Äidit tunnustavat: Äitinä minua on syyllistetty...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (4)

Erossa lapset jäivät isälle. Minua on syyllistetty asiasta jo yli kymmenen vuotta, vaikka lapset ovat jo aikuisia ja pärjäävät hyvin. Minua on pidetty alkoholi- ja mielenterveysongelmaisena, itsekkäänä, ahneena, välinpitämättömänä, huorana... kaikkea mahdollista. Kaikki vaan sen vuoksi, että halusin lapsilla kodin ja kaveripiirin säilyvän samana erosta huolimatta. Heillä on ollut hyvä ja huolehtiva isä, ja lisäksi lasten ja minun välit ovat olleet todella läheiset. Tällaista siis 2000-luvun Suomessa edelleen.

Kun halusin imettää vaikeasti allergista lasta eikä häntä saatu heti oireettomaksi imetysdieetillä. Syyllistäjälle ei tullut mieleen ettei korvikekaan olisi välttämättä onnistuttu. Sinnikkyys palkittiin ja lapsi saatiin oireettomaksi ja imetys jatkui lähemmäs sitä whon 2-vuoden suositusta.

Huudan muka liikaa lapsilleni, siitä puhutaan jo kotikaupungissamme. Kun lapseni meni kyläkoulusta yläkouluun, niin joku uusi luokkakaveri olitullut kysymään, että huutaako teidän äiti paljon.

Neurologisesti poikkeavan ja mahdollisesti myös mielisairaan esikoisen kohdalla lastenpsykologi piti kaikkea negatiivista käytöstä oireena siitä, että MINÄ olen tehnyt/jättänyt tekemättä jotain. Kun rajaton, villi lapsi riehui ja hakkasi, puri jne. muita, epäiltiin että minä teen kotona hänelle samaa. Lapsi ei pärjännyt ryhmässä edes avustajan kanssa, joten epäiltiin että en vie häntä ulos tarpeeksi enkä selitä kunnolla, miten eri tilanteissa käyttäydytään. Tässä vaiheessa kyse oli jo melkein kouluikäisestä, eikä kukaan perheen muista lapsista oireillut näin.

Sairastuin lopulta henkisesti ja lapsi huostaanotettiin muualle. Käytös on jatkunut aivan samanlaisena, eli ehkäpä minä en sittenkään "aiheuttanut" kaikkea!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat