Mies juo, perhe kärsii - miten jaksan?

Vierailija

Alkoholi on aina ollut osa mieheni elämää. Juo kuulemma siksi , että pääsee irti ja voi unohtaa vaikeat asiat. Myös jonkinasteinen masennus vaikuttaa juomiseen. Joka viikonloppu katoaa autotalliin hommiinsa juomaan. Piilottelee tölkkejä ja juodun alkoholin määrää ja syyttää minua kyttäämisestä. Sisään tulee milloin missäkin kunnossa. Aamuisin kyllä yleensä jaksaa nousta lasten kanssa kun minä nukun (miehen ja lasten takia) valvotun yön jälkeen. 

Nyt viime aikoina alkoholin käyttö on vain lisääntynyt. Kolme viikonloppua meni juodessa päivälläkin ja illaksi katosi teille tietämättömille. Tällä viikollakin joi kahtena iltana ja juotui soittelemaan kyytiä töihin, kun ei itse voinut ajaa.

Kaiken lisäksi kuvioihin on löytynyt viestittelykaveriksi vastaeronnut nainen, jolta kuulemma hakee piristystä elämään.

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, joita minä hoidan jatkuvasti miehen juodessa. Lasten aikana ei yleensä juo, mutta nyt tuokin on jo muuttunut. Raivoaa lapsille ja minulle humalassa, ja syyttää meitä juomisestaan.

Olen peitellyt tätä ongelmaa kaikilta, mutta nyt alkaa jo mitta tulla täyteen, koska olen henkisesti jo aivan finaalissa. Mies ei myönnä alkoholiongelmaansa vaan sanoo sen olevan vain minun keksintöni. Rakastan miestäni, mutta inhoan häntä humalassa. 

Lasten takia yritän jaksaa, mutta vaikeaahan se on. 

Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Tuttu tilanne :(

 

Meillä mies juo joka viikonloppu itsensä sammumispisteeseen. Tuntuu etten jaksa yhtään tätä enää, mutta toisaalta en ole valmis eroonkaan. Olen puhunut asiasta neuvolassa ja parisuhdeterapiassa. Siellä hän vastasi omaksi rentoutumiskeinokseen jotakin aivan muuta....
eli peittelee omaa juomistaan.

Inhottaa, että elän yksin: mies taritsee rentoutuakseen viinaa, ei minun tai lasten seuraa. Eli perhe-elämä on hnelle kuin työtä.

Työnsä mies hoitaa hyvin ja on edennyt urallaan. Ihmettelen, ettei työpaikalla ole puututtu juomiseen. Vain ulkopuolisen houomauttelu havahduttaisi mieheni tajuamaan, sillä omasta mielestään hänellä ei ole ongelmaa kuin ainostaan minä ja terveydenhoitaja olemme sanoneet asiasta.

 

Välillä jaksan paremmin, välillä en kestä yhtään.

Raskaan työviikon jälkeen odotan innolla yhteistä perheviikonloppua, joka lässähtää siihen, että huomenna iltapäivällä mies alkaa tehdä kotitöitä. Esimerkiksi imuroituaan voikin sitten palkita itsensä kunnon kännillä. Sunnuntain mies makaa krapulassa ja minä kiukuttelen. Kiukku jatkuu alkuviikon, kunnes taas torstain tienoilla alan toivoa mukavaa viikmonloppua ja sama kaava toistuu.

 

Tilanne on aavistuksen paraempi kuin aiemmion, jolloin mies joi neljän päivän välein (maanantaina känni-tiistaina krapula- keskiviikkona selvä päivä-torstaina känni-perjantaina krapula....).

 

Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Anoppini on aina elänyt suhteessa joko alkoholistin ja/tai väkivaltaisen miehen kanssa. Meillä ei onneksi ole väkivaltaa, silloin lähtisin heti.

 

Olen ajatellut liittyä johonkin alkoholistien lähesiten ryhmään saadakseni itselleni tukea. Sitä varten aloitin autokoulun, sillä muutimme hiljattain paikkakunnalle, jossa mihinkään ei pääse ilman autoa.

Oletko ajatellut hakea apua tai ehkä hakenut jo?

Vierailija

Ikävää, mutta samoin on asiat täälläkin!

Pienten lasten äitinä sitä omistautuu pienten hyvinvoinnille vuosiksi niin, että mies kuin mies taitaa tuntea itsensä syrjityksi.

Itselläni tuli mitta täyteen viime kesänä, kun mies raivohulluna huusi keittiössäni minulle lasten yrittäessä syödä päivällistä. Lapset purskahtivat toivottomaan itkuun ja huusivat paniikissa. Silloin vedin rajan. Suoristin selkäni, katsoin äijää silmiin, pidin ääneni vakaana ja voimakkaana ja sanoin ääneen sen, mitä ajattelin. Sanoin, että kukaan ei minun kodissani huuda minulle eikä lapsilleni eikä pelottele lapsiani näin. Jotenkin se meni perille ja sen jälkeen ukko kamppaili vierotusoireissa pari viikkoa yrittäessään vähentää alkoholin käyttöä. Juominen loppui kaksi kuukautta myöhemmin, kun kaikki viinavarastot oli juotu. Nyt asiat on vähän paremmin ja juomista on lähinnä juhlapäivinä... silloin tosin välillä on ärinää, juovuksissa ajelua tai muuta hämminkiä.

Muutokseen kuuluu, että itse näytän esimerkkiä - en juo juuri mitään ja aloitin käymään kuntosalilla.

Kaikki ei ole millään muotoa upeasti, mutta toivoa sentään on. Pääasia, että jaksoin ja tein pelin hengen selväksi. Muutosta täytyy tulla tai äijä lentää pellolle! Pidä ensisijassa huolta siitä, että itse jaksat äitinä ja sinä olet turva lapsillesi niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

 

 

 

 

 

 

 

Vierailija

Voimia jokaiselle juomarin läheiselle. Itsellä isä joi ja oli pelottavaA. Vihainen. Vasta aikuisena ymmärrän miten se vieläkin vaikuttaa. Opin olemaan näkymätön lapsi. Aikuisten energia meni riitelyyn ja isän aLkoholiin. Ja sitä salattiin kaikilta vaikka varmasti se näkyi.ahdistavaaa oli lapsen näkökulmasta se salailu. Ei voinut kenellekään puhua, kun äitikin salaili ja isä. Oli jotain selittelyjä. Milloinmitäkin. Salailu on typerää. Helpompi sitten lopettaaa se juominen tai lähteä lätkimään, kun ei ole mukana  jossain typerässä juonessa. Siitä on vaikeampi riuhtaista  itseä irti. Ja helppo keksiä tekosyitä olla juonessa mukana ja keksiä lisää salailujuonia. Toivon, että mahdollisimman moni raitistuisi. Mihin sitä viinaa ihan oikeesti tarvitsee, jos se on ongelma?

Jotkut pystyy juomaan ilman överiksi menoa ja jotkut ei.

Eihän kaikille sovi maitokaan tai vilja. Voihan alkoholismi olla ns. Alkoholiallergiaa. Sitä juomaa, allergian aiheutajaa pitää silloin välttää. Siedätyshoito alkoholilla turruttaa.. Koko perheen. Tunteet ja kehon.

Se ryhdistäytyminen olihieno, mitä aiempi kirjoittaja kirjoitti. Ottaa ohjat. Ei jäädä alle. Se juomarikin voi pahoin, eikä se osaa ottaa vastuuta. Muutakuin juomisestaan. Välittäminen on hyvästä, mitta itsesääli pahasta. Miettikää lasten kannalta. On kyllä vaikea asia. Lapsille molemmat vvanhemmat ovattärkeät. Toisaalta pelko on tuhoavAa. Lapsi kantaa vastuuta pienessä mielessään vähän kaikesta kuitenkin. Jos aikuiset eivät huolehdi itsestään, niin lapset sitä yrittävät. Ja sehän nyt ei ole reilua.

 

Vierailija

Hae apua:  al anon. Kenenkään juominen ei ole toisen vika tai syy. Jos on toisen vastuulla, niin lopettaa juomisen, kun vain sanot että " lopeta! .juomisesi  on minun vikani ja minun vastuullani ja nyt minä määrään vastuullisesti, että lopetat juomisen"- helppo homma? Lopettaako?

Lasten vastuulla ei ole koskaan aikuisten käytös. Ei koskaan. Aikuiset mokailee. Mutta se ei ole lasten vika tai ansio. 

Sellainen koti, missä on pelko ja riita ja typerä kuningas alkoholi. Onko se hyvä koti. Sellainen kuningaskunta, jota ehdoin tahdoinpitää suojata? 

Toivon, että ukkosti lopettaa juomisen. Mutta toivon myös, vielä enemmän tässä hetkessä, että osaat suojella itseäsi ja lapsia. Voithan  puhua ukollesi, että ottaa vastuun tekemisistään?Tuota menoa sinä et jaksa. Ehkä ei jaksa ukkokaan.

Olisiko koti, missä on rauha lapselle kuitenkin parempi olla kuin koti missä joutuu pelkäämään? Voimia. 

Vierailija

Koska isäni on alkolisti, en sietäisi koskaan kotonani enää sellaista. Kyllä lapset enemmän kärsii siitä että holisti jää taloon kun siitä että isä lähtee. Oma isäni potkaistiin ulos ollessani 7, ja sen jälkeen on perheessäni ollut rauha. Päätös järjellä ja tunteella on tietenkin eri asia, ja varmasti hyvin vaikeaa. 

Oma mieheni joi liikaa ennen lasten syntymää ja sanoin että haluan ensin nähdä pääseekö viinasta eroon, sitten vasta lapset. Ryhdistäytyi koska tiesi että oikeesti lähden pois, tosin kaikki eivät tähän yksin pysty. Hyvä idea olisikin,että vaatii esim. sitoutumista johonkin hoitoon ja olla tukena, ettei jää yksin ongelmansa kanssa. Monesti vain alkoholisti ei myönnä ongelmaa tai ota apua vastaan. mutta muut ei saisi kärsiä siitä.

Meillä mies käy edelleen usein ulkona, rentoutumassa, esim. urheilua katsomassa ja juo samalla, mutta en ole kokenut ongelmaksi alkoholia enää. AAmuisin ei nouse muutenkaan hoitamaan lapsia koskaan, se on raivostuttavaa. Enemmän kaipaisin yhteistä ajan viettoa perheen kesken. Jos alkoholi ottaa meillä koskaan enemmän jalansijaa, en epäröi hetkeäkään lähteä. Pahinta kaikista on juoppo mies/vaimo ja seuraavaksi kai juoppo isä/äiti. 

p.s kirja Sikalat on tosi hyvä kuvaus lapsen elämästä alkoholisti perheessä

Vierailija

Aloittajan teksti oli kuin entinen elämäni.... Meilläkin juomisen syy oli se että minua ei kestä selvin päin. Nyt hänellä on uusi vaimo ja lapsia ja juo edelleen.

Onneksi sain voimia ja erosin miehestä.

Voimia aloittajalle ja suoraan jos sanon niin en usko miehesi muuttuvan jos ei itse näe juomistaan ongelmana.

Vierailija

Jos mies on oikeastikuipää juoppo niin asiallehan ei voi mitään. Tietysti ON olemassa myös naisia joita EI KESTÄ selvin päin. Pitää siis punnita myös itseä.

Jos voi rehellisesti sanoa, että itsessä ei ole vikaa, vaan juominen lähtee miehen halusta olla humalassa ja räyhätä muuten vain, voisi kokeilla yhtä keinoa; nimittäin laitta digikamera huoneeseen missä hän kännää ja ottaa kuvaa illan ajan. Sitten, kun mies on taas oma, ihana ja järkevä itsensä, voi tämän videon hänelle näyttää.

Nalkutusta tai syyttelyä ei pitäisi tarvita. Kyllä hyvä mies osaa itse punnita tekonsa kun sitä pääsee vähän kuin ulkopuolelta seuraamaan, ainakin selvin päin.

Tärkeää on tietysti olla provosoimatta miestä miltään suunnalta. Miehen pitää saada tilaa ja rauhaa. Kyllä se sitten alkaa kaipaamaan myös läheisyyttä ennenpitkää.

Miehetkin on ihmisiä. Suhteen pitää perustua ymmärrykseen, molemmin puolin. Juominen yleensä johtuu patoutumista ja sen sellaisesta. Mutta naisen hymy kyllä ne sulattaa. Jaksakaa siis olla kilttejä! Kyllä se siitä.... ja jos ei, niin ei. Sitten ei kannata.

Vierailija

Olen myös täysin uupunut mieheni juomiseen, teen itse pitkää päivää ja paljon töitä, kaikki viikonloput mies juo, otan itsekin pari lasia viiniä illassa la , pe , en muuta, syy juomiseen on minun, tekisi mieli paeta johonkin, tehdä jotain sellaista että ei tarvitse katsella juomista, en jaksa , en jakaa 

Vierailija

Lasten vuoksi sinun olisi hyvä toimia pian, sillä alkoholistivanhemman vaikutus lasten emotionaaliseen kehitykseen on erittäin vahva. He tulevat kärsimään varmasti asiasta myöhemmin elämässään, vaikka eivät näennäisesti oireilisikaan lapsena. Alkoholismilla on tapana jättää jälkensä. Sinun pitäisi saada apua miehellesi ja katsoa onko hänen mahdollista päästä eroon alkoholista. Jos ei, niin suosittelen lämpimästi harkitsemaan onko perheen hyvä elää alkoholistin kanssa.

Voisitko kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa puhut tuntemuksistasi (mieluiten provoisoimatta) ja antaa hänen lukea se selvinpäin? Kysyisit siinä myös miten voisit häntä auttaa ja mitä hän olisi valmis tekemään muuttaakseen tapojaan. Sitten taas tuo toinen nainen kuvioissa (vaikka olisikin viatonta ystävyyttä) kuullostaa inhottavalta ja varmasti tuntuu erittäin pahalta sinusta ja se kannattaa myös nostaa esille. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä hyväksyä!

Voimia sinulle ja perheellesi!

Vierailija

Siis minkä ihmeen takia olette tuollaisten miesten kanssa? Joko näytätte niille ovea tai lähdette itse, ei siinä muu auta. Ihan sama vaikka rakastaisit sitä, tuhoat vaan lastesi kehityksen. Hyvä, tasapainoinen äiti yksin on noin kymmenen kertaa parempi kuin hermoraunio äiti ja aggressiivinen, runsaasti alkoholia käyttävä isä yhdessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos mies on oikeastikuipää juoppo niin asiallehan ei voi mitään. Tietysti ON olemassa myös naisia joita EI KESTÄ selvin päin. Pitää siis punnita myös itseä.
Jos voi rehellisesti sanoa, että itsessä ei ole vikaa, vaan juominen lähtee miehen halusta olla humalassa ja räyhätä muuten vain, voisi kokeilla yhtä keinoa; nimittäin laitta digikamera huoneeseen missä hän kännää ja ottaa kuvaa illan ajan. Sitten, kun mies on taas oma, ihana ja järkevä itsensä, voi tämän videon hänelle näyttää.
Nalkutusta tai syyttelyä ei pitäisi tarvita. Kyllä hyvä mies osaa itse punnita tekonsa kun sitä pääsee vähän kuin ulkopuolelta seuraamaan, ainakin selvin päin.
Tärkeää on tietysti olla provosoimatta miestä miltään suunnalta. Miehen pitää saada tilaa ja rauhaa. Kyllä se sitten alkaa kaipaamaan myös läheisyyttä ennenpitkää.
Miehetkin on ihmisiä. Suhteen pitää perustua ymmärrykseen, molemmin puolin. Juominen yleensä johtuu patoutumista ja sen sellaisesta. Mutta naisen hymy kyllä ne sulattaa. Jaksakaa siis olla kilttejä! Kyllä se siitä.... ja jos ei, niin ei. Sitten ei kannata.

Miks jotkut naiset on tällaisia?? Siis haloo, nyt on vuosi 2016, ne ajat kun naisen pitäis hymyillen katella ja palvella miestä on ohi. Käy sääliksi tämän kirjoittanutta henkilöä. Jättäkää ne juoppomiehet, ne ei rakasta teitä eikä myöskään teidän perhettä. 

P,S. "Tietysti ON olemassa myös naisia joita EI KESTÄ selvin päin." Ei ole. Jos tarkoitat sitä, että jotkut naiset "nalkuttavat" liikaa, sopii miettiä, miksi hän "nalkuttaa". Voisko vika olla esim. miehessä itsessään..? Puhut ymmärtämisestä, tilasta ja rauhasta; miksei nainen mielestäsi tarvitse sellaista ihan yhtä lailla? Miksi vain naisen pitää tehdä uhrauksia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aloittajan teksti oli kuin entinen elämäni.... Meilläkin juomisen syy oli se että minua ei kestä selvin päin. Nyt hänellä on uusi vaimo ja lapsia ja juo edelleen.
Onneksi sain voimia ja erosin miehestä.
Voimia aloittajalle ja suoraan jos sanon niin en usko miehesi muuttuvan jos ei itse näe juomistaan ongelmana.

Mistähän tiedät että juo edelleen?

Camomilla74

Nyt heti ulos talosta ja ero päälle! Siinä on harkinta-aika että haetaanko sitä antabusta vai ei... Herra Isä! Kenenkään lapsen ei tarvi moista seurata eikä naisen kestää tai katsellla hetkeäkään!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat