Apua, uhma!

Vierailija

Reilu kaksivuotiaan pojan uhmasta kyse, jota kestänyt noin viisi kuukautta. Alkoi yhtenä päivänä, eikä ole sen jälkeen helpottanut kuin muutamaksi päiväksi, päivä tai iltapäivä kerrallaan, jatkuen taas uusilla tempuilla.

Lapsi on ollut syntymästään vaativa, koliikki kesti 4kk, mutta onneksi ruoka-aineallergioita ei ole ollut. Poika oppi liikkumaan varhain, ja nykyään liikkuminen todella sujuvaa, heittää palloa (kuten myös kaikkea muuta mitä käteen sattuu), kiipeilee missä vain, minne vain, potkii palloa, hyppii trampoliinilla, ampuu vesipyssyllä, juoksee, hyppii tasajalkaa... vain mainitakseni niitä missä on hyvä. Ei puhu, sanoo yksittäisiä sanoa, kuten äiti, maitoa, jne ja yhden tietyn lauseen. 

Päivissä on rutiini, tiettyyn aikaan tapahtuu tietyt asiat, näin on ollut alusta lähtien. Päivät alkavat kuuden - seitsemän välillä. Aamutoimet, aamupala, ulos. Ulkoilua 1,5-3h, välipala about kymmeneltä, lounas puolenpäivän aikaan, josta päikkäreille max. 1,5h, joskus ei nuku ollenkaan. Heräämisen jälkeen välipala ja leikkiä tms, päivällinen n. klo 16-17. Iltapäivät menevät pääsääntöistesti ulkona, näillä ukonilmoilla tosin sisällä. Iltapala seitsemän paikkeilla ja iltatoimet puoli kasi, nukkumaan 20-20:30, riippuen miten päivä mennyt. Ei nukahda yksin. Nukahtamiseen menee vaihtelevasti 10 min - 1,5h, harvoin 2-3h. Isä vuorotöissä, joten molemmat vanhemmista tekee em. asioita, äiti vie nukkumaan. 

Kuulostaa normaalilta.

Uhma ilmenee seuraavasti; ilman näkyvää syytä, heittää tavaroita, läimii, hakkaa, hakkaa tavaralla, potkii, kiipeää, karjuu, kiljuu, sylkee, sylkee ruokaa ja juomaa (joka kerta syödessä!!!, syöminen loppuu siihen), heittää ruokaluvälineen mihin vain, kiipeää mihin vain mihin pystyy kiipeämään; sohvat, tuolit, pöydät, tv-taso, tv, kirjahyllyt... riisuu vaatteet ja vaipan ja pissaa (joskus harvoin myös kakkaa). Harvoin tottelee yhtään mitään, joskus kuitenkin tekee kuten pyydetään tai käsketään. 

Tuo sylkeminen. Kaikki syljetään jossain vaiheessa. Keittiö on järkyttävässä kunnossa monta kertaa päivässä. Sylkeminen yhdistettynä heittelyyn maksimoi tuloksen. Mä en ole kuullut kenenkään muun tekevän tuollaista. 

Iso ongelma on myös heittely. Kaikki kiva loppuu aina siihen, ja melko nopeasti. Piirtäessä ei jaksa keskittyä ellei koko ajan tapahdu jotain ("no niin, piirretään. Muista että ei saa heittää, piirretään tähän paperiin, katsos, piirretään keltaisella tähti, tuolla tähti loistaa ja piirretäänpäs vaikka sininen pupu siihen sun piirtämään vihreään nurmikkoon, tuossa, pupu loikkii porkkanan luo..........", muutama minuutti ja wiuuh), vahaliidut ja värikynät heitetään niin pitkälle kuin jaksaa. Tästä luonnollisesti seuraa, että piirrustusvälineet ja paperit kerätään pois. Yksin ei jaksa keskittyä piirtämään. Tismalleen sama juttu duploilla. Oikeastaan kaikki lelut sama juttu. Jos olen tekemässä ruokaa (/laittamassa pyykkejä, viikkaamassa/imuroimassa/istumassa vessassa/mitä vain paitsi antamassa hänelle huomiota), mikä vain käteen osuu niin sillä voi minua heittää. Ko. lelu otetaan pois, josta tietysti seuraa itku. Ja heittely saattaa tulla vaikka kesken leikin, yht äkkiä on leluauto otsassa, vaikka kesken sen rauhallisimman hetken :( 

Lyömisestä ja potkimisesta tulee jäähyä, joka tarkoittaa istumista tai paikallaoloa 2 min. Kiipeilystä siirretään pois. Pitkään koitan pysyä rauhallisena, joskus pinna palaa ja huomaan huutavani (mistä ei ole tietenkään mitään hyötyä). Isä ei huuda, hän poistuu paikalta kun pinnansa on loppumassa. Meillä ei käytetä tukkapöllyä eikä mitään muutakaan väkivaltaa. 

Näin kirjoitettuna tuntuu tosi kesyltä, mutta elämä on yhtä takkuamista tunnista toiseen. Joskus minuutista toiseen. Kaupasta on lähdetty monta kertaa karjuvan/kiljuvan lapsen kanssa, ja karjuminen loppuu siihen kun on päästy autoon. Rattaissa ei pysytä ilman valjaita. Ulkona ei pysytä leikkipaikalla, ellei se ole aidattu. Postilaatikolle kun kävellään, johtaa (juoksu)askeleet ilman ohjausta suoraan vilkkaalle autotielle, aina. Mihinkään ei kävellä, jokapaikkaan juostaan. 

Neuvolasta ei saanut apua, neuvolan terveydenhoitaja ei oikein osannut sanoa mitään, ohjasi ottamaan yhteyden ulkopuoliseen tahoon. 

Lapsi on vilkas, tiedän, mutta tuntuu välillä, että en yksinkertaisesti pärjää hänen kanssaan, kun on niin kovakourainen. Onneksi meitä on kaksi aikuista taloudessa. Tukiverkostoomme kuuluu yksi muu aikuinen, joka on hoitanut lasta pariin otteseen, että olemme saaneet yhteisen lepotauon. 

Vilkkaiden lasten vanhemmat; onko tuo käytös normaalia? Onko myöhemmin tulevat uhmat yhtä kamalia, vai kamalempia? Joku sanoi, että jos nyt käy läpi todella voimakkaan uhman, voisi myöhemmin helpottaa, mutta pelkään, että niin ei todellakaan ole. Tämän viestin kirjoittamiseen meni koko päivä, kun koneella ei todellakaan ole aikaa istua.

 

Kommentit (2)

Vierailija

Näytti kirjoittaessa rivivälit mukamas, ei näemmä näytä enää tässä samalta enkä hokannut käyttää esikatselutoimintoa. Sorry yhteenputkeen kirjoitettu viesti. 

Vierailija

kuule vie se poika lääkäriin jos on vaikka ahdh eli aivokäyrä toiminan häiriö en tiedä mutta kun luin tuosta viestistä niin ajattelin vain että voisiko tuo olla ihan uhkaa vaikkakin on uhma ikäinen, ja jos ei lääkäri pysty sanomaan mitään niin ota lasten psykiatriin yhteyttä kai niitä saa nyt jostain tietoon että miten saa sellaiseen ihmiseen yhteyttä,voi piillä tuo uhman takana jotain muuta mutta et saa selville noin sitä asiaa ryhdy siis toimiin jos haluat että ei ole myrskyisää elämäsi. Pidän peukkuja sinulle ja kaikkea hyvää että asia tosiaan selviää toi on muuten raskasta aikaa ja mulla on itselläni 3 poika-lasta niin tiedän  mitä se on piinaminen jos joku perheenjäsen ei ole niin kunnolla että on aina jotain vaikeuksia.Tsemppiä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat