Seuraa 

Laitoin tämän myös vauvapuolelle kun tyttö on vielä vajaa vuoden mutta kun olisi tarkoitus lähteä niin silloin juuri vuoden ikäinen.



Eli mitä teen?Pystyisittekö jättämään lapsen ja siskon4v mummolaan viikon ajaksi hoitoon? Tytöt olleet siellä muutaman kerran yön tai kaksi kerrallaan. Luotan täysin äitiini hoitajana mutta olen aina ollut tosi tuskissani ikäväni kanssa varsinkin pienemmän suhteen!!



Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia viikon erosta? Kuinka selvisitte ja lähtisittekö uudelleen?



Olisin tosi kiitollinen kokemuksistanne....



Huolestunut

Sivut

Kommentit (41)

Meidän tyttö oli 1,5-vuotiaana 3 päivää mummin kanssa, kun olimme matkoilla. Se oli eka kerta, kun ei ollut jompikumpi vanhemmista aamuksi kotona. Hienosti se meni, mutta ikävä oli kaikinpuolista. Viikko tuntuisi liian pitkältä ajalta. Mutta jos hoitojärjestely on lapsille tuttu ja sitä on harjoiteltu lyhyemmällä ajalla, voisi onnistuakin. Meillä ei kyllä mummi jaksaisi hoitaa koko viikkoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täysin itseäni ajatellen vastaan, että en pystyisi jättämään viikoksi. Tulisi liian kova ikävä. En nauttisi lomastakaan kun miettisin että mitähän se poika puuhaa juuri nyt. Sitä kärsisikö poika siitä, en tiedä. Jotenkin tuntuisi kuitenkin todennäköiseltä, että ikävöisi kovasti vanhempiaan. Ei ole ollut vielä lyhyempiäkään aikoja yöhoidossa, joten niitä pitäisi ensin harjoitella.

ainakaan isovanhempien kanssa. Isä on sitten eri juttu.



Lyhyempi aika tulisi kyllä kyseeseen, esim 3-4 päivää. Silloinkin mielellään niin, että lapsi myös tuntisi hyvin hoitajansa eikä vierastaisi häntä. Voisi olla vähän liian kova karaisu kerralla, " tiputtaa" lähes ventovieraan hoiviin. Kaikki isovanhemmathan eivät lastenlastaan niin hyvin tunne (saati toisinpäin). Vuotiaalle viikko on kuin ikuisuus.

hellään huomaan, jos se joskus harvoin on mahdollista. Ekan kerran lapset olivat 2v ja 9kk, kun olimme mieheni kanssa heistä erossa 5 yötä. Sen jälkeen on voitu olla vaan pari kertaa yksi yö erossa lapsista. Minä olen lasten kanssa kotona yötä päivää vuodesta toiseen ja sukulaisia ja lastenhoitoapua ei ole saatavilla (asutaan ulkomailla). Niin kyllä silloin harvoin jos tilaisuus tarjoutuu niin minä kyllä olen lapsistani vaikka viikon erossa ja nautin mieheni kanssa harvinaisesta ihanasta kahdenkeskisestä ajasta.

Äitiini en edes riittävästi luottaisi, anoppiini luotan. Silti lapsemme on ollut ekan kerran yön yli hoidossa anopilla esikoisen ollessa vajaa 6v ja toisen lapsen ollessa vajaa 4v (siis olivat yhdessä) ja pidempää kuin yhden yön eivät ole olleet. Esikoisen nyt 6v voisin kuvitella jättäväni anopille ehkä 2yöksi, tuon toisen nyt 4v maksimissaan 1yöksi. Pienin on vasta 9kk ikäinen, mutta häntä en kyllä haluakaan jättää vielä moneen vuoteen kenellekään hoitoon yön yli. Empä kyllä vielä jättäisi edes päivälläkään lyhyemmäksi ajaksi hoitoon.

Mulla on ollut todella tiivis suhde lapseeni, hänen ollessa vuoden vanhan pystyin jättämään hänet korkeintaan 3-4 tunniksi hoitoon mummolle. Ekan kerran oli tytöstä yötä erossa hänen ollessa 1½-vuotias. Olin risteilyllä, ja tyttö oli isänsä kanssa. Yksi yö oli ihan maksimiaika erossa. Miehen kanssa kumpikin ollaan sitä mieltä, ettei tarvita omia pitkiä lomia, kumminkin tulisi lasta ikävä molemmille.



Eli en kyllä jättäisi noin pientä viikoksi. Siskoni oli 3-vuotias, kun hän jäi mummolaan viikoksi vanhempiemme ollessa lomamatkalla, ja hän muistaa viekäkin sen kovana hylkämiskokemuksena. Tietty 1-vuotiaalle ei jä mitään musitkikuvaa asiasta, mutta se ei tarkoita, etteikö viikon ero olisi hänelle suuri asia.



Oma esikoiseni oli yli 3v, kun oli ensimmäisen kerran yökylässä yhden yön mummilassa. Jätin yökylään vasta, kun tyttö sitä itse halusi ja koki sen kivana juttuna. Toinen tyttöni on kohta 2, enkä jättäisi vielä yökylään. On ollut pari kertaa mummin hoidossa omassa kotonamme n. tunnin ajan, kun olemme käyneet isosiskon kanssa luistelemassa.



Tehkää toki itse niinkuin parhaaksi näette, lapsiakin on toki erilaisia. Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni edes 2-vuotiasta yhdeksi yöksi, mutta jos lapsenne ovat ennekin olleet mummin hoidossa yökyläilemässä, niin ehkä menee ihan hyvin. Jos matkaan on vielä aikaa, niin kannattais varmaan treenata lähellä matkaa vaikka kahden yön kyläilyllä, niin pienemmällä olis muistissa, että kyllä se äiti tulee hakemaan jossain vaiheessa =)

Meidän kuopus on 9kk enkä kyllä vielä 3kk:n päästä voisi jättää häntä vaikka isosisruksetkin jäisivät. En viitsisi vielä edes tuota 2 ja puolivuotiasta jättää viikoksi, 6-vuotiaan voisin hyvinkin lähettää mummolalomalle vaan kyllä tulisi häntäkin kova ikävä!



Ratkaisevia tekijöitä ovat tietysti miten lapsi on tottunut hoitoon ja hoitajiin ja millainen kausi hänellä on menossa (jos on kova äitiintakertumiskausi niin on varmaan aika kurjaa olla viikko ilman äitiä).



Ettekö voisi pitää vähän lyhyemmän loman? Jos samaten uskot että itse et ole valmis jättämään lasta ja ikävöit häntä liikaa niin sillon loma ei ole teillekään nautinnollinen.

vallan mainiosti yhteisillä lomilla. Silloin on mahdollisuus todella kehittää yhteenkuuluvuuden tunnetta kun on aikaa toisilleen.

En kuitenkaan tuomitse muita ratkaisuja ja valintoja. Mutta, jos itse epäilet, että tulee kova ikävä lapseen, niin en jättäisi hoitoon.

Viikko on ihan liian pitkä aika erossa vanhemmista (molemmista) olkoonkin, että olisi mummolla. Vain jos on ääretön pakko, ts. sairaalassa koomassa tai vastaavaa, voisin harkita tällaista.



Kuten edellinen kirjoittajakin jo totesi, yksi vuorokausi per ikävuosi on hyvä nyrkkisääntö. Yksivuotiaan jättäisin maksimissaan viikonlopuksi eli kahdeksi yöksi mummolaan, viikoksi en ikinä maailmassa.



Viikko on niin pitkä aika pienen lapsen elämästä. Se on itse asiassa 1/52 eli melkein 2% koko eletystä elämästä, ilman vanhempia. Huh huh. Aikuisen iässä vastaava ero olisi (35 v aikuinen) kolmisen vuotta. Että siinä vertailukohtaa.... Jättäisitkö esim. miehesi kolmeksi vuodeksi jonnekin??



Mutta vähän lyhyemmäksi aikaa kyllä, esim. 4yötä vielä menisi. Esikoinen oli ekan kerran yöhoidossa 8kk iässä kaksi yötä eikä mitään hätää ollut puolin eikö toisin. Vuoden iässä oli toisen kerran saman kaksi yötä, ja aivan yhtö hienosti oli mennyt. Ei jäänyt traumoja.



mua ärsyttää toi nyrkkisääntö 1yö per ikävuosi. Miten niin ei voi jättää pidemmäksi ajaksi hoitoon?? Sitä aina vaan toitotetaan ja syyllistetään jos joku tekee toisin. Jokainen vanhempi tuntee lapsensa ja tietää milloin hänet voi pidemmäksi aikaa jättää hoitoon. Riippuu niin lapsesta, arkaa lasta ei kannata jättää huutamaan edes tuon nyrkkisäännön lupaamaksi ajaksi. Mistä lie koko typerä ohje tullut, yhtä vanhaa perua kuin 4 tunnin imetysvälit???

Tämä on " vain" oma kokemukseni. Tyttömme oli 1,5-vuotiaana isänsä ja isän sukulaisten hoivissa 10 päivää. Toista kertaa en jättäisi; siihen täytyisi olla todella hyvä syy. Melkein olin jo palaamassa takaisin aikaisemmin. Tytöllä kaikki oli mennyt OK, mutta ensimmäisen päivän paluuni jälkeen hän osoitti mieltään ja suhtautui muhun välttelevästi. Hän ei esimerkiki suostunut tulemaan syliin, vaikka hänestä näki, että hän kuitenkin olisi halunnut. Ei ollut kivaa...



Sittemmin tyttö on ollut yökylässä, mutta vain yhden yön kerrallaan. Ei ole ollut tarvetta.



Ikävä olisi liian suuri. Ja mielestäni se olisi ennen kaikkea väärin lasta kohtaan. 1-vuotias ei ymmärrä miksi äiti ja isi jättävät hänet eikä ymmärrä milloin he tulevat takaisin. Mielestäni siis tosi huono ikä jättää lapsi noin pitkäksi aikaa hoitoon. 1,5 vuotiaan kanssa voisi olla jo vähän eri juttu. Mutta kukin tyylillään. Mummi ei kuitenkaan ole äiti ja lapsi saattaisi tuntea itsensä todella turvattomaksi!!

mutta ajatuksena tuo on minusta ihan ok. Meillä on 2v2kk ikäinen poika, joka ei kyllä ole ollut kuin yhden yön kerrallaan kotoa pois, ei ole ollut muuten mahdollisuuksia reissata. Nyt helmikuussa meille syntyy toinen, ja alustavasti olen syksyksi suunnitellut n. viiden päivän reissua. Siis minä ja tyttökaverini, isä jäisi kotiin hoitamaan lapsia. En usko tuosta lapselle haittaa olevan kun saa kotona kuitenkin olla isän hoidossa, enemmänkin kyseeseen voisi tulla se oma ikävä... sitten kun vaavi on yli vuoden voisi reissu miehen kanssakin tulla kyseeseen. Tietysti tuo reissaaminen riippuu monistakin asioista, eli aion kyllä unohtaa omankin reissaamisen jos edelleen esim. imetän vauvaa (esikon kohdalla loppui jo 2,5kk:n iässä).



Kannustaisin kyllä lähtemään, itsekin kaipailen kovasti kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, kyllä se minun mielestäni kuuluu parisuhteeseen vaikka lapsia jo onkin. Ja pääseehän sieltä sitten pois jos ihan mahdottomalta tuntuu!

Pienempi; vuoden ikäinen ei tuosta tuskin ole moksiskaan.



Kun viet lapset hoitoon, totuttele siellä ensin hetki paikkaan, esim, vaikka ole 1-2 yötä heidän kanssaan siellä niin lähtö sujuu paljon helpommin kun paikka on tuttu.

Tuttuja tärkeitä tavaroita mukaan tietenkin.



Lapsistakin on mukavaa kun on välillä kaikkea erilaista ja aika kuluu nopeasti, kun ei ole saman arjen rutiinit. Noin pienet lapset eivät käsittääkseni paljon tajua eroa siinä onko kyseessä 5 vai 7 päivää kyseessä. Älä ajattele että " jätät" lapset hoitoon vaan että lapsetkin menevät " lomalle" mummolaan.



Lapset varmasti tulevat toimeen hoidossa jos itse luotat hoitajaan. jos oma pääsi kestää sen että lähdet niin mene ihmeessä ja ota rennosti.

Lapset eivät mene siitä rikki...



(Poika nyt 2v8kk ja ollaan oltu 2 kertaa mieheni kanssa niin että poika hoidossa...)



Ja ÄLÄ VÄLITÄ MUIDEN MIELIPITEISTÄ, TEET NIIN KUIN ITSE PARHAAKSI NÄET..







eli jaksavat. Meidän lapsille se ainakaan ei oisi enää rankka juttu, esikoinen 4v. on 5kk iästä lähtien ollut yöhooidossa mummolassa ja vuoden vanhana peräti tuon viikonkin. Kuopus nyt 1v3kk ja ollut mummon hoidossa 2 yötä peräkkäin, enempään ei ole ollut tarvetta. Tosin meidän kaksikko on sen verran vilkas, että epäilen jaksaivatko mummo ja pappa heitä enää viikkoa hoitaa, mutta muuten kyllä siis.

Tuli mieleen omasta lapsuudestani... Pikkuveljeni oli 2 ja itse olin 5, kun vanhempamme lähtivät viikoksi etelään, ja me jäimme mummilaan. Veljeni itki lähes koko viikon äitiä, ja tukeutui minuun koko ajan. Vakuuttelin koko ajan, että äiti tulee kohta, oli tosi rankka viikko minullekin, saati sitten veljelleni. Sitten kun äitini tuli meitä hakemaan, mummi sanoi, että kaikki oli mennyt tosi hienosti. Hiljaisena ja ujona lapsena en asiaa edes korjannut. Itse en haluaisi, että lapseni itkevät itsensä uneen joka ilta, ja että heillä on turvaton olo. Viikko on todella pitkä aika lapselle.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat