Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

4kk sitten synnytin pienen pojan. Uskomattoman suloisen ja niin avuttoman. Ne pinet hetket, jotka valvottiin käytettiin syömiseen. Jokaiseen pieneenkin asennon vaihtamiseen tarvittiin isän tai äidin turvallisia käsiä avuksi.



Tänä päivänä pikku mies tarttuu tomerasti leluihin, hymyilee ja nauraa leveästi. Kääntyminenkin onnistuu jo melkein (selältä päästään kyljelle ja kyljeltä mahalleen, mutta yhtä aikaa näitä ei ole vielä tehty). Yöllä syödään enään kerran.



Ylpeänä ja onnellisena ketselen poikani kehittymistä, mutta silti jossain sisimmässäni olen hieman surullinen. Se pieni avuton vauva on katoamassa. Ne ihanat yön hiljaiset hetket, jolloin vain minä ja vauva valvoimme vieretysten. Yksi ihana vaihe yhteisessä elämässämme alkaa olla ohi, mutta onneksi uusia ihania kokemuksia on tulossa vielä paljon.



Nauttikaa pienistä ihmisistänne!

Kommentit (4)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän tyttö on reilu 9 kk ja on niiiin kovaa vauhtia kasvamassa isoksi... Pian hän jo kävelee ja kertoo ajatuksistaan puhumalla. Kohta häntä ei voi enää sanoa " vauvaksi" , vaan hän on jo iso tyttö! Silti hän on aina mamman pikku vauveli.



Oma äitini sanoo minuakin " omaksi vauvakseen" hoitolapsilleen puhuessaan - lasten suut loksahtavat auki kun " vauvalla" onkin ikää 25 vee, painoa lähemmäs sataa ja oma vauveli! ;D

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat