Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

millaisia teidän vanhemmat oikein on? Kyselevätkö he jo pieniä lapsia luokseen vai tekö sitä apua pyydätte tai vaaditte? Puhuitteko te asiasta jo ennen lasten syntymää, oletteko muuten läheisiä?

Asia on aina kiinnostanut minua, kun meillä on eletty jo 15 vuotta pikkulapsiperheen elämää ilman minkäänlaista apua. Molempien vanhemmat pitävät lapsia vain hirveänä rasitteena, joita kai ovat itsekin hankkineet kun niin on tapana. Eivät näe mitään muuta syytä olla lasten kanssa, kuin lastenhoitajana, ja ne kerrat kun on pyydetty, ovat loukkaantuneet hirveästi, että kehtaammekin ajatella, että he, meidän omat vanhempamme alkaisivat joksikin lastenhoitajiksi. Nyt jo yrittävät siirtää omaa ajattelumalliaan meillekin, että kun meillä on monta lasta, emme varmaan sitten kyllä tulevaisuudessa enää lapsenlapsia koskaan hoida...

Sivut

Kommentit (27)

Anoppi asuu yksin, ja hoitaisi lapsenlapsiaan (meidän 5 kpl) vaikka kuinka paljon. Välimatka on vaan pitkä, 400 km ja anoppi töissäkäyvä ihminen joten käytännössä onnistuu vain loma-aikoina.



Omat vanhempani asuvat vielä kauempana, eivätkä jaksa ainakaan kaikkia viittä kerrallaan. Aikaisemmin kun asuimme lähempänä hoitoapua sai jos pyysi. Hätätilanteissa on tarjonnut itse apua.

mutta nyt kahden lapsen jälkeen, kumpikaan ei kutsu mummoista luokseen lapsia, saati sitten halua hoitaa ellei OLE PAKKO! Surettaa, että jos haluan lapsilleni kahdenkeskistä aikaa vaikka äitini kanssa, hän rasittuu pelkästä pyynnöstä ja sitten lapset ja mummi tappelevat koko päivän hoidossa ollessaan. Illalla kun haen, : voi kun minä olen jo niin vanha ja päivä meni päin ******, en taida jaksaa ottaa taas moneen kuukauteen.



Ja minä kun vain tarjosin että he saisivat olla keskenään, höh!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja äitini ilmoitti, että " kyllä ME tästä selvitään" ja on aina ilman pyyntöjäkin osallistunut lapsen hoitoon ja pyydettäessä järjestää omat menonsa niin että pystyy auttamaan. Koskaan ei ole vielä kieltäytynyt ja tarjoaakin apuaan välillä vähän turhankin paljon.

eikä ole olleet meidänkään lapset. Niinkuin kerroin, nyt äitini yrittää siirtää tämän jo minunkin ajatuksiini. Aika erikoista, että sekä minä että mieheni olemme ainoat molempien perheistä, jotka ajattelemme toisin kuin muut. Harvinaisen huono tuuri käynyt meidän perheellä sukulaisten suhteen. ap

kun ovat jo omansa hoitaneet (tämä siis jo kauan ennen kuin kuulin olevani raskaana). Esikoisen syntyessä äiti kuitenkin muutti mieltään ja on tarpeen vaatiessa hoitanut lapsiamme, välimatkaa tosin nyt on niin paljon, että ellei meillä varta vasten ole asiaa esim. Helsinkiin mieheni kanssa, niin emme vie lapsia äidilleni hoitoon. Olen kyllä itsekin hoitant ja tarjoutunut hoitamaan pikkusiskoani (nyt 5v).

Anoppi jopa pyytelee lapsiamme yökylään, kovin usein en vaan raaski näitä antaa kun välimatkaa on yli 300km ja lapset on mielestäni vielä hieman pieniä olemaan esim. viikkoa äidistä erossa (muksut 3,5v ja melkein 2v)

että lapsen lapset ovat siitä ihania, koska ne voivat sysätä takas vanhemmille silloin kun huvittaa. Ei kummankaan puolesta, aitoa kiinnostusta ja rakkautta lapsiaan kohtaan. Anteeksi, lapsen lapsiaan. Oiekin rinnasta ottaa välillä kun mietin. Mutta, minä ainakin tiedän, minkälainen mummo minä tulen olemaan.

Vierailija:

Lainaus:


Heidän mielestään ainoa vapaa-aika, mikä meidän perheessämme olisi sallittua, olisi mieheni virkistäytyminen, jotta hän jaksaisi paremmin, ja sen ajan minun kuuluisi tietenkin olla sitten lastemme kanssa yksinäni. ap

Mutta molemmilta puolilta ovat yli-innoikaitakin hoitamaan tyttöä.



Esim. anoppi soittelee vähintään joka toinen viikko, että tyttö saisi tulla yökylään, olisiko mulla mitään menoa tai haluaisinko hetken hengähtää...

Myös kaksi kertaa tyttö on ollut anopin/apen kanssa viikonlopun mökillä, kun he niin lujaa haluasvat viettää aikaa tytön kanssa.



Anoppi on mennyt jopa niin " pitkälle" , että on osanut heille mm. vaatteita joka lähtöön, matkasängyn, syöttötuolin, rattaat yms että tyttö voi helposti mennä ex temporekin hoitoon...=)



Todella ihanasti siis osallistuvat hoitoon, joskus ehkä liikaakin...=)

Joo hoitaa kun tosi tarve. Mutta suurin syy hoidon tarpeeseen on se että teen hänen omia paperihommia :)

Ärsyttää joskus kun niin hehkuttaa ja sitten paljastaa ko kysyy, ettei oikeastaa oliskaan halunnut hoitaa... Meillä on kohta miehen kans tulossa yöreissu, joka on jo mummon kanssa sovittu. Saapa nähdä mikä voivottelu alkaa ko on ajankohtainen.

omiin vanhempiin on läheisempi suhde ja he ovat olleet enemmän minulle itselleni avuksi.



miehen äiti taas lähtee auttamaan meitä aina hänen omista tarpeistaan käsin ja se ei tunnu kovin mukavalta eikä vilpittömältä.



Molemmat suhtautuvat lapsiin positiivisesti. KÄytännössä ero on valtava. Oma äitini on huolettomampi eikä myöskään väsy yhtä helposti kuin anoppi. Anoppi huolehtii ja stressaa kaikkea, väsyy helposti ja lapsen hoitoajat ovat todella tarkkoja, tunti on todella tunti ja yökylästä haetaan pois aamukymmeneltä ;)On ihan erilaista laittaa lasta hoitoon näihin paikkoihin

On itse tarjonnut apuaan, kun tarvetta on huomannut. Oma terveyteni on reistaillut ja apu on ollut tarpeen.Pyytää isompaa lastaa luoksensa yöksi, lähinnä itse en kykene montaa yötä olemaan erossa hänestäkään. Oma äitini ei juuri koskaan auta minua, hän on kai sitä mieltä, että on lapsensa jo hoitanut. Äidilläni o kyllä muitakin ns rasitteita. Jokapäiväisessä elämässä olemme perheenä yksin, mutta onneksi apua aina välillä saa.

...vanhin on melkein 6v. Mun vanhempani ovat eronneet, isäni asuu aivan lähellä meitä, äitini n.30km päässä. Isoisä on lapsieni yleisin lapsenvahti jos esim. viikonloppuisin olen töissä tai menoa iltaisin! :)) Hän on " yksinäinen" mies eläkkeellä ja lapset tykkäävät hänestä kovasti, joten hän on aina tarvittaessa käytettävissä. Mummin luokse lapset menevät yleensä koko viikonlopuksi ainakin pari kertaa kuukaudessa, niin pääsevät luistelemaan ja uimaan. Kesäisin ovat olleet pari kertaa viikon kerrallaan mökillä mummin kanssa. Itse harvemmin edes kysyn " hoitoapua" , he aina kysyvät " viikko-ohjelmaamme" , tarvitaanko lapsenvahtia. Mutta esim oma veljeni perheineen on nähnyt lapseni 2 kertaa, vaikka asuvat lähellä, jotkut sukulaisistani eivät ole koskaan tavanneet lapsiani, joten onneksi heillä on hyvät isovanhemmat, vaikka itse olin hyvin " yksinäinen" ja itsekseni toimeentuleva koko lapsuuteni.

isompina sitten enää edes halua mummolaan. Kyllä ne sitten vanhoina kiikkustuoleissaan valittavat, kun aikuiset lastenlapset ei käy kylässä. Eivätkä taatusti käsitä, että tilanne on itse aiheutettu.

ja välillä mekin kysytään, että käviskö teille vai onko teillä muita suunnitelmia? Viimeksi oltiin itsenäisyyspäivänä kahdestaan, äitini soitti ja haki lapset. Anoppi/appi (eronneet) on myös auttaneet, anoppi muutti lähemmäs meitä ihan sen takia, että voi useammin hoitaa lapsia. Jos on tarvittu hoitajaa työasioiden vuoksi, joku aina pääsee hätiin. Aina anoppia haukutaan, mutta mulle on siunaantunut loistava anoppi, ei sekaannu asioihin ja auttaa. Appikin on välillä ottanut isomman lapsen hoitoon (vaippoja ei sentäs vaihda... :) ihan omasta tahdostaan.



Molemmat mummot ja appi on eläkkeellä ja puuhakkaita, turhautuvat tumput suorina istumiseen ja nauttivat lapsenlapsien seurasta ja lapset heistä. Mä olen itsekin ollut lapsena paljon mummoloissa äitini vuorotyön takia ja mun mummot ja ukki on mulle tosi rakkaita!

.... vastakkainen tilanne.



mummi pyrkii hoitamaan ainoaa lastenlastaan (vajaa 2v) aina kun vain mahdollista. ajoittain tuntuu, että hommalla ei ole rajoja: haluaisi vaikkapa yökylään viikon ajaksi (asumme kaukana toisistamme).



mummi on oma äitini. mulla ei varmaan äitisuhde ihan kunnossa, kun koen joskus ahdistavaksi ylenmääräisen paapomisen ja neuvot miten minun tulisi kasvattaa lastani. esimerkki paapomisesta: lapsi ollut jotain 7,5 minuuttia ulkona, niin tullaan tarjoamaan juotavaa, jos olisi jano päässyt yllättämään.



minä en anna leikkiä ruokapöydässä, vaan siitä joutuu pois. samoin jos ei maistu, niin ei tarvitse syödä, mutta ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina eikä niiden välillä napsita leipää tms. ruokaa tarjotaan viisi kertaa päivässä (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) mummin mielestä lapsi ei saa riittävästi ruokaa, jos hänelle ei vaikkapa aamupalalla maistu ja joutuu odottamaan aamupalasta pari tuntia lounaaseen ennen kuin saa ruokaa.



tasan ei käy onnen lahjat. ite yritän nähdä mummissa ja hänen ylenpalttisessa paapomisessaan myös hyviä puolia.

itselleni tuli aikoinaan yllätyksenä, että vanhempani eivät edes onnitelleet, kun kuuulivat ekan lapsenlapsen olevan tulossa, vaan tokaisivat, että he eivät sitten lasta ainakaan koskaan hoida. Jotenkin kuvittelin, että oma äiti, joka ei edelleenkään ole iäkäs, olisi tuki ja turva, jonka puoleen voisi kääntyä edes hätätapauksessa. Ei tullut mieleen, että he todellakin ajattelevat kaiken huolenpidon loppuneen siihen, kun 18-vuotiaana muutin opiskelemaan ja pois kotoa, että sen jälkeen kukin selvitköön omillaan. Vielä ristiriitaisemmaksi asian tekee, että puhuvat varmasti joka paikassa perheestäni ja lapsenlapsistaan omille tuttavilleen jne. ap

Meillä molemmat isovanhemmat ovat aivan lapsiemme(3kpl) lumoissa. Jos ei viikkoon nähdä, ikävöivät kamalasti. Ottavat lapsia mieluusti hoitoon, tai tulevat meille hoitamaan. Ja vanhinta (2 nuorinta vasta 10kk) pyytävät yökylään, vaikkei mitään hoidontarvetta olekaan.

Mutta hoitoon eivät kyllä kauhean mielellään ota lapsia. Tai ottavat , mutta vain yhden tai kaksi lasta kerrallaan. Ainoastaan ihan pakottaviin menoihin (esim. lääkärireissut) isovanhemmat voivat katsoa kaikkien lasten perään sen ajan kun käyn lääkärissä. En tosin kyllä ole heiltä edes kamalsti lastenhoitoapua kysynyt, ja heillä on muitakin lastenlapsia kuin meidän lapset. Tuntuisi jotenkin kauhean itsekkäältä tuputtaa lapset heille hoitoon.

Hän pyrkii korvaamaan heidän kauttaan kaikki virheet, joita teki aikoinaan äitinä. Minun korviini hänen syntinsä eivät kuulosta kovin pahoilta, mutta ilmeisesti hän itse ei pääse ylitse ajatuksesta, että teki itse kaiken väärin äitinä.



Hän pitää itsestään selvyytenä, että lapsenlapset ovat hänen luonaan hoidossa vähintään kerran viikossa. Ajat vaihtelevat tunnista puoleen vuorokauteen riippuen lapsen iästä. Hän loukkaantuu, silloin kun en lapsia hänelle anna. Esimerkiksi tällä viikolla; hän on flunssassa, enkä halua 10-vuotiaan epilepsiaa sairastavan tyttäreni menevän ehdoin tahdoin hakemaan itselleen sairautta, joka aikaansaisi kohtaustilanteen pahenemisen. Kahdella nuorimmalla lapsellani on muskari, jonka ajan 10-vuotias on normaalisti mummolassa. Tänään sovimme mieheni tulevan kotiin muskarin ajaksi ja menevän illaksi uudelleen töihin.

Anoppi on soitellut jo neljä kertaa tämän aamun aikana ja viimeisimmän puhelun aikana sain jo kuulla, että olen huono vaimo, kun vaadin miestäni tulemaan kotiin viettämään aikaa lapsensa kanssa =)



Että tämmöistä. Olen kiitollinen anopilleni avusta, jota saan. Joskus apua on vain liikaakin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat