Ihana vai kamala anoppi?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (11)

Vierailija

Vuosia jatkunut piina "koska te teette lapsia". Sitten kun vihdoin tulin raskaaksi, oli kohtelu kamalaa. Anoppi kyseli jotain hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä "noh millos se lapsi on saanut alkunsa" jne. Lisäksi ei kunnioittanut ainuttakaan minun ja mieheni päätöstä tai toivetta tulevaan lapseen liittyen (ihan tyhjänpäiväiset asiat sinänsä kuten vaatteet, huoneen sisustaminen jne). Suuttui kun ei aina haluttu tehdä niin kuin hän sanoi. 

Sairaalaan anoppi tuli katsomaan, tosin suuttuneena, koska mies ei ollut muistanut soittaa hänelle eli äidilleen kun lähdin synnyttämään (oli vähän muuta tekemistä siinä hässäkässä...). Ristiäisiä hän ei olisi halunnut vaan nimiäiset, koska ei kuulu kirkkoon. Yritti kaikin keinoin tehdä asioita hankalaksi. Ja onnistuikin osaltaan niin, että ainakin oma tunnelmani latistui olemattomiin. 

Tämän jälkeen alkoi kysymykset "koska vauva tulee heille yökylään". Vauva oli siis noin 2kk kun tämä alkoi. Täysimetyksessä oleva vauva jota minä ja mieheni jaksoimme hyvin hoitaa. Meidän leimattiin "omistajiksi" kun emme antaneet vauvaa hänelle yökylään.  Emme kokeneet vielä siinä vaiheessa tarpeelliseksi haluta edes omaa aikaa ja meillä oli kaikki hyvin. Eikä se ollut yösyöttöjen takia mitenkään mahdollista. Lisäksi vauva oli aivan pieni! Tämä ei kuulunut meidän kasvatusmetodeihin. Kaikesta tästä vain tuli niin surullinen olo. Yritimme kaikkemme miehen kanssa. Puhua, että malttaisi vähän odottaa, kyllä se aika vielä tulee. 

Anoppi laittoi välit poikki kun lapsi oli 5kk vanha. Eikä ole sen jälkeen lasta nähnyt eikä halunnut nähdä. Nyt tästä on kulunut vuosia.

Anopilta puuttui täysin kunnioitus toisten mielipiteitä kohtaan. On aina puuttunut. Nyt asiasta kärsitään kaikki. Tottakai olemme perheenä hyvin surullisia siitä, että oma lapsemme ei voi tavata isovanhempiaan. Anoppi on käsittääkseni narsisti. Oma pieni perheemme on hakenut asiantuntijalta "työkaluja" siihen miten selvitä asiasta ja miten selittää asia lapselle. 

Uskomaton tarina, jota ei itsekään haluaisi todeksi uskoa.

Vierailija

Anoppini on valitettavasti alkoholisti. Ei osaa nykyään osaa olla selvinpäin edes sitä pientä hetkeä, kun ollaan kylässä, parin kuukauden välein pari tuntia. Vanhinta lapsistamme, joka on nyt 5v. kinusi yöksi ja hoitoon vauvasta saakka, mutta mielestäni pieni vauva ei kuulu yöhoitoon kun äärimmäisissä tapauksissa. Siitä lähtien etenkin minun kasvatustapani ovat kaikki olleet vääriä. Humalapäissään arvoasteittaa lapsiani ja haukkuu "vikoja" kovaan ääneen lasten läsnäollessa. Harmittaa kun lapset kuitenkin tahtovat vielä mummilassaan käydä, minä en. Ei itse suostu myöntämään ongelmaansa, eikä hänessä itsessään ole hänen mielestään vikaa, syyttää vain meitä vanhempia siitä, kun "eivät lapsetkaan tunnista kun käytte niin harvoin". Surullista.

Vierailija

Anoppini tuli syksyllä muutamana aamuna lasten kanssa, kun mieheni oli reissussa ja päiväkoti ei vielä ollut silloin auennut kun lähsdn töihin, että olisin voinut viedä nuorimmaisen hoitoon. Ensimmäisenä aamuna oven sulkeuduttua hän oli kävellyt suoraan yläkertaan katsomaan, että lapset nukkuvat ja eivät putoa sängyistään sillä seurauksella, että lapset tietenkin heräsivät kukon laulun aikaan ennen kuutta. Vähän kiehuin kun kuulin tästä lapsilta.... Vannotti kyllä, että ei herätä, mutta kun ei ollut mitään tekemistä... muutaman kerran mietin, että pyydänkö seuraavana aamuna vai annanko lasten olla sen noin tunnin ajan keskenään -  noh pakkohan se oli pyytää kun uhkasi muuten ilmoittaa sosiaaliviranomaisille. Lapset 5 ja 7

Vierailija

Minulla on kyllä aika ihanteellinen anoppi. Ymmärtäväinen ja huumorintajuinen ja ennenkaikkea arvostaa lapsiaan ja meitä puolisoita, sekä rakastaa lastenlapsiaan paljon. Hänen kanssaan voi jutella monista asioista, muttei tuputa omaa tapaansa tai mielipidettään. Anoppi myös auttaa missä pystyy, pyydettäessä. Joskus olen ehkä toivonut, että olisi itsekin tarjoutunut ottamaan lapsia hoitoon(eikä vain pyydettäessä), mutta eipähän ainakaan ole tungetteleva ja mielellään on aina hoitanut, kun on kysytty.

Vierailija

Anoppini on mahtava. Hän asuu lähellä, mutta on aina antanut tilaa olla ja elää omalla tavallamme. Anoppi on kuin ystävä ja voin kertoa hänelle huomattavasti enemmän asioita, kuin omalle äidilleni koskaan. Anoppi hoitaa lapsiamme, jos pyydämme, mutta osaa myös kieltäytyä, jos on muuta sovittua menoa. Iloisena, lempeänä ja huumorintajuisena ihmisenä hän on aina tervetullut kotiimme ja elämäämme.

Vierailija

Minulle anoppi on hyvin etäinen. Käydään muutaman kerran siellä synttärikahveilla jne. Anoppi ei pidä minuun mitään yhteyttä, vain poikaansa - ja siihenkin mielestäni harvoin (toisaalta hyvä ? :D ). Kai minä kaipaisin, että hän olisi kiinnostunut elämästämme enemmän tai kiinnostunut tutustumaan minuun. Eniten ärsyttää hänen itsekehunsa tai puheensa joka on usein vain hänestä itsestään.. ja kuinka hän jumppaa 6xviikossa..eikä voi ymmärtää naisia jotka eivät huolehdi itsestään tai meikkaa! (minä en meikkaa, olen mielestäni luonnonkaunis..enkä tarvitse meikkiä). Suurimman särön teki alkuseurustelumme aikana se, kun kaipasin hänen(anopin) tukeaan kun sain selville, että mieheni oli käyttänyt huumeita.. Mitään tukea ei tullut. Hän kieltäytyi puhumasta koko asiasta ja pyysi etten laita enää viestejäkään. Se tuntui niin suurelta hylkäykseltä ison kriisin keskellä etten voi unohtaa sitä koskaan. Luottamus meni. Jatkossa en koskaan halua tai edes pysty enää hakemaan apua tai tukea siltä suunnalta. :(( 

Ohjeita anopeille:

- ole kiinnostunut, huolehdi, välitä -mutta älä arvostele

- varo neuvomasta jos neuvoasi ei kysytä tai kaivata

- älä yritä olla parempi tai nuorekkaampi tai täydellisempi

- poikasi ei ole täydellinen..näe myös miniäsi puoli asiasta

- luovuta huolehtijan rooli pojastasi miniälle, mutta tee kuitenkin selväksi että sinulta saa aina apua ja tukea tarvittaessa

- älä koskaan hylkää miniää joka kaipaa tukea tai avaa sydämensä Sinulle.

Vierailija
Vierailija

Anoppini tuli syksyllä muutamana aamuna lasten kanssa, kun mieheni oli reissussa ja päiväkoti ei vielä ollut silloin auennut kun lähsdn töihin, että olisin voinut viedä nuorimmaisen hoitoon. Ensimmäisenä aamuna oven sulkeuduttua hän oli kävellyt suoraan yläkertaan katsomaan, että lapset nukkuvat ja eivät putoa sängyistään sillä seurauksella, että lapset tietenkin heräsivät kukon laulun aikaan ennen kuutta. Vähän kiehuin kun kuulin tästä lapsilta.... Vannotti kyllä, että ei herätä, mutta kun ei ollut mitään tekemistä... muutaman kerran mietin, että pyydänkö seuraavana aamuna vai annanko lasten olla sen noin tunnin ajan keskenään -  noh pakkohan se oli pyytää kun uhkasi muuten ilmoittaa sosiaaliviranomaisille. Lapset 5 ja 7

Ihme jutusta sinäkin olet ottanut nokkiisi. Onko tuo nyt sitten vaarallista, jos lapset ovat heränneet vähän aiemmin? Ei ole oikeita ongelmia sinulla... Löysää pipoa :)

Vierailija

Minulla on ihan mainio anoppi. Hän on aivan erilainen persoona kuin itse olen, eikä varmasti aina ymmärrä mieltymyksiäni ja tapojani, muttei koskaan arvostele. Anoppini on huolehtivainen (ja alati huolissaan, kaikesta) kodinhengetär, joka haluaa tarjota perheelleen vain parasta. Ikävä kyllä hän on passannut appiukon aivan piloille... joskus haluaisin kiljua, kun appiukko istua pönöttää ja odottaa kahvikuppia eteensä, kun itsekin voisi marssia keittimelle. Pojistaan anoppi on kasvattanut vastuulliset ja rehdit yksilöt, jotka hallitsevat kotityöt.

Vierailija

Haluan lisätä vielä tähän, että vaikka isovanhemmuudesta tehdään mediassa "jotain suurta ja mahtavaa" voi se pahimmillaan olla tuhoisaa perheelle ja parisuhteelle. Oma kokemukseni on, että on hyvin vaikea kertoa ihmisille miksi emme ole tekemisissä lapsen isovanhempia kanssa, ymmärrystä tulee harvoin. Tätä ei tietenkään auta se, että anoppi on mustamaalannut perhettämme. Taitavat narsistit kykenevät manipuloimaan. Parhainta ymmärrystä olemme saaneet sellaisilta, jotka ovat itse kokeneet samantyyppistä. Onneksi on ammattilaiset jotka pystyvät auttamaan oman perheemme asian ylitse ja kertomaan oikealla tavalla tästä lapsellemme. Pyrimme säilyttämään aina kunnioituksen toisia ihmisiä kohtaan, valitettavasti kaikkea emme silti voi parantaa.

Haluaisin, että jutussanne tuotaisiin esille se, että vaikka on ns "normaali, korkeasti koulutettu, terve perhe", ei kaikki isovanhemmat ole kykeneväisiä isovanhemmuuteen. He voivat olla jopa hyvin haitallisia perheelle. Oma perheemme voi kaikesta huolimatta paljon paremmin ilman anopin jokapäiväistä painostusta. Puolison kanssa olemme olleet aina samaa mieltä, eikä tästä ole onneksi välillemme aiheutunut haittaa.

anoppia

Oma anoppini on paras mitä voi toivoa! Huumorintajuinen, fiksu, ystävällinen ja erittäin kuuma +50v nainen. Asuu meidän naapurissa joten näemme usein. Viihtyy kotona ilman rintsikoita ja nännit nöpöttävät aina kivasti paidan alta. En tiedä tekeekö tahallaan vai vahingossa, mutta usein illalla jos käymme kylässä ja hän on yöpuku päällä, hän pyllistää ja kumartuu esim ottamaan uunista ruokaa tms jolloin paituli nousee niin ylös että pikkarit vilkkuu. Koita siinä sitten vaivihkaa ihailla näkymää kun oma puoliso vieressä. On se anoppi vaan upea pakkaus! Talonvahtina ollessani saanut nuuhkia hänen likaisia pikkareitaan, jotka varmaan "vahingossa" jääneet esille.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat