vl-äidin mietteitä

Vierailija

olen 25-v. Neljän pienen lapsen äiti. Elämä on koetellut viimeiset viisi vuotta kovan käden kautta, paljon ollut ikäviä asioita. Olen syönyt masennuslääkkeitä kolme vuotta, oloni on kohentunut mutta edelleenkään lääkitystä en uskalla jättää pois, voimani ja hermoni ovat hyvin rajalliset.  Olen aina ollut ja elänyt aidosti uskostani iloiten, mutta edellisen synnytykseni jälkeen uskonasiat ts.lapsiasia on kovasti ollut pinnalla. Ennen en ole raamattua lukenut, mutta nyt olen ja hyvinkin tarkasti, etsien juuri vastausta ehkäisy-asiaan, voinko hyvällä omallatunnolla ehkäistä. Järki sanoo että voin, tunteet taas vaihtelevasti myöntäen sekä kieltäen. Iso pere on haaveissani ollut, mutta olenko törmännyt vastaan omissa ajatuksissani, minusta ei olekaan siihen, tai jos onkin niin lapsille se ei ole oikein......  Mielipiteitä tulee varmaan monenlaisia muttavtahtoisin asiallista keskustelua aiheesta!

Kommentit (7)

Vierailija

Jos järki sanoo, ettei mieli ja kroppa jaksa, niin kuuntele järkeä. Ei kenenkään ihmisen kuuluisi tehdä elämässään ratkaisuja jonkin kirjan pohjalta vaan omien valintojen kautta.

 

En halua piikitellä, enkä olla ilkeä mutta jos voi syödä masennuslääkkeitä sairauteen, niin miksi ei saisi käyttää ehkäisyä oman mielenterveytensä vuoksi? Tällaisia asioita on hyvä pohtia.

Vierailija

Niimpä niin. Niin se järki sanoo että omaa sydämen ääntä kuunnella, mutta sitten tulee kuitenkin tunne että teenkö väärin. Ajatuksena jos edes vuoden-parin päivät saisin olla ilman raskautta, niin tekisi minulle jo varmasti ihmeitä, ja tiedän että sieltä alkaisi pikkuhiljaa vauvakuumettakin pukkaamaan, lapsista kuitenkin tykkään paljon. 

Itsellä kuitenkin se ajatus tärkeimpänä pinnalla että olemassaolevista lapsista pitäisi pystyä ja jaksaa nyt huolehtia, vielä kun he ovat pieniä, tarvitsevat paljon läheisyyttä ja rakkautta, sitä todellakin niille haluaisin antaa. 

Vierailija

Raamatusta ei taida kovin helposti avautuvia selityksiä tähän asiaan löytyä... Mutta mitä nyt olen toisten uskovaisten kanssa puhunut, niin kyllä sellaisiin ajatuksiin ollaan tultu, että psyykkinen terveys voi olla uudelle raskaudelle este siinä missä fyysinenkin. Eihän näihin mitään selkeitä rajanvetoja ole, vaan tapauskohtaisesti pitää kunkin perheen itse miettiä. Olen itse joutunut pohtimaan asiaa fyysisen sairauden ja siitä johtuvan lääkityksen tultua kohdalleni, ja tiedän, että asia on vaikea. Mutta kun se on osa sairauden hoitoa, niin se on vain hyväksyttävä tosiasia. Juttele vielä jonkun kanssa ja ole lähipiirissäsikin avoin asian kanssa. Minä koin sen hyvin helpottavana asiana, että läheiset tiesivät tilanteemme. Voimia sekä masennukseen että uskossa jaksamiseen kaiken keskellä. Nyt on tärkeää, että hoidat itsesi kuntoon.

Vierailija

Joo ei sieltä tietenkään mitään yksiselitteistä vastausta saa. .Mutta ei siellä missään sitä kielletäkkään. Yksi kohta jäi mieleeni jostain että "älkää mukautuko maailmaan, mutta uudistukaa mieleltänne, älkääkä luulko itsestänne liikoja"  Tuo lause jäi jotenkin minun mieleeni pyörimään, että mitä kaikkea se voisikaan tarkoittaa. 

Enkä minä tätä lapsiasiaa oman itsekkyyteni takia ollenkaan mieti, vaan juuri sen kannalta että mikä on lasteni ja minun tulevaisuus jos en saa hoidettua itseäni kuntoon. Lääkityksen olen yrittänyt pariin kertaa lopettaa, siinä vielä onnistumatta. 

Mieheni ei ole enään vl, pari vuotta sitten on kieltänyt uskon. Hän ei ole ollenkaan tässä lapsiasiassa minua painostanut mihinkään suuntaan ikinä, hänkin haluaisi ison perheen jne, mutta hyväksyisi myös sen että ehkäisy olisi kuvioissa sen aikaa kun tunnen olevani kunnossa ja jaksamiseni hyvä. 

Nämä on sellaisia asioita missä tuntuu että päätöstä ei vain uskalla tehdä, ja tuntuu että omatunto alkaa heti soimaan....vaikka järjellä kun ajattelee niin tämä olisi kaikkein järkevin ratkaisu meille tällä hetkellä. 

Vierailija

Mieti mitä Jumala puhuu Sulle esim. Raamatun kautta (älä sitä mitä joku seurapuhuja opettaa). Tee itse omia ratkaisuja, älä odota ihmisten hyväksymisiä. Kyllä Raamatussa käsketään selkeästi pitämään huolta omista jälkeläisistään ja jos oma psyykkinen (tai fyysinen) terveys järkkyy raskauksien ja uusien lasten myötä ei niitä pidä enää tieten tahtoen saada aikaiseksi. Jumala on antanut meille kaikille järjen ja oman ajattelukyvyn. Jos ehkäisy olisi pelastuskysymys, niin lähes kaikki maailman kristityksi itseään sanovat joutuisivat kadotukseen. Huh. Raamatussa ei tosiaankaan ole mitään ehkäisykieltoa, joten se ei voi olla pelastuskysymys. Uskovainen olen minäkin (mutta en vl.). Rukoilen sulle mielenrauhaa ja paranemista. Ja miehellesi että löytäisi uskon uudestaan jos ei vanhoillislestadiolaisuudesta niin sitten jostain muusta kristitystä yhteisöstä.

Vierailija

Kiitos asiallisista kommenteista, näitä juuri toivoin!
Kyllä minäkin olen huomannut mitä raamattua olen lueskellut että ei siellä suoraan mitään ehkäisykieltoa ole. Muu  asiat nousevat tämän tästä esille siellä, mm. avioerot, varastaminen, tappaminen, ymsyms. Ajattelen myös että jos tämä ehkäisyasia olisi "tie taivaaseen" eikös se silloin jo olisi myös siellä kymmenessä käskyssä jossain kohtaa ilmoitettu.

Sitä tuleekin paljon mietittyä että kyllä olemassa olevaa elämää haluaa pystyä hoitamaan ja huoltamaan, rakastamaan jne. Mutta jos minäkin heikolla mielenterveydelläni synnyttäisin joka vuosi niin kyllä minä ainakin tällä hetkellä koen niin että voimani ovat hyvin rajalliset. Välillä tuntuu että voi kun mies olisi sitä mieltä että hän haluaisi ehkäistä niin se ei olisi minun "omallatunnollani" Sitä on kuitenkin lapsesta asti kasvanut siihen asiaan, ja myös itse omissa mielikuvissa ajatellut että ison perheen äiti haluan olla, mutta huomannut että hiukan myös pettynyt itseen ettenkö minä sittenkään pysty siihen ja kuinka moni muu  äiti pystyy ja ovat aidosti iloisia siitä. 

Nämä on niin vaikeita asioita, ja todellakin toivon että saan itselleni juurikin sen omakohtaisen uskon ja pystyisin elämään siinä hyvällä omalla tunnolla luottaen jumalaan! 

Vierailija

En ole lestadiolainen eikä minulla ole minkäänlaista taustaakaan kyseisessä liikkeessä. Silti en ole ikinä kokenut valtavirran mukaista "lääketieteellistä" ehkäisyä oikeaksi. Ajattelen, että Jumala todellakin tietää nämä asiat parhaiten. Kuitenkin lestadiolaisten ehkäisykielto tuntuu olevan käytännössä sama asia kuin mahdollisimman tiheä lisääntymispakko, eikä sekään varmasti ole oikein eikä Jumalan suunnitelma jokaisen ihmisen elämässä.

Minkä takia lestadiolaisille tulee niitä lapsia säännöllisesti kerran vuodessa tai parissa, mutta ei esim. roomalaiskatolilaisille, jotka eivät myöskään ehkäisyä hyväksy? Väitän sen johtuvan hyvin pitkälle siitä, että katolilaiset ovat ottaneet käyttöön ne keinot, jotka Luoja on meille luonut lapsiluvun hillitsemiseen. Lestadiolaispiireissä taas toimitaan pitkälti päinvastoin eli nimenomaan edistetään tiheitä raskauksia.

Kun nämä asiat tulivat itselleni ajankohtaisiksi, tutustuin esim. luonnolliseen perhesuunnitteluun, Natural Family Planning (NFP). Oman kierron seuranta on helpompaa kuin uskoisikaan; toki vaatii vaivaa alkuun. Ja puolison myötämielisyyttä toki. Lisäksi tiettyjen imetykseen liittyvien periaatteiden ja käytäntöjen noudattaminen voi siirtää hedelmällisyyden palautumista raskauden jälkeen todella paljon. Jos ei imetä eikä ole juuri ollut raskaana ja kierron seuranta tuntuu hankalalta, voi käyttää apuna esim. persona-konetta, joskin vaatii hieman viitseliäisyyttä tilailla testitikkuja ulkomailta.

Itse olemme ylläolevia keinoja käyttäneet ainoana perhesuunnittelumuotona ja hyvin on mennyt. Haluaisinkin siksi haastaa sinut miettimään, ovatko asiat tosiaan niin mustavalkoisia ja on / off -mallisia, vai olisiko jokin kolmas tie se, joka antaisi sinulle myös omantunnonrauhan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat