Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (12)

Vierailija

Suuri osa noista ns. oireista oli niin tavanomaista leikin ja haaveiden täyttämässä lasten maailmassa elävää normaalia lasten käytöstä. Pienen lapsen kuuluukin välillä piirrellä ja katsella ulos ikkunasta, ennen sitä ei pidetty kouluissa lainkaan epänormaalina tai diagnosoimisen tarpeessa olevan lapsen käytöksenä. Monelle alakoululaiselle kouluaamut ovat hitaita ja vaikeita, etenkin kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Todella huolestuttaa tämä nykyinen ylidiagnosointiin taipuvainen, kylmää loogisuutta ja jatkuvaa tulosta ja tehokkuutta vaativa yhteiskunta, joka odottaa myös pienten lasten toimivan kuin aikuiset.

Juttu oli muutenkin kovin sekava. Kovaääninen pomottaja ja kiltti ujo tyttö ovat yhtä lailla ADHD-tapauksia, pääasia että vanhemmat huolestuvat ja vievät lasta terapiaan ja hankkivat sen jälkeen lapselleen lääkityskierteen. 

Vierailija

Suomessa tarkkaavaisuushäiriöitä alidiagnosoidaan ja alilääkitään, eikä opettajilla ole asioista kovin hyvin tietoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että adhd/add-diagnoosi ei "irtoa" helposti vaan sitä edeltää usein vuosien tutkimukset ja seuranta. Jos näitä häiriöitä ei diagnosoida, pahimmassa tapauksessa lapsi tai nuori syrjäytyy loppuiäkseen. Kun taas asianmukaisella hoidolla ja tuella nämäkin lapset saadaan pärjäämään koulussa ja työelämässä. Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Joskus muinoin add-ihminenkin on voinut selvitä elämässään kenenkään huomaamatta, häntä on ehkä pidetty heikkolahjaisena ja hyödyttömänä ja sopivana joihinkin vähäarvoisiin fyysisiin töihin. Tällaista yhteiskuntaa meillä ei enää ole, vaan työssä kuin työssä vaaditaan jonkinlaista kykyä keskittyä ja suoriutua monimutkaisemmista tehtävistä, ja usein siihen myös vaaditaan koulutusta. Siksi näistä lapsista on pidettävä hyvä huoli ja tarjottava heille tukea. 

Vierailija

Meillä ei ole enää persoonallisuuksia, on ainoastaan sairauksia. Puheliaille ja hiljaisille, aktiivisille ja hitaammille, haaveilijoille ja haaveilemattomille, ylisuorittajille, alisuorittajille ja keskitason suorittajille - jokaiselle on tarjolla omat diagnoosinsa ja lääkkeensä. Kaiken lisäksi asia esitetään niin että ei ole huolestuttavaa diagnosoida ihmisiä heidän persoonallisten erojensa vuoksi, vaan on huolestuttavaa jättää ihminen vaille diagnoosia "nykyaikana, joka vaatii yksilöltä enemmän kuin ennen". 

Vierailija

Mutta täytyyhän häiriö hoitaa, jos sellaisesta on lapselle selvästi haittaa. Eikä hoitaminen todellakaan aina tarkoita lääkitsemistä, vaan esimerkiksi toimintaterapiaa. Sitä paitsi lääkitäänhän diabetesta ja reumaakin. ADHD:ta potevilla on ihan oikeasti poikkeavuuksia aivojen toiminnassa. Neurologiset häiriöt ovat vain vaikeammin diagnosoitavissa kuin fyysiset sairaudet. Mutta se on kyllä taivaan tosi, että nykyaika vaatii sekä lapsilta että aikuisilta enemmän kuin ennen.

Vierailija
Vierailija

Mutta täytyyhän häiriö hoitaa, jos sellaisesta on lapselle selvästi haittaa. Eikä hoitaminen todellakaan aina tarkoita lääkitsemistä, vaan esimerkiksi toimintaterapiaa. Sitä paitsi lääkitäänhän diabetesta ja reumaakin. ADHD:ta potevilla on ihan oikeasti poikkeavuuksia aivojen toiminnassa. Neurologiset häiriöt ovat vain vaikeammin diagnosoitavissa kuin fyysiset sairaudet. Mutta se on kyllä taivaan tosi, että nykyaika vaatii sekä lapsilta että aikuisilta enemmän kuin ennen.

Toki hoitaa pitää, jos lapsi ihan aidosti siitä kärsii. Mutta usein tuntuu siltä, että jotkut vanhemmat, pk-hoitajat tai neuvola ovat niitä innokkaimpia hakemaan terveestäkin lapsesta "oireita ja sairauksia", joihin tarjotaan terapiaa.

Varhaiseen puuttumiseen on nyt budjetoitu rahaa ja lasten kanssa toimivia on ihan laissa velvoitettu huomaamaan varhaiset ongelma-alueet. Kuinka moni näistä epäilyistä on katteettomia ja siten lasta leimaavia? Lapsen ja hoitajan välisestä hoitosuhteesta, lapsen kasvuympäristöstä tai lapsen temperamentista ei enää kukaan tunnu välittävän. Silti niillä on usein suurin vaikutus lapsen käytökseen.

Minusta näyttää siltä, että suuret tarha- ja kouluryhmät, jatkuva harrastaminen, tietokonepelit, TV:n katselu ja ainainen suorittaminen, lasten vuorokausien ympäri jatkuva jatkuva säädelty ja ohjattu toiminta ym. ovat osaltaan vaikuttaneet lasten keskittymishäiriöihin, levottomuuteen sekä yli- tai alisuoriutumiseksi koettuihin toimintoihin. Lapsilla ei ole enää omaa rauhaa kasvaa ja miettiä, tehdä itsekseen tai pienessä porukassa ja omassa tahdissaan asioita. Sama oravanpyörä stressaa myös vanhempia. Pitää suorittaa ja olla nopeampi, tehokkaampi ja päästä korkeammalle ja parempiin tuloksiin.

En usko, että tunti toimintaterapiaa auttaa jokaista ujoa tai hiljaista lasta. Kömpelyys, hajamielisyys, unelmointi tai hitaus eivät välttämättä eristä muista lapsista mitenkään. Lapset ovat yleensä suvaitsevaisia, mutta aikuiset näkevät ongelmia kaikkialla. Tuoreita vanhempia pelotellaan epäilemään terveellä lapsellaan vaikka minkälaisia neurologisia vaivoja, mikä aiheuttaa turhaa ahdistusta, juoksua lääkärintutkimuksissa sekä leimaa selvästi lapsen minäkäsitystä ja vaikuttaa tämän itsetuntoon usein pahemmin kuin minkäänlainen vertaisryhmän kiusa.

Toki toivon, että apua tarvitseville sitä apua ja terapiaa tarjotaan, mutta ylidiagnosointi on mielestäni väärin.

 

Nimim. Meidänkin ujolla ja rauhallisella esikoistyttärellämme epäiltiin ADD:tä tarhassa - turhaan.

 

Vierailija

Se vaan, että sekä ADD, että ADHD voidaan kuvantaa aivoista. Että ihan sama mitä Eisenbergin väitetään tunnustaneen. Ongelma on todellinen niillä henkilöillä, joilla on tämä neurologinen poikkeavuus. 

Toisaalta, yleensä ongelma on ennemminkin ympäristöllä, kuin niillä joilla on tämä kirjain yhdistelmä.
Sillä erilaisuuttahan ei sallita. Ja kaikkien tulee olla samalla viivalla ja samalla tavalla tuottavia.

Vierailija

ADHD on todellinen, kliinisesti todettavissa oleva tila. Asiantuntijat ovat sitä mieltä että kyseessä on selvästi alidiagnosoitu, erityisesti ADD:n kohdalla.

Useat lääkärit eivät suostu tunnustamaan aikuisten ADHD:tä millään lailla.

Välinpitämättömyys ja tahallisuuteen verrattava hoidon laiminlyönti alkaa jo muistuttaa kansanmurhaa.

 

Joka kerta kun asiasta kirjoitetaan mukaan tunkee näitä ammattimaisia lääkkeiden vastustajia joilla on ideologinen tausta. Lääkkeiden vastustaminenhan lähti liikkeelle Yhdysvalloista, toisaalta uskovaisten piiristä toisaalta hippiliikkeen jäminä syntyneen newage-hörhöilyn kautta. Tämä porukka levittelee perättömiä valheita. Miksi heillä ei ole pokkaa sanoa samoja kantoja esim.syöpäpotilaista: "Syöpäpotilaan kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni, sillä siitä selviää!" :D

Miksi alan asiantuntijat eivät nosta asiaa esille. Jos potilaita ei kuunnella, tarvitaan asiantuntijat nostamaan meteli!!!

 

Vierailija

Toisaalta, se että tyttärelläsi ei todettu ADDtä ei poista sitä, että se on hyvin todellinen ongelma ja aiheuttaa ongelmia viimeistään koulussa. 

Asia on myös niin, että sen leimaamisen tekevät ns ulkopuoliset ihmiset, eivät he joilla tämä neurologinen ongelma on. Suurin ongelmahan on normaalilla yhteiskunnalla sopeutua erilaiseen tapaan käsitellä maailmaa. Ei meillä joilla tuo kirjainyhdistelmä on. 

Uusimmat

Suosituimmat