masentava todellisuus

Vierailija

Olen 1v3kk tytön yksinhuoltaja. Isän kanssa me olemme edelleen yhdessä, mutta taloudellisista syistä elämme kaukosuhteessa. Isä asuu Englannissa ja me täällä Suomessa. Molemmat olemme minimituloilla eli reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Alkuun tuntui että teimme oikean ratkaisun kun muutin vauvan kanssa Suomeen epävarmoista oloista Englannista. Sittemmin olen joutunut murehtimaan isän rapistuvaa terveyttä (sairastaa epilepsiaa) jota meidän ikävöinti ja huoli taloudellisesta tilanteesta vain pahentaa. Uusia oireita ilmaantuu jatkuvasti ja pelkään hänen olevan burnoutin kynnyksellä. Mutta meillä ei ole varaa mennä katsomaan isää vaikka mikä olisi. Olen yrittänyt lainata rahat lentoon ystäviltä ja sukulaisilta, ei kellään ole varaa, olen koittanut myydä kaiken ylimääräisen mitä meillä on, ei meillä ole mitään sellaista joka muille kelpaisi. Alan olemaan epätoivoinen jo, lapsi kohta unohtaa isänsä täysin kun ei pääse näkemään. Päivittäin puhutaan isän kanssa ilmaisohjelmien kautta netissä, meinaa itku tulla joka kerta kun toinen kertoo ettei voi edes televisiota katsoa kun siellä on perheitä ja alkaa itkettää kun on omaa tyttöä niin ikävä. Eikö mistään saa apua tällaiseen tilanteeseen? Eikö mikään hyväntekeväisyys auta ihan kotimaisia perheitä näissä tilanteissa, vai olenko ainoa jolla menee näin surkeasti??

Kommentit (1)

Vierailija

Hei! Meitä on muutama ihminen, jotka haluaisimme auttaa. Voisitko olla yhteydessä Suomen Samaritas-apuun, niin katsoisimme yhdessä sitä kautta, mitä voitaisiin tehdä. Sähköposti: miira.makela@welho.com 

Ystävällisin Terveisin, Marjo Mustonen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat