Tarvitsen kipeästi neuvoja! :( (kyselkää myös jos haluatte jotakin tietää)

Vierailija

En ole puhunut ''ongelmistani'', oudoista taipumuksistani tai tavoistani kenellekään (vasta kuin nyt), koskaan 19 vuotta kestäneen elämäni aikana. Tunnen olevani todella valtaväestöstä poikkeava tapojeni takia. Minulla diagnosoitiin keskivaikea/vakava masennus 16-vuotiaana itsemurhayrityksen jälkeen, vaikka mielestäni tämä masentuneisuus alkoi jo 13-vuotiaana, jolloin sorruin viiltelyyn (olen päässyt eroon).
Ala-asteella 4:nneltä luokalta lähtien minulla on ollut taipumuksia kontrolloida syömisiäni sekä liikkumisiani välillä aivan pakkomielteisesti, toki nuorempana tämä oli kausittaista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahemmaksi suunta menee. (Viime kesänä sairastin anoreksiaa, mutta syksyllä aloin toipua. Nyt suunta taas huonompaan.)

En koe olevani enää niin sanotusti masentunut, vaikka pitkin päivää minulle saattaa monesti iskeä ns. kohtaus, jolloin alan aivan yhtäkkiä tuntea ihan hillitöntä epätoivoa vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tämä iskee lähes aina silloin, kun minulle ei ole tekemistä. Aivoni käyvät 24/7 sellaisilla järjettömillä ylikierroksilla. Silloin, kun minulla on jokin kiinnostuksen kohde/harrastus (vaihtelevat KOKO AJAN!) se pyörii päässäni aamusta iltaan ja ajattelen sitä koko ajan. Tällä hetkellä olen ihan uppoutunut Egyptin faaraoiden historiaan, etenkin 18:nnen dynastian hallitsijan, Tutankhamonin historiaan sekä hänen löytöönsä. Ja 5-luokan kesälomalla opiskelin venäjän alkeita samalla, kun muut luokkalaiseni pitivät hauskaa normaalien lapsien tapaan. MUTTA, se pänttääminen toi minulle niin suurta mielihyvää ja tyydytystä, että paljon mieluummin vietin hellepäivät yksin sisällä puhuen vieraita kieliä kuin lähdin ulos kavereiden kanssa. Viimeaikaisia hardcore intressejäni ovat olleet rakennusten suunnittelu, videopelit, kielten opiskelu, tekstien kääntäminen, piirtäminen, maalaus ja luetteloiminen; kirjoitan välillä esim. shampoopullojen etikettejä, inci-listoja sekä käyttöohjeita vihkoon sillä se on mielestäni ihanaa.

Minun on myös vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen oloni tosi epämukavaksi ja aina tälläisen seurustelun jälkeen minun on ihan pakko saada olla monta tuntia yksin, uppoutua omiin juttuihin ja kadota omaan maailmaani sillä tuntuu kuin minut olisi imetty kuiviin. En osaa katsoa silmiin, puheeni saattaa takellella ja monesti vastaan tekstiviestiinkin pitkän ajan jälkeen sillä en tiedä mitä vastata sille ihmiselle. Puhelinkeskustelut ovat kamalaa. Muissa ihmisissä ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta minulle riittää tunti päivässä muiden kanssa oloa ja that's it. Lemmikkieni kanssa jaksan kyllä touhuta ympäri vuorokauden.

Päiväni toistuvat oudoista rutiineista (käyn iltalukiota vaikka olen nyt kesälomalla) ja jos ne häiriintyy yhtään esim. tulee menoja tai joku tulee meille kylään, tuntuu kuin päivä olisi pilalla. Nämä rutiinit rauhoittavat minua ja saavat minut jaksamaan läpi päivän.

Olen pohtinut pitkään että kysyisin ammattilaiselta neuvoa tilanteeseeni sillä tästä on tavallaan haittaa (mutta hyötyäkin) koulu- ja työelämässä. Ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa minulle, kuten myös tunnilla puhuminen, mutta kun pääsen kirjoittamaan tunnilla monta A4-arkkia muistiinpanoja, asiat jäävät mieleeni ja olen ihan euforiassa. Kesätöissä saatan taas vaikuttaa hiljaiselta ja ujolta, mutta siellä mietin vain työtehtävien järjestystä ja missä ajassa mikäkin tulee olla suoritettu, vaikka aikarajoja ei edes ole! Asetan siis itselleni tavallaan kauheat paineet aina joka päivä.

ADHD? Asperger? Masennus?

KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA! ARVOSTAN SYVÄSTI! <3

Kommentit (2)

Vierailija

aspergerilta kyllä aika paljon kuulostaa, sen perusteella mitä siitä nyt ylipäänsä edes tiedän. kannattaa hakea ammattilaisilta apua, monia jo pelkästään diagnoosin saaminen helpottaa, kun saa omalle toiminnalleen "syyn".

Vierailija

Mullekin tuli mieleen Asperger. Oletko kuullut Paula Tillin kirjasta Toisin: Minun Asperger-elämäni? Tässä sen Facebook-sivu: https://www.facebook.com/minunasperger ja tässä kuvaus/arvostelu kirjasta ja http://aspergersielu.blogspot.fi/2014/01/paula-tilli-toisin-minun-asperger.html . Kehottaisin sinua myös ottamaan yhteyttä ammattilaisiin, en vaan osaa neuvoa miten se käytännössä tapahtuu. Olet selvästi hyvin älykäs! Saatat vaan tarvita apua ja selviytymiskeinoja arkielämästä selviytymiseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat