Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Parisuhde kriisissä, ero tulossa?

Vierailija

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta. Yhdessä ollaan asuttu 17 vuotta ja naimisissa 11 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta, 11 ja 7 vuotiaat. Elämään on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Elämä ei aina ole ollut helppoa, mutta onko se koskaan. Olen aina ajatellut että jaamme yhteisen vanhuuden. Näemme yhdessä lastemme kasvavan ja lastenlasten syntymän. Helmikuussa elämältäni putosi pohja, kun mieheni paljasti hänellä olleen suhde toiseen naiseen 3kuukautta. Silloin suhde oli kuulemma loppunut.  Hän vannoi ja vakuutti

rakastavansa vain minua. Olin aivan rikki. Mietin lähteäkö vai jäädä. Päätin jäädä, koska rakastin liikaa lähteäkseni. Luulin, että haluamme molemmat yrittää. Aika oli vaikeaa. Asia kummitteli mielessäni, koin tarvetta saada tietää ja puhua. Epäilys kalvoi koko ajana. Oli riitaa ja syyttelyä. Mutta kuitenkin saimme aikaiseksi myös jotain parempaa. Löysimme toisemme uudestaan, toisen sylissä ja lähellä oli hyvä olla. Tai niin luulin. Maaliskuussa mieheni ilmoitti yllättäin haluavansa asumuseron. Syynä ei kuulemma ollut toinen nainen, vaan halusi etäisyyttä asioihin. Sekä myös antaa minulle tilaa miettiä asioita rauhassa. Uskoin tämän kaiken.  Kunnes sain selville, että suhde oli alkanut uudestaan. Tämä aiheutti luonnoliisesti välirikon. Tuntui ettei ole enä mitään jäljellä. Yllättäin mieheni kuitenkin kertoi suhteen loppuneen kokonaan ja lopullisesti. Sanoi haluavansa yrittää vielä. Aloittaa alusta. Käytäisiin treffeillä ym. Sanoi rakastavansa vielä ja haluavansa palata joskus kotiin. Kaikki menikin hyvin jonkin aikaa. Meillä oli ihanaa. Tuntui että tunteet roihusi taas. Ikävä oli kuitenkin kova, ainakin minulla. Kunnes taas kaikki romahti. Mieheni alkoi etääntymään. Ei kuulemma tiedä tunteistaan eikä tiedä mitä elämältä haluaa. Ei tiedä jaksaako olla parisuhteessa. Ei syö ei nuku. Ei voi hyvin. Miettii eroa lopuulisesti. Vanhempi lapsemme kärsii. Tämäkin on vaikuttanut meihin. On myös  mmuita asioita mihin vokmat on mennyt. Minä en haluaisi luovuttaa. Miksi? Sitä olen monesti kysynyt itseltäni. Haluaisin vielä edelleen perheen yhteen. Miksi en osaa päästää irti. Roikunko jossain mitä en voi saada. Haluaisin kuulla saman kokeneiden kertomuksia. Miten olette selvinneet ja saaneet asiat selvitettyä.

Kommentit (1)

Vierailija

Ei tuossa suhteessa enää toivoa ole, se syö sinut rikki jos et osaa päästää irti. Olen vierestä seurannut samanlaista tilannetta ja ystäväni kävi todella pohjalla ennenkuin ymmärsi jatkaa eteenpäin.

Mutta jos haluat vielä yrittää, niin käykää jossain keskustelmassa tilanteestanne. Ehkä neuvolasta osataan ohjata eteenpäin. Vaatii paljon työtä ja sitoutumista korjata jotain noin rikkinäistä, kysy itseltäsi onko teistä siihen ja haluatko sitä oikeasti? Välillä on vaikea erottaa mikä on rakkauta ja mikä on yksinäisyydenpelkoa.

Uusimmat

Suosituimmat