Vierailija

Pitäisikö tuon ikäisen jo oppia ymmärtämään kuolema ja kaikki siihen liittyvä?

Kommentit (22)

Ei lapsi siitä itkemisestä kauhistu. Kerrot tietenkin etukäteen, että aikuisetkin itkevät hautajaisissa, koska heillä on niin ikävä mummua, tätiä, setää tms.



Oma poikani oli 3-vuotiaana serkkunsa hautajaisissa ja kamalin paikka oli se kun arkku laskettiin hautaan. Hän ei ymmärtänyt että kaverinsa ei sieltä todellakaan enää takaisin tule. Mutta nuo hautajaiset oli kuitenkin sellainen tapahtuma, että hän lakkasi etsimästä kaveria heidän kotoaan. Alkoikin sitten lähinnä perinnönjakoon. Kun tuotakaan pyssyä ei enää kukaan tarvitse, niin saanko....



Olin joskus lastenhoitajana kummipoikani mummon hautajaisissa, jotka oli oikein piinalliset. Virretkin sellaisia ahdistavia, ei mitään kauniita. Ihmiset ei niinkään hirmuisesti itkeneet, mutta olivat tosi hiljaisia, eivät juuri edes puhuneet. Siinä kesken kahvinjuonnin kummipoika (ikää 3-4 vuotta) sitten totesi kirkkaalla lapsen äänellä, että niin se meidän mammakin sitten kuoli ja jatkoi leikkiään. Hautajaistunnelma suorastaan vapautui tuosta.



Eli jos on kyseessä läheisen hautajaiset ja niin läheiset että itse et voi poistua lapsen kanssa tarvittaessa ulos kirkosta, ota joku lastenhoitajaksi mukaan. Ja lapselle piirustuspaperia ja leluja myös, jotta aika ei tule ihan pitkäksi vain istuessa kiltisti kahvipöydässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kotona huolellisesti. Ensinnäkin on tärkeää, että kykenet itse omalta surultasi olemaan lapsen läsnä ja saatavilla. Jos lapsi ei tiedä miksi ihmiset itkevät, on tilanne lapselle pelottava, mikäli omakin äiti on surun murtama.



Myös itse hautaus on hyvä käydä mahdollisimman tarkkaan läpi, koska 4v saattaa kokea käsittämättömänä sen, että hänen tuntemansa ihminen lasketaan maan sisään. Lapsi miettii arkun pimeyttä, yksinäisyyttä, kylmyyttä jne. Kaikkiin tällaisiin seikkohin pitää siis valmistautua.



Kun valmistaudutte hyvin, lapsen voi hyvin ottaa hautajaisiin mukaan.

Sinähän saat lapsen vanhempana vapaasti päättää. Ja kyllä ne " elämän realiteetit" ehtii oppia myöhemminkin. Ei munkaan exä ollut ennen 20v ikävuottaan ollut ikinä hautajaisissa. Ja tiesi jo kyllä siihen mennessä, että joskus täältä lähtee jokainen.

meidän 3v oli kyllä etenkin siunauksessa ja arkun laskussa aika orpo, kun hänelle rakkaat ihmiset itki ympärillä. Toisaalta kahvitilaisuudessa muksut jo viihtyi, kun itku ympäriltä tyrehtyi. Mä mietin mitä lapsille olisin tehnyt, mutta äitini pyysi ottamaan lapset mukaan. Piristivät siellä sitten sukulaisten mieliä, kun olivat reippaita. Jos kuitenkin koet, että ei ole sopiva paikka lapsille, niin sitten et tietysti ota lapsia mukaan. vaan eikö asiaa olisi helpompi käsitellä lapsenkin yhdessä sukulaisten kanssa, kuin vain äidin kanssa.

Meillä oli lapset mummojeni hautajaissa, vaikka toista mummoistani eiväolleet ikinä edes tavanneet. Muksut silloin 3v ja 1,5v. Etenkin jos kyse on lapsille läheisestä tai tärkeästä ihmisestä ottaisin lapset mukaan.

että lapsi ymmärtäisi sen, että kyseinen henkilö on kuollut? Jos kyse on läheisestä ihmisestä.



Vaikka 4-vuotias tietäisikin, että henkilö on ollut kuolemaisillaan, voi hänelle silti jäädä epäselväksi jotain,jos ei ole hautajaisissa. Monelle aikuisellekin hautajaiset ovat kuoleman lopullisuuden tajuamiselle tärkeä tilanne.

Meillä on lapset (tällä hetkellä ' 98 ja ' 00) käyneet jo 3 hautajaiset. Ensimmäiset keväällä 2002. Meille oli ihan selviö, että lapset osallistuvat, koska vainajat ovat olleet lapsille läheisiä. Viimeisimmissä hautajaisisssa oli paljon ihmisiä ja oikeastaan kaikki itki. Tottakai se vaikutti lapsiinkin. Toinen oli koko ajan juoksemassa arkun luokse, toinen heittäytyi selälleen lattialle huutamaan jne. Mutta se kaikki kuuluu siihen. En minä lapsiani turhaan pistä käymään läpi tuollaista, mutta kyseessä oli tosiaan erittäin läheinen ihminen.


Edellisessä viestissä jäi mainitsematta, että toki aikuisten itkeminen lapsia selvästi vähän huolestutti. Mutta olivat tosi helpottuneita hautajaisten jälkeen, kun tajusivat, ettemme enää itke. Ja varmistelivat vielä kysymällä.

En usko kylläkään että lapsen elämä siitä huononee jos hän on hautajaisissa mukana. Riippuu tietenkin onko kovin herkkä lapsi.

Kuitenkin jos on tietoinen tilanteesta, niin saattaa sitten hautajaisten jälkeen moneen kertaan teiltä kysyä että mitä siellä tehtiin ja miten se tapahtui, jos ei siis itse ole paikalla.



Minä olin 6-7vuotiaana ortodoksihautajaisissa,

arkku oli auki koko toimituksen ajan. Pienessä kappelissa oli kamalasti porukkaa ja minäkin melkein nenä kiinni arkussa :/ . Ainoa " trauma" joka tilaisuudesta jäi, oli että koko 2t piti seistä. Minusta täti näytti nukkuvan :) .

Meillä on ollut lapset mukana läheisten hautajaisissa, ja olen selittänyt heille todella tarkaan kuolemasta ja hautaamisesta kaiken. Nuorin oli 2.5v kun hänen mummonsa kuoli, ja mua ärsytti suunnattomasti kun pappa (kuolleen mies) sanoi ja tarinoi tyttärellemme kaikkea ihemellistä. Sanoi että mummo meni matkalle ja tulee ehkä joskus takaisin. Pappa oli sitä mieltä ettei tytölle voi kertoa että mummoa ei enää ole ollenkaan, ja että mummo laitetaan maan alle. Ennen hautajaisia tyttö odotti vielä mummon palaavan, mutt hautajaisten jälkeen ihme kyllä ymmärsi ettei mummo enää ikinä tule. Muistaa vieläkin kyllä puhua mummostaan vaikka kuolemasta on jo 4 vuotta aikaa. Mun mielestä kuolema on osa elämää ja sitä ei tarvitse " piilotella" lapsiltakaan.


Minäkin (tai me) halusimme, että lapsemme tottuvat pienestä pitäen siihen, että kuolema on osa elämää. Lisäksi nämä molemmat hautajaiset olivat sellaiset, että tiesin kuitenkin pystyväni pitämään itseni kuosissa - siis etten hysteeriseksi heittäydy. Se voisi lapselta viedä turvan tietysti. Molemmissa hautajaisissa kyllä itkin ja paljon. Lapset katselivat itkua ihmeissään. Oli kyllä etukäteen selitetty, että hautajaisissa ihmiset itkevät. Pienempi otti itsekin käteensä nenäliinaa, ja pyyhki sillä silmäkulmiaan - muodon vuoksi.



Meillä nämä kummatkaan hautajaiset eivät olleet ihan lähimmistä lähimpiä. Ekat olivat kyllä todella todella surulliset ja pitkät hautajaiset: tsunamissa kuollut mieheni serkun perhe: isä, äiti ja lapsi.



Hautajaisten jälkeen kyllä lasten kanssa juteltiin kuolemasta. Nelivuotiaskin totesi pariinkin otteeseen liikuttavasti, että lapsikin voi kuolla. Ihmettelin, ettei isommalle tullut enempää kuolema-ajatuksia. Hänkin on luonteeltaan tosi herkkä.



Mielestäni sinun kannattaa tehdä ratkaisusi sen mukaan, että pystytkö surultasi kuitenkin huolehtimaan lapsista. Jos pelkään että romahdat täysin, niin sitten ehkä jättäisin lapset kotiin. Voitte myöhemmin vaikka käydä haudalla yhdessä.



Hautajaiset ovat kyllä tosiaan tärkeä siinä mielessä, että ihminen todella ymmärtää sen ihmisen olevan nyt poissa. Kuten tuolla edellä joku kirjoittikin pojasta, joka vasta hautajaisten jälkeen lopetti etsimästä kaveriaan.



Minä olen muuten itsekin ollut lapsena mukana kaikissa suvun häissä ja hautajaisissa. Arvostan sitä nyt aikuisena kovasti.

Minusta lapsilla on oikeus päästä mukaan niin hautajaisiin kuin muihin suvun tms. tärkeisiin tapahtumiin. Tuntuu pahalta sekin, että toiset järjestävät esim. häitä joihin lapsia ei haluta mukaan.

Kuolema on osa elämää. Opeta se jo lapselle pienestä pitäen, se on luonnollista, ei tarvitse pelätä. Toisaalta lasten läsnäolo hautajaisissa tuo sitä jatkuvuutta ja lohtua monille, elämä jatkuu kuitenkin...

Omille ja tuttujen lapsille on sitten leikkeihin tullut tuo hautajaisteema, ovat sen asian leikkiessään saaneet jäsenneltyä omassa päässään. Tietysti vanhempien pitää selittää mitä kuolema on, kyllä nelivuotias sen ainakin jollakin lailla ymmärtää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat