ei " koiranilmakaan" niin pahasti häiritse. Yöllä tuli nukuttua tosi hyvin ja aamulla oli levännyt olo. Päätäkään ei jomota. Jipii. Pitää nauttia tästä, kun näitä hyviä öitä on harvakseltaan.



Pojan vein aamusella hoitoon ja sen jälkeen olen pakertanut koulutehtäviä hyvällä menestyksellä. Niin. Siis siihen asti, kun kone sekosi ja word-ohjelma jumiutui. Olin jo hetken raivona, kun en ehtinyt yhtä tekstiä tallentaa, mutta löysin sen koneen kätköistä. Huh. Kohta lähdenkin hakemaan pojan kotiin ja loppu viikko meillä onkin " vapaata" . Huomenna mulla on kampaaja (ihanaa). Laitan illalla ite värin päähän ja kampaaja laittaa raidat ja kestovärin ripsiin. Ei sit tartte synnytyksen jälkeen ripsarin kanssa leikkiä ihan heti. Mä kun oon niin puupää, että muuten voin näyttää harakanpelättimeltä, mutta ripsaria pitäis aina olla, että silmät erottuu naamasta. Neuroosinsa kullakin ;) !!



Perjantaina on vielä polilla kasvukontrolli. Musta ainakin tuntuu, että vaavi olis kasvanut tässä parin viikon aikana ihan kivasti. Kuvittelisin, et on nyt esikon kanssa suht saman kokoinen (vajaa 3 kg). Saapa nähdä. Supisteluja on ollut aika harvakseltaan ja sellaisia pikkuisia. Saapa nähdä syntyykö ennen kuin täytän maanantaina 30v (KÄÄK). En oikein usko, mutta toivossa on hyvä elää =) .



Onnea kaikille vaavin jo saaneille ja tsemppiä viime metreille meille muille.

KS16 38 ja risat

Vasta nyt heräsin, kun tuli koko yö vaan pyörittyä sängyssä ja vessassa juostua... Toivottavasti toi luitten rutina loppuu sit synnytyksen jälkeen, joka kerta kun koittaa kääntää kylkee niin luut vaan rutisee ja paukkuu ja kun sitten kun jollain ihmeen konstilla pääsee lyllertään sängystä ylös niin käveleminen on yhtä tuskaa...

Joku tuolla alussa kertoikin siitä että terkkari oli pelotellut myrkytyksellä. Mulla on sama tilanne, paineet oli 131/90 ja proteiinit koholla, sanoi terkka että pitäs ottaa nyt vähän rauhallisemmin ja jos tulee jotain muita oireita niin heti lähtee äitipolille, noh, oon tässä nyt siiten tarkkaillu olooni ja koittanu lepäillä mutta lepäilempä mieeluummin tässä koneen vieressä kun toi sängystä nouseminen ei erityistä herkkua oo..



Tuli vaan mieleeni vielä tämmönen kysymys teille, että, nukutteko tai muuten makaatteko vielä selällänne?

Terkka sanoi siitäkin että enään ei sais nukkua selällään, noh ei se mulla oo onnistunut pitkiin aikoihin enään mutta mietinki että uskaltaako enää olla yhtään selältään... sanoi että istukan verenkierto heikkenee selällään ollessa...en siis uskalla olla enään kuin kyljeltään.



rv 39+1

Kävin eilen neuvolassa ja sf-mitta on jo huimat 37cm ja terkan mielestä olisin valmis synnyttämään...itsekin olen jatellut jo kauan samalla tavoin, MUTTA...



Tämän päiväinen äitipolikäynti murskasi taas haaveeni kevyemmästä olosta. Lääkärin mielestä poika ei ole vielä nelikiloinen ja kohdunsuun tilanne vaikuttaa sellaiselta, että synnytys käynnistyy hetkenä minä hyvänsä. Olin kuulemma 4cm auki ja kohdunsuu venyy venyttetäessä ainakin viiteen senttiin. Tutkimuksen aikana tuli napakka supistus ja kalvorakko pullisteli kuulemma lupaavasti kohdunsuulla. Näin minulle sanottiin esikonkin kohdalla ja niin vain päädyttiin käynnistykseen.



Tutkimuksessa ei siis täyttynyt ehtoni synnytyksen käynnistämisestä, joka oli se etten synnytä yli nelikiloista alakautta. Olin kyllä ihan valmis jäämään tosi toimiin. Ja nyt sitten ärsyttää ihan pienetkin asiat.



Vaikka parempi toisaalta etteivät tänään käynnistäneet kun tytölle nousi maanantai-iltana yhtäkkiä kova kuume ja outo kuumeilu jatkuu edelleen. Kuumelääke auttaa hetkellisesti, mutta taasen tyttö on kuin kekäle ja mitään muuta oiretta ei ole kuin kova kuume. Olisi ollut kurja jättää sairas lapsi hoidettavaksi kun itse olisin ollut sairaalassa. Jospa tyttö paranee ja syy kovaan kuumeeseen löytyy ennen kuin pääsen/joudun synnyttämään...ristiriitaista...tytön terveeksi saaminen on kyllä tällä hetkellä tärkeämpää kuin oman synnytyksen käynnistymättömyys...



Ronnika 39+2

Hei,



ONNEA KAIKILLE NYYTTINSÄ SAANEILLE TAMMIMASUILLE! JA SYNNYTYSTÄ ODOTTELEVILLE PALJON TSEMPPIÄ JA ONNEA SYNNYTYKSEEN!



Olen aika aktiivisesti seuraillut tammimasujen juttuja pitkin syksyä, mutta oma kirjoittelu on jäänyt tosi vähiin. Ajattelin nyt kuitenkin kertoa hieman oman vauvani syntymästä:



Eli meille syntyi ihana prinssi 3.1. klo 4.18. Painoa hänellä oli 3150 g ja pituutta 47 cm. Raskausviikkoja oli syntymäpäivänä koossa 39+0.



Synnytyksen ensimerkit alkoivat 2.1. (rv 38+6) heti vuorokauden vaihduttua: petiin lorahti tuolloin vähän lapsivettä ja samantien pikkuhousuihin alkoi vuotaa limatulppaa ja rupesi tulemaan lieviä supistuksia. Kun aamulla 2.1. kävin kontrollissa (lapsiveden menetyksen vuoksi), kohdunsuu oli 2 cm auki eikä kaulaa enää ollut jäljellä. Olin hämilläni siitä, että olin yhtään auki, sillä kipeitä supistuksia minulla ei ollut lainkaan ollut, vain sellaisia puolikipeitä (tosin niitä oli loppuyöstä alle 10 minuutinkin välein eli nukuttua en saanut). Alasekän särky, jota minulla oli koko viikonlopun, taisi ollakin merkki lähenevästä synnytyksestä. Itse en sitä noteerannut synnytykseen liittyväksi, luulin vain että vauva painoi niin paljon selkää.



Tulin kontrollin jälkeen maanantaipäiväksi kotiin ja kotiin palattuani supistelut rahoittuivat huomattavasti. Yhdessä vaiheessa niitä tuli jopa vain 45 minuutin välein, eikä kipua ollut paljon. Sain jopa nukuttua päiväunet. Kävin päivällä lenkilläkin ajatellen, että se voisi edistää synnytystä. Myös kuumassa suihkussa kävin monta kertaa. Iltaa kohden supistuksia rupesi tulemaan taas tiheämmin ja ne muuttuivat kivuliaammiksi. Klo 20 illalla menimme sairaalaan, sillä supistuksia tuli jo 4 minuutin välein. Kipu ei ollut vieläkään kovin suurta, mutta kuitenkin sen tasoista, etten olisi kauaa enää kotona halunnut olla.



Ensin olimme hetken lepohuoneessa, mutta sitten kun näytti silti, että kohdunkaulan tilanne etenee, menimme jo synnytyssaliin (klo 23). Synnytyssalissa kokemani supistukset olivat tosi kivuliaita. Sain erilaisia kipulääkkeitä, minulle laitettiin aquatipat ja mieheni hieroi selkääni aina supituksen aikana. Epiduraalin sain turhan myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin tunnin verran lepäämään ennen ponnistusvaihetta. Ponnistus kesti 18 minuuttia ja klo 4.18 maailmaan tupsahti ihana, terve poikavauva.



Pääsimme laitokselta kotiin torstaina 5.1. ja siitä lähtien olemme opetelleet vauva-arkea. Tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi ihanalta. Vauva syö ja nukkuu tosi hyvin, mutta jaksaa myös valvoa jonkin verran pari kolme kertaa päivässä. Kyllä tätä on kannattanut odottaa! :)

Milla Malla; täällä ihan sama juttu kun sulla, verenpaine koholla ja proteiinia löytyi. Mua kans stressaa tää omien tuntemusten kyttääminen, koska sain kanssa käskyn lähteä polille heti päänsäryn ilmestyttyä tai olon huononnuttua.



Koita jaksella ja muut kans.



Toivotaan et, päästään pian synnyttään =)



Tazu rv 38+3

Joo... vielä kärvistellään yhdessä palasessa (rv 40+1). Välillä tulee suppareita, mutta ei niitä voi sanoo edes kipeiksi. Selkä on lähinnä kipein osa mussa tällähetkellä.

Hauskinta on se että vaikka muut on kyselly jo monesti, että joko on syntynyt? Niin mun Faija on kaikkein eniten hermona... mulla on ennestään yksi lapsi (3v.) ja systerillä myös yksi (7kk).

Siltä tulee vähän väliä tekstareita joissa kysellään tilannetta...hassua ja kuitenkin niin sööttiä. Ei se ollut tollanen silloin kun mä ensimmäistäni odotin.

Mieskin soittelee mulle pari kertaa päivän aikana ja kyselee vointia. Ei se tollanen ollut silloin viimeksi, onkohan noihin miehiin mennyt joku " pöpö" ?

No oli miten oli niin sulostahan se vaan on.

Pitäis varmaan ruveta laittamaan ruokaa, jonka jälkeen lähen hakee neitiä tarhasta.

Nälkä on mulla jo kova, tässä on muutamana päivänä ollut vähän huono tuo ruokahalu. Ei oikeen maistu mikään muu kuin kuuma tee... johtuiskohan se tästä räkä-taudista joka jyllää päällä?

Ei kai tässä auta muu kuin vain odotella jos jotain tuolla masussa alkais tapahtumaan... ensimmäinen kun oli niin täsmällinen...syntyi laskettuna päivänä.

Tsemppiä kaikille ja suuret onnen toivotukset jo jakaantuneille !

Täällä kärsitään kamalasta flunssasta. Juuri kun poika tervehtyi, niin nyt ollaan me vanhukset sairaana. Mieskin jäi kotiin tänään, kun oli huono olo. Toisaalta ihan kiva, saan vähän apua kun on itselläkin niin tukala olo.

Olen yrittänyt juoda Panadol Hotia (maistuu pahalle!!!) jos vähän helpottaisi.

Yöt on myös aika levottomia, kyljet puutuu ja kääntyminen on operaatio sinällään. Pitää vissiin kohta tilata joku vinssi tänne että saa itsensä käännettyä öisin ...

Synnytyksestä ei tietoakaan, ei supisteluja, ei mitään. No, onhan tässä vielä vajaa kolme viikkoa laskettuun päivään.

Seuraava neuvola on maanantaina, olen utelias kuulemaan saako hoitaja mitään tolkkua siitä mitenpäin asukas nyt on tuolla mahassa. Saattaa nimittäin olla ihan miten päin vaan.

No juu, lähden tästä niistämään tuota nokkaa ....



ronsu 37+3

turvotus on iskenyt toden teolla ja sormet sekä varpaat vetää vertoja jo michelin-ukolle..Väsymys tuntuu myös yltyvän näin loppuvaiheessa ihan mahottomaksi ja työn takana on, että jaksan olla hereillä päivät esikoisen kaa ja tytön nukkuessa päikkärit simahdan kyllä itsekin eikä tarvitse kuvitellakaan, et tekisin tytön nukkuessa rästihommia, kuten silittäisin. Eli turnajaisväsymys painaa päälle.



Noista raskausmyrkytysoireista, joista moni tuntuu olevan huolissaan. Mullahan oli ekassa raskaudessa vaikea raskausmyrkytys ja tyttö otettiin pois sektiolla rv 35+1, oli pienikokoinen viikkoihin nähden (1513g) mutta muuten priima-vauva. Mutta ne oireet oli ainakin mulla niin selvät loppupeleissä, että ei siinä sit tarvinnu enää oloaan kuulostella. Mulla alko silloin paineiden nousulla, sitten tuli valkuaiset pissaan ja kohosivat 3 plussaan. Viimeiseksi tuli turvotus, näköhäiriöt ja lopulta aivan kamala päänsärky. Kaikki tapahtui muutaman viikon sisään. Tietty omaa oloaan kannattaa kuulostella, mutta mulla ainakin se olo meni niin hirveeksi loppujen lopuksi, että ei ollu mitään pohtimista, että pitäiskö vai eikö pitäis lähtä sairaalaan. Joten älkää suotta kauheasti stressatko oloanne, kyllä siitä kelle tahansa nuo oireet ilmenee, jos alkaa pohtia..



Omaan masu jatkaa rauhaiseloa, ei mitään limatulppia ole irronnut tai supisteluja tullut, joten synnytys ei vieläkään vaikuta ajankohtaiselta. Saapi nähdä kuinka pitkälle menee yli. Perjantaina neuvola ja ens viikolla taas yliaikaiskontrolli äitipolilla.



Onnea uusille jakautuneille ja kovasti suppareita muille.



nassikat79 40+4

Söin seittemän aikaan vähän aamupalaa ja painuin takasin sänkyyn. Uni voitti lopulta kun mieskin jouti vieressä köllöttelemään. Silti olo vähän outo, päähän ei kyllä onneks koske, mutta muuten kyllä todella vetämätön olo...

Peikkonen (muistaakseni) kyseli, ett mistä päin oon. Pienen ikäni oon asunu Savossa, mutta keväällä (tai oikeestaan vasta syksyllä) tein muuton Pohjois-Karjalaan miehen luokse=) Murre voi kyllä olla ihan mitä sattuu...=P

Niin, ja siitä telkan kahtomisesta. Mulle eilen terkka sano, ett illalla ei saa kattoo telkkaa, koska se ei oo mitenkään rentouttavaa... Tiiä häntä sitten, riippuu varmaan mitä kattoo, mut eipä tuolta hirveesti oo viime aikoina tullukaan mitään kattomisen arvosta...

Juuh, jos vaikka köllähtäs tonne soffalla lukemaan Vauva-lehtee ja ootteleen miestä (lähti just hiihtämään).

Ei kun vaan mukavaa päivänjatkoa kaikille!!



Millamalla ja raskausviikot yhä edelleen 39+5 (sais ees ruveta supisteleen tai jotain...)

ainiiiin niin..siis olet jossain muualla ku Hki!Nyt vasta luin uudestaan tarkemmin tota sun viestiä!!Juu juu!!Mut hengessä mukana!!!Perjantaina saattaa alkaa mullakin jo jännityskäyrä hiljolleen nousemaan ;) Hyvin meillä menee!!!!!!

Eipä synnytys lähtenyt käyntiin lääkärin sisätutkimuksen ja sekstailujen jälkeen, mutta aamusella mulla tuli veristä limatulppaa!!! Mullahan tuli jo 12 päivää sitten semmoinen iso kirkas limaklöntti, jota luulin limatulpaksi. Jospa toi verinen limatulppa ois merkki alkavasta synnytyksestä!!! En ole juuri nyt siis ihan epätoivoinen.



Haluaisin niin kovasti, että synnytys käynnistyisi itsekseen, eikä tarttis käynnistellä. Sanoinkin miehelle, että nyt on yritettävä sitä tehokkainta kotikonstia joka ilta, kun kerran lääkärikin määräsi. Vaikka jotenkin tässä tilassa mua ei huvittaisi ollenkaan ja koko ajan miettii vauvaa. Mulla on paikat parille sormelle auk, ja sekin mietityttää...



Mulla on nyt valtava painontunne tuolla alhaalla ja koko ajan on semmoista mulle vierasta menkkamaista jomotusta. Koska olo on erilainen kuin aiemmin, toivon tämän ennakoivan synnytyksen alkamista. Nyt kun saisin vielä nukuttua päiväunet, niin ois ihanan levännyt olo lähteä synnyttämään... ;-)



Voimia kaikille!



Myypuh 41+1

Millamalla: yritä nyt vaan jaksaa lepäillä. Ei sun varmaan oo pakko nukkua. Kattele telkkua ja pötkyile! Mistä päin muuten oot ku on niin mukava murre?

Itelläkin huonosti nukuttu yö takana. Hiottaa ihan sikana. Lisäski monta päivää ollu kutinaa alapäässä. Ihan ku ois hiiva taas tulossa, mut ei tämä tästä oikeen hiivaksikaan muutu. Ihmeellistä. Onkohan vauvalle haittaa, jos äidillä on hiiva synnytyksessä? Tietääkö kukaan?

Kattelin tässä jo lähiseudun jumppatarjontaa, jos veisin pojan johonki satujumppaan. Ongelmana on metka. Kaupunkiin on 25km. Jos en jaksakaan lähteä viemään... Isänsä on niin kovasti töissä, ettei hänen varaansa voi luottaa.

Tänään jos jaksais vähä leipoo pakkaaseen vierasvaroja. Oisivat sit oottamassa kahvitteluvieraita.

Koettakaahan jaksaa sisaret! Kyllä SE päivä on jo lähellä. Lupaan sen.



peikkonen rv38

Jaahans, karmee keli!Masentavaa. Mä haluisin asua nämä ajat vaikka Espanjassa..tai ihan missä vaan, missä ihminen saa aurinkoa. Mieli virkistyisi kummasti. Olen mä solkussa rampannut, muttei se ole sitä oikeeta valohoitoo...väriä nyt ainakin on pintaansa saanut. Kiva niin.



Jonna81 kyseli makuuasennoista. Mä en ole nukkunut tommoseen 10vkoon muuta kuin selälläni!!!!Ei puhettakaan, että kyljellä makaisin, ihan älyttömät kivut ja pistot käy läpi mahan ja tulee tosi paha olo!!Ja vauva on erittäin hyvin liikkuvainen ja istukkavirtaukset ja kaikki niin hyvin kuin olla voi, joten ole ihan huoleti ja makaa selälläski väliin jos vointi antaa myötä!!Tottakai olen enemmän puoli-istuvassa asennosa ja neljän tyynyt tukema sekä polvien alla vielä kaksi, muutoin ei sais lepposta olotilaa loihdittua. Näin ne mun yöt menee..unella ja unettakin välillä.



En tee tänään kyllä yhtään mitään muuta ku luen kirjoja ja täyttelen ristikoita ja pälätän puhelimessa. Antaa yöpaidankin olla koko päivä päällä. Niin ärsyttää tämä keli.



Meeris 38+4

Uusi päivä täynnä uusia mahdollisuuksia! Täällä kanssa yö meni taas jälleen kerran harakoille. Koko illan oli tosi kipeä olo, siis oikein ennätys kipeä ja alkuyö menikin sitten asentoa vaihtaen ja hammasta yhteen purren. Neljän aikoihin alkoi sitten kuitenkin helpottaa ja sain muutaman tunnin nukuttuakin. Nyt olo ok, mitä nyt väsyttää ja semmoista menkkajomotusta alapäässä, mutta ei muuta.. Ei taida " venlavaltteri" ymmärtää syntyä ennen kuin käynnistetään..



Mun mielestä on uskomattoman ärsyttävää kun kaikki hokee että koita nyt levätä vaan jne. Ei todellakaan ole mitenkään helppoa, kun yöt suppailee ja päivät menee aika lailla tuon esikoisen perässä juosten. Ja vaikka olisikin mahdollisuus levätä, niin mä en ainakaan jotenkin enää osaa.. On niin levoton olokin kaiken aikaa ja sitten tulee jynssättyä kotia kuntoon ja muuta sellaista.. Haluaa että kaikki on kunnossa kun lähdön hetki tulee, perheellä ruokaa kaapissa ja likapyykkikori tyhjänä etc..



Jaahas, taas suppaileekin, *aargh, puuh* tekeepäs kipeetä! Hyvä, hyvä lisää näitä!! Niinkuin joku eilisessä pinossa totesi niin onhan se vähän hassua toivoa kivuliaita suppareita itselleen, mutta kun tietää että tämä kipu on jossain vaiheessa kuitenkin kohdattava, niin ainakin minä olisin ihan valmis hoitamaan homman pois alta.. -Taas supistaa.. Taitaa olla kuitenkin parempi olla elättelemättä toivoa, kun viimeiset pari viikkoa tässä onkin vasta supistellut ja silti vielä koton yhtenä kappaleena ollaan..



Nyt mä kirmaan aamupalalle ja sitten taas jotain yleishyödyllistä touhuamaan! Yritetään jaksella, ei tähän voi enää kauan mennä!!



Palailen taas päivän mittaan kuulumisia lukemaan!



-Onemam ja masunvaltaaja valtteri 40+4

Täällä ollaan yhä yhtenä kappaleena. En ole vähään aikaan taas kirjoitellutkaan, vaikka juttujanne olenkin seuraillut. Tuntuu vaan, ettei ole mitään kerrottavaa, o-d-o-t-t-a-m-i-s-t-a vaan. Olen niin malttamaton, haluaisin jo nyytin syliin.



Meillä on tänään täynnä 39 viikkoa, joten lähtö voi tulla ensi yönä tai pahimmillaan kolmen viikon päästä. Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut jotain tietynlaista oireilua ennen kuin on alkanut tapahtua? Meikäläistä ei edelleenkään supistele, ei mitään limatulpan merkkejä eikä mitään muutakaan " poikkeavaa" , mennä porskuttelen kuten tähänkin asti.



Aamulla oli neuvola, kaikki OK, painoni oli jopa vähän pudonnut, kilon. Siitä sain ajatuksen, että olisiko tyttö tulossa, kun eikös pojat kerää painoa reilummin vikoina viikkoina? SF-mitta oli viime viikosta kasvanut vain puoli senttiä, sehän tosin voi johtua siitäkin, että vaavi suuntaa entistä enemmän alaspäin, vaikka kasvaisikin.



Unettomuus vaivaa öisin, päivisin tulee torkuttua sitten pätkiä silloin tällöin. Ajatukset pyörii jo koko ajan synnytyksessä ja sairaalakassia pitää hipelöidä vähän väliä, on tämä hassua. Pitää kai opetella jotenkin rentoutumaan, eikä vaan tässä vohkata malttamattomana. Kyllä se sieltä sitten syntyy!!



Malttia muillekin ja ihania viimeisiä päiviä ison mahan kanssa!

t@mmikuinen ja tyyppi 39+0

Tänään menikin päivä mukavasti, kun kävin kaupungilla kahvittelemassa kavereitten kanssa ja samalla pyörähdin kaupoissa. Ikävä vaan kun joutui heräämään niin aikaisin, kun nuo yöt on aina kuitenkin aika katkonaisia, vaikka saisikin " kunnolla" nukuttua.



Vähän huolestuttaa, kun vauveli on ollut eilisen ja tämän päivän aika hiljainen. Ei se mikään kova melskaaja koko aikana ole ollut, mutta nyt on saanut tosissaan laskea liikkeitä. No, onneksi niitä on tullut se 10/tunti. Eilen kävin kyllä neuvolassa ja kaikki oli ok, mutta kyllä sitä alkaa toivoa, että syntyisi jo, niin ei tarttisi koko ajan miettiä, että onko vauvalla vielä kaikki hyvin ja liikkuuko se tarpeeksi! Sitten sen ainakin voi suoraan siitä vauvasta tarkistaa, että hengittääkö se!!! Tällaisia epävarmuuden tunteita tänne tänään...



Piippa79 (rv 38+6)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat