Mitä tehdä kun suhde on jumissa?

Vierailija

En enää keksi mitä seuraavaksi tekisin. Tapasin mieheni 17-vuotiaana. Seurustelimme pitkään, 4 vuoden jälkeen muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Siitä parin vuoden jälkeen naimisiin. Nyt meillä on 3 lasta. Lasten syntymän jälkeen kaikki meni vielä muutaman vuoden hienosti. Sitten sain työpaikan ja muutimme paikkakuntaa. Mies oli yliopistosta valmistuttuaan pitkään työttömänä, mutta pääsi töihin eräänlaisen työllisyyskurssin kautta. Hän on ollut siitä asti katkera siitä, ettei ole saanut koulutusta vastaavaa työtä. Hän on melko ujo, eikä osaa markkinoida itseään. Fiksu on kuitenkin ja luultavasti luki "väärää" alaa, kun se ei oikein enää työllistä ketään.

Nyt mies on ollut ärtyisä jo viitisen vuotta. Rakastuin alunperin hänen rauhallisuuteensa ja siihen, ettei suuttunut helposti. Luotan häneen 100% ja osaa hän helläkin olla joskus. Luonteeltaan on hyvää tarkoittava ja sympaattinen, mutta..... lasten kasvatuksesta on tullut ikuinen kiistan aihe. Mies vaatii liikaa lapsilta ja pitää liian tiukkaa kuria. Lapset eivät selvästi pidä isätään eikä halua tehdä hänen kanssaan mitään. Hän on liian pikkutarkka eikä kestä lasten sottaisuutta ja tottelemattomuutta. Minusta lapsemme ovat ihan kilttejä ja ihania. Homma on luisunut siihen, että minä hoidan kaiken lapsiin liittyvän. Pitkän junnaamisen jälkeen olen saanut hänet mukaan lasten harrastusten kuskaamiseen.

Seksielämä on kuihtunut, mies ei yleensä tee aloitetta vaan minä. Sairastuin parisuhteen ja oman työelämän uupumisen kautta masennukseen ensimmäisen kerran 4 vuotta sitten. Silloin puhuimme ja saimme tilapäisesti suhdettamme paremmaksi. Sairastuin uudelleen vuosi sitten ja mies on edelleen yhtä ulalla sairauden syistä ja siitä miten minua voisi tukea. Minulla on traumaattinen lapsuus, joka on suurin syy masennukseeni. Nyt koen, että en ole vuosiin saanut tukea mieheltäni tai mitään ymmärrystä.

Jouduin lopettamaa e-pillerit masennusoireiden ja verenpaineen takia. Kierukat eivät sopineet. Olemme molemmat sitä mieltä että lapsia emme enää halua. Minulle ei voida sterilointia tehdä, joten olen ehdottanut sitä 3 vuotta miehelleni. Hän ei ole tehnyt asian eteen mitään, vedoten siihen, että pelkää kipuja ja sitä ettei operaatio onnistu. Seksielämä on jäänyt nyt vähiin, kun kondomin käyttö on mielestäni hankalaa. Halut ovat sen sijaan lisääntyneet e-pillerin lopettamisen jälkeen.

Olen varma, että mieskin kärsii jonkinasteisesta masennuksesta. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitää sillekään asialle. Itse olen jo toistamiseen pitkässä terapiassa, joka hiljattain päättyi. Olen saanut vihdoin elämäni pikku hiljaa elämisen arvoiseen jamaan, mutta parisuhde ahdistaa. Mies pelaa kaiket ajat käynnykkäpelejä tai katsoo televisiota.Takkaa hän lämmittää ahkerasti ja kyllä hoitaa meidän autot. Itse teen lähes kaiken muun. Apua saa aina vonkata kotitöihin. Ruoanlaitto ei häntä kiinnosta. Jos on hänen pakko tehdä ruokaa, syömme pikaruokaa tai valmisruokia.

Yhteisiä harrastuksia ei ole. Ylipäätään miehellä ei ole harrastuksia. Itse olen ryhtynyt urheilemaan ja käyn erilaisilla kursseilla ja olen opiskellut vaihtoehtohoitoja. Tykkään puuhata myös lasten kanssa kaikenlaista. Jos miehemme kanssa joskus menemme syömään tai elokuviin aloite on lähes aina minun. Lahjojen ostaminen on miehelle tuskaa, joten niitä ei tarvitse odottaa. Talomme remontti etenee hitaasti, koska mies ei jaksa tai haluaa suunnitella asioita niin pitkään, että oma mielenkiinto on jo lopahtanut.

Nyt olen löytänyt itseni chattäämässä mielenkiintoisten miesten kanssa netissä. Tajusin, että haen miesten huomioita netistä. En tahdo pettää, vaikka kiusaus onkin ollut välillä suuri. Olen saanut ehdotuksia suhteen aloittamisesta, mutta olen torjunut ne. Pelkään, että jonain heikkona hetkenä päädyn yhden illan suhteeseen tms.

Olen pitkään ehdottanut pariterapiaa, mutta mies ei usko siitä olevan hyötyä. Tuntuu, että olen aina se, joka murehtii tai tekee asioille jotain. Mies on on ja möllöttää ja antaa elämän lipua ohi. Lastenkin takia en haluaisi erota, mutta en tiedä pitääkö tällaista sietää. Ulospäin meillä on kaikki hyvin. Mies on hyväsydäminen muille ja auttaa paljon sukulaisia kaikenalaisissa hommissa. Kukaan ei varmaan ymmärrä lähipiirissä, että millaista meillä on. Hän ei tosiaan puhu eikä pussaa. Kun olen kertonut, että mietin eroa, hän puhuu kuinka tärkeä hänelle olen.

Miten tästä etenisin? pettäminen ei tietenkään ole ratkaisu tähän, mutta sen miettiminen kertoo varmaan sen etten todellakaan ole tyytyväinen suhteeseemme.

Kommentit (1)

Vierailija

Itse täsmälleen samanlaisen elämäntilanteen 4-lapsen ja miehen kanssa läpikäyneenä ja kaikkien mahdollisten väärien valintojen ja tekojen jälkeen(4 vuotta meni ihan hukkaan sekoillessani) olisin niin toivonut jos joku olisi minulle silloin (ennen pettämistä ja eroa) kertonut että tietokone kiinni ja suu auki. Mies pitää saada täysin hereille mikä on tilanne. Jos ei kahdestaan onnistu niin parisuhdeterapiaan ja jos ei suostu niin sitten reilusti erota vaikka väliaikaisesti mahdollisimman siististi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat