Seuraa 

Kun meillä huudetaan heti jos näkyvistäkin jo kadotaan. Tarkoituksena olisi että hän leikkisi hiukan jo itsekkin.. Ja onko se normaalia että hän on ottanut mallia apinasta ja " viikuttaakin" pinnasängyssä pinnosta kiinnipitäen. Kieltämättä lapsi antaa vajaa-älyisen kuvan kun hän leikkii tätä. Miten muiden 1 v. leikki ja entä kuuluuko jo ei sana kuriin?!



T. Hilla ja poika 1 v.

Kommentit (5)

Vajaa-älyisyyttä taas ei voida arvioida pinnoissa roikkumisen perusteella, lapsen ei kuulukaan käyttäytyä kuin miniatyyrikokoinen virkamies vielä tuossa iässä.



Nykyään käytetään sanaa kehitysvammainen sitten jos siihen on tarvetta.

tästä syystä haluaisi äidin olevan koko ajan näköpiirissä. Äidin olisi tärkeää esim. sanoa lapselle mihin on menossa, jos menee pois näköpiiristä toiseen huoneeseen. Lapsi haluaa vähän väliä syliin ja taas pois ja näin hän käy " tankkaamassa" turvallisuutta. On siis tärkeää, että äidin syli on saatavilla kun sitä tarvitaan.



Leikkimisestä vielä. On aivan eri asia lapsen leikkiä itse kuin leikkiä yksin. Lapsi osaa varmasti touhuta itsekin mutta välttämättä halua olla yksin vaan että vanhempi on samassa huoneessa. Tämäkin takertumisen vaihe menee ohi ja se on tärkeä vaihe lapsen perusturvallisuuden kehittymisen kannalta. Raskaaltahan se välillä itsestäkin tuntuu mutta pitää nauttia vielä kun äiti on tärkein ja paapero haluaa vielä olla sylivauva. Se aika on sitten äkkiä ohi.



Kyllä 1-vuotias ymmärtää jo ei:n. Ja jos ei niin hyvä olisi opettaa kodin ei-paikat eli ne mihin ei saa mennä tai koskea. Meillä esimerkiksi johdot, kukat, wc-pönttö... Lapsi tietenkin haluaa uhmata näitä kieltoja ja siksi onkin tärkeää olla kielloissa johdonmukainen.



Matkimisesta. Pieni lapsi ottaa mallia milloin mistäkin. Ei hän ymmärrä miltä jokin hänen tekemänsä asia aikuisesta näyttää. Se voi olla lapsesta hauska juttu.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pidikeen kanssa (jokan kiinnitykseltään sijoittuu hieman ulos terraariosta) on ehdottomasti ei-sanan paikka ja johan tuo harmittaa ja tutulta kuulostaa tuo itkuun pillahtaminen. Helpotti paljon, esikoinen kun on kysessä, ettei vain väärin tee kasvatuksen suhteen =)



Se on tuo eroahdistus vuoden iässä, minäkään en päässyt edes vessaan yksin vaan lapsi tuli mukana tai nosti metelin...Meillä on poika alkanut leikkimään yksin oikeastaan vasta yli 3-vuotiaana (eikä sittenkään pitkiä aikoja kerrallaan), ja vieläkin (3,5 v) viihtyy samassa huoneessa vaikka leikkisikin omia leikkejään. Nuo erilaiset hetkutukset pinnasängyssä kuuluu asiaan, siinähän saa jalkalihakset vähän jumppaa, kannattaa suhtautua huumorilla sillä erilaisia temppuja on varmasti tulossa lisää ja minusta niitä on kyllä hauska katsella. Ehdottomasti sana " ei" kuuluu jo lapsen ohjaukseen, minä aloitin sen käyttämisen lapsen ollessa noin puolivuotias, ja hyvinpä tuntui ymmärtävän sanan jo siinäkin iässä (ei siis lopettanut tietenkään kiellettyä asiaa vaan katsahti minuun ja pillahti itkuun kun alkoi harmittamaan se kielto...). Siis sana " ei" käyttöön ja tarvittaessa sitten siirrät taaperon toiseen paikkaan pois kielletyn ääreltä, usein kannattaa keksiä jotain muuta mikä kiinnittää lapsen huomion niin unohtuu se kielletty asia.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat