Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Siis te jotka olette tehneet sen valinnan ;)

Kommentit (8)

koska meidan tilanne on valtion tukien suhteen eri kuin Suomessa asuvilla. Emme asu siis Suomessa ja tanne muuttoni ja raskaaksi tuloni menivat ajallisesti paallekkain niin, etta en ehtinyt olla taalla tarpeeksi kauan toissa aitiyspaivarahan kertymiseen, ja Suomen sos. turvasta putosi heti pois.



Joka tapauksessa naiden parin vuoden aikana ollaan parjatty miehen hyvalla palkalla, hanen sivutoiden tuomilla lisatuloilla, seka pitamalla sama vanha auto (mies osaa korjata kaikki autoon liittyvat viat), shoppailemalla kirppiksella ja alennusmyynneissa. Emme myoskaan matkustele ulkomaille (siis Suomeen... :). Olemme tulleet siihen tulokseen etta paivahoitomaksut, toinen ajoneuvo ja muut toissakaymisesta syntyvat kulut plus mun palkasta vietavat verot veisivat niin suuren summan, etta ei yksinkertaisesti ole mitaan jarkea minun menna toihin.



Tama tietysti Suomessa ehka eritavalla, jos kerran paivahoito on edullista.

Yritinkin tuoda viestissani ilmi sen, etta tilanne on varmasti meilla eri kuin Suomessa asuvilla perheilla.



Ainoa valtiolta tuleva tuki on n. 100 USAN dollaria kuussa, joka sekin loppuu nyt tana kevaana (lapsi on 2v), koska miehen tulot ovat korkeammat kuin aiemmin. Kotihoidontukia tms ei myoskaan meille osu, en tieda onko niita edes olemassa.



Emme myoskaan ole korkeakouluja kayneet vanhemmat, eli miehellani on ns. tavallinen tyo. Tosin toita kylla olisi niin paljon kuin vain tekisi. Vanhalla autolla tarkoitin reilut 10 vuotta vanhaa autoa, jota ei ole tarkoitus vaihtaa viela pitkaan aikaan.



Mutta ehka palkka-hintataso on taalla suotuisampi kuin Suomessa, en tieda.



Monesti ihmettelenkin, kun Suomessa asuvat tuttuni kehuvat Suomen sosiaaliturvaa maasta taivaaseen, mutta silti heilla ei ole valinnanvaraa kotiin jaamisen ja toissa kaymisen valilla.



Jokaisen tilanne on toki ainutlaatuinen ja en yrita laittaa oman perheemme tilannetta samalle viivalle Suomessa asuvien perheiden kanssa. Ehka vain vertailun vuoksi kirjoitinkin keskustelun jatkoksi.



Toivottavasti kaikki loytavat parhaan mahdollisen ratkaisun johon koko perhe on tyytyvainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Iltamenoja ei ole, vaatteita ei juuri ostella, eikä muitakaan ylellisyys välineitä. Mies saa keskivertopalkkaa, ja suht hyvin silti elellään, toki kädestä suuhun.

Laskut maksetaan, ruokaa ja vaatteita ostetaan. Noita jälkimmäisiä yleensä kirpparilta, paitsi kengät ja lasten toppahaalarit+hanskat sekä välikausihaalarit uutene usein alesta. Lääkäriin ja lääkkeisiin menee jonkin verran rahaa. Toinen lapsi saa erityistukea (alinta). Lasten harrastukset maksetaan. Perheessä on kaksi autoa, mutta ilman omaani en suostu olemaan!



Missä säästetään: ei lomamatkoja, elokuvia, ravintolassa syömisiä, kosteita ravintolailtoja, ei maksullisia harrastuksia vanhemmilla, autoa ei vaihdeta edes 5v välein, vaatteet siis kirpparilta, ruokaa tarjouksesta, kampaajalla en tosiaan käy enää joka toinen kuukausi (2 kertaa vuodessa lähempänä totuutta), tosin lapset siistitään kampaajalla (olis säästön paikka, jos itse leikkaisi), ilman huippumerkkimeikkejäkin saa naaman nätiksi (tosin en olis jokunen vuosi taaksepäin uskonut käyttäväni Lumenea) jne.



Ihan hyvin eletään mielestäni ja olen kiitollinen miehelleni, että lapsemme voivat olla kotihoidossa. Lapsetkin ovat iloisia ja reippaita, eivätkä ainakaan vielä ole kärsineet sellaisesta tavarahysteriasta (kun mulla ei ole ja kaikilla muilla on). Lapset ovat vielä pieniä 3v ja 4v. Tarkoituksena on olla kotiäitinä vielä piiiitkäään!







Itsekin olen asunut ulkomailla expattina.Siellä kotona olemista ei voi verrata Suomen systeemiin.Esim.Keski-Euroopassa palkat on korkeampia ja verotus pienenee lapsiluvun kasvaessa.

Kittuuttamallahan tätä elämää viedään eteenpäin. Oon ollut kuusi vuotta kotiäitinä, joiden sekaan mahtuu vuosia, jolloin olen opiskellut kotoota käsin. Ja vaikka opintotuki on tullut kodinhoidontuen lisäksi, niin siitä ei paljon hyötyä ole ollut kun verottaja on rokottanut kod.hoidontukea sitten 27% veroilla! Miehenkään tulot eivät ole olleet mitenkään hurrattavat, joten sitä on vain pitänyt oppia elämään ilman yleellisyyksiä.



Muksut on haltioissaan kun pääsevät kavereiden luokse pelaamaan pleikkaria tai leikkimään uusimmilla lelu uutuuksilla kun meiltä sellaisia ei pahemmin löydy... Vaatteita saadaan vanhoina tai ostetaan vasta sitten kun kaikki mahdolliset korjaus konstit on käytetty. Asunto on ERITTÄIN pieni, joten asumiskulutkin on suhteellisen pienet. Molempien vanhemmat on auttanut aina tosi tiukkoina aikoina. Ja ite olen TODELLA pihi varsinkin itseni kohdalla.



Ollaan varmaan aina ajateltu, että se on ihan omasta asenteesta kiinni miten tilanteen ottaa. Me ei tehty lapsia niin että oltais suunniteltu, että onko meillä varaa nyt ostaa kaikki hienoimmat vehkeet ja tarvikkeet tai että onko meillä " varaa lapsiin" . Onko se sitten hyvä vai huono asia, siitä varmaan jokainen on omaa mieltään...

Mutta olen toiveissa, että voisin jäädä vielä kotiin ja olen kyllä miettinyt, miten taloutta voisi vähän parantaa. Mulla on sellainen hyvä juttu, että mulla on pieni kotoa pyörivä yritys, jonka parissa teen töitä hyvin osa-aikaisesti iltaisin ja se tuottaa jonkin verran. Yksi vaihtoehto voisi tietty ottaa joku hoitolapsi tai mennä iltaisin pitämään tunteja kansalaisopistoon tms. Jotain tarttis keksiä. Tuntuu kyllä ihan hurjalta, että meidän pienillä tuloilla kaupungin päivähoitopaikka olisi meille lähes ilmainen, mutta kotiin ei mitään tukia saa, vaikka kotihoito on kaupungille kuitenkin edullisempaa kuin se hoitopaikka... Blääh, tätä perhepolitiikkaa!

Miehen palkallahan tässä on elettävä.



Minulle tämä on ainakin asennekysymys. Kunhan asuntolainaa saadaan maksettua, niin pärjätään. Ei matkustella ulkomailla, ei vaihdeta usein autoa. Minä en paljon kuluta, eikä tuo mieskään. Lasten harrastukset maksaa ja normaali eläminen. Ei syödä usein ulkona yms. Kaikkea kohtuudella.



Mutta fakta on, että jos mies ei tekisi matkatöitä, niin ei pärjättäisi.



Kotiäitiys on minulle kyllä jokapäiväinen kiitoksenaihe :)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat