Äkkipikainen mies - pitäisikö erota?

Vierailija

Kaipaisin ulkopuolisten näkemyksiä suhteestani... Olen pohtinut nyt muutaman viikon ajan tosissani, olisiko aika erota, mutta en saa päätöstä tehtyä. Välillä olen jo melko varma, että haluan erota, mutta sitten muistan suhteen hyvät puolet ja kuvittelen, kun istun yksinäni ja kadun päätöstäni. Nämä asiat saavat minut ajattelemaan eroa:

- Mies on todella äkkipikainen. Hän suuttuu pienistäkin asioista ja on pelottava suuttuessaan, mutta ei kuitenkaan ole koskaan käynyt minuun käsiksi, haukkunut minua tai uhannut minua millään lailla. Tämän takia oloni on usein ahdistunut, kun en voi tietää mistä hän seuraavaksi suuttuu. Suuttumuksen voi laukaista vaikkapa edessä hidasteleva auto. Yritän monesti ennakoida tilanteita niin, että pystyisin estämään suuttumisen ja tämä on stressaavaa, kun olen jatkuvasti tavallaan hälytystilassa. Ajattelen usein, miten ihanaa olisi asua yksin, kun ei tarvitsisi sietää hänen raivonpurkauksiaan ja saisin olla rauhassa.

- Mies ei tee kotitöitä. Silloin tällöin hän tekee jotain, mutta ei yleensä oma-aloitteisesti. Esim. jos itse olen töissä ja mies vapaalla ja jos meillä on vaikka kauhea pyykkivuori, hän ei tee sille mitään. Tunnen itseni usein kotipiiaksi ja olen usein väsynyt, koska kaikki lankeaa minun vastuulleni.

- Mies ei hoida raha-asioitaan kunnolla. Hän ei yhtään osaa ennakoida ja varautua pahan päivän varalle, vaan jos rahaa on, se kuluu samantien. Hän syyttää tilanteestaan huonoa palkkaa, mutta itse tienaan huomattavasti vähemmän ja olen aina hoitanut raha-asiani moitteettomasti.

- Hoidan kaikki taloutemme asiat hammastahnan ostamisesta huoltomiehen tilaamiseen.

- Seksin aikana mies ei ota minua kovin hyvin huomioon. Jos jokin ei tunnu hyvältä ja huomautan siitä, hän saattaa jopa suuttua. Esim. kun olen kysynyt, että eikö hänelle ole tärkeää, että minustakin tuntuisi hyvältä, hän saattaa suuttuneena nousta pois sängystä.

- Mies ei myöskään huomioi minua kovin paljon. Usein hän ei halaa tai suukottele minua ensin koko päivän aikana ja sitten ehdottaa petipuuhia. Toisaalta itse olen usein vastahakoinen vaikkapa suukottelua kohtaan, koska miehelle se tuntuu aina tarkoittavan sitä, että sen pitää johtaa seksiin. Olisi mukavaa saada hellyydenosoituksia muuten vain. Toki näitäkin hetkiä on, mutta liian vähän.

- Miehen ollessa matkoilla, en erityisemmin kaipaa häntä. En myöskään odota häntä innolla kotiin töistä. Kaikki riippuu oikeastaan hänen mielialastaan: jos hän on kotiintullessaan hyvällä tuulella, minäkin olen ja jos taas huonolla tuulella, toivon että voisinpa olla yksin.

Olen huomauttanut miehelle useasti kaikista näistä asioista ja hän sanoo ymmärtävänsä, mutta muutaman viikon päästä kaikki on taas kuin ennenkin. Nyt haluaisin viimein saada asian päätöseen, että emme taas pian olisi samassa tilanteessa. Vuosien varrella minulla on sillointällöin ollut eroajatuksia mielessä, mutta ne ovat kestäneet vain vähän aikaa (esim. viime jouluna muistan ajatelleeni, että onkohan tämä viimeinen yhteinen joulumme). Ehkä kolme kertaa aiemmin meillä on ollut tosissaan puhetta erosta, mutta olemme aina päättäneet jatkaa suhdettamme. Saatan nyt itse olla eron kannalla vaikkapa puolen tunnin ajan ja seuraavan puolen tunnin ajan en. Usein miehen raivonpuuskan aikana ajattelen eroa ja kun hän on rauhoittunut, haluaisin vielä yrittää.

Onko muilla ollut suhteessanne samanlaisia ongelmia ja miten olette päässeet niiden yli/saaneet tehtyä päätöksen? Mistä tietää, että on aika erota? Suhteessamme on paljon hyvääkin ja sen vuoksi epäröin. Meillä on sellaisia asioita, joita ei voi jakaa kenenkään muun kanssa ja jotka vain toinen voi ymmärtää. Kun ajattelen eroa, tuntuu pahalta että joutuisin jatkossa tekemään näitä asioita yksin (esim. tietyt harrastukset).

Kommentit (8)

Vierailija

Pufff... vaikea tilanne sulla, vähän samankaltainen kuin täälläkin, mutta koska mä en näe omassa parisuhteessani sen kummempia sudenkuoppia, uskon voivani antaa pari neuvoa.

Sun täytyy kuunnella itseäsi, ihan todella kuunnella. Ajattele mahdollisimman pitkälle se, millaista olisi olla erossa miehestäsi. Miksi ette kokeilisi sitä vaikka kuukauden ajan? Ette ole ensimmäinen pari, joka on näin tehnyt ja joko palannut yhteen tai eronnut lopullisesti. Jos ero tulee, sitten se on joka tapauksessa ollut jossain vaiheessa edessä, jos taas ei tule, sitten sitä ei ole ollut tulossakaan.

Et voi elää elämääsi jännittämällä, mitä toinen seuraavaksi aikoo. Jokaisella tulee olla oikeus elää mahdollisimman stressittömänä ja onnellisena.

Pyydä mieheltäsi apua pienissä asioissa, kuten vaikkapa pyykin ripustamisessa. Älä rähjää siitä, että kun hän ei koskaan tee mitään. Totuta hänet kotitöihin pikkuhiljaa.

Rahankäyttöä et oikeastaan voi kontrolloida. Jos miehesi tuhlaa kaiken, älä ainakaan anna rahaa hänelle, edes mihinkään tarpeelliseen.

Ja ennen kaikkea: OLE EHDOTTOMAN REHELLINEN ITSELLESI. Valheet itseäsi ja muita kohtaan tulevat vaivaamaan kuitenkin.

Vierailija

Jotenkin tulee mieleen, kun kuvailet miestäsi, että onkohan hänellä ADD. Exälläni oli (aivot ns. ylikuormittuu mitä pienimmistä asioista välillä) ja se oli ympäristölle sekä hänelle itselleen tosi raskasta. Mutta, että jaksaa parisuhteessa toki täytyy olla rakkautta ja halua olla yhdessä kaikista "aalloista" huolimatta. Ei voi jaksaa, jos ei ole avointa keskusteluyhteyttä. Exäni kanssa en jaksanut enää juosta junan perässä koko aikaa ja kun kunnon keskusteluyhteyttä ei ikinä saatu luotua... luovutin ja muutin aluksi asumuseroon ajatuksena miettiä mitä haluan. Vapaus oli huumaavaa alusta asti muuton myötä. Jatkuva vatvominen loppui joka oli vienyt kaiken energian. Voimia sinulle päätökseen ja suosittelen hetkellistä irtiottoa yksin vaikka viikonloppuloman muodossa, jos mahdollista... Onnea matkaan!

Vierailija

Mitkä ovat ne syyt, miksi haluat jatkaa suhdetta? Mainitset ettet halua mennä yksin harrastuksiin, ja että teillä on asioita joita et voi jakaa muiden kuin miehesi kanssa. Riittävätkö ne syyksi jatkaa suhdetta, jossa olet roskapussi, kotipiika ja seksilelu? Tiedän että kärjistän, mutta tämä on se lyhykäisyydessään se kuva jonka parisuhteestasi annat.

Voi hyvin olla, että miehesi voisi saada apua käytökseensä psykologilta, mutta jos hän ei näe sitä tarpeelliseksi, sinun pitää tehdä omat ratkaisusi.

Vierailija

Mies (niin kuin nainenkin) pystyy kehittymään monessa, mutta lähtökohta on, että miehen on oltava positiivisesti avoin kehittymään. Minun nykyinen suhde toimii hyvin. Seksissä mies ottaa minut huomioon hyvin, kotityöt menee puoliksi mitä nyt välillä lojuu tavara väärällä paikalla, mutta siis kaikki ok. Kunnes hän suuttuu... välillä täysin mitättömistäkin asioista :( Sitä tapahtuu kerran kolmessa kuukaudessa, että hän räjähtää ihan kunnolla. Silloin olen täysi paska, mitätön, kunnioittamaton nartty yms. Kerran suuttuessaan hän oli päissään ja uhkasi minua väkivallalla. Löi seinään ja kaatoi lattialle ja töni. Tämä on tapahtunut vain kerran ja omasta lupauksestani huolimatta jatkoin suhdetta, vaikka olen aina luvannut itselleni että mies joka minua tönäisee on huono mies. Silti olen tässä. Toivoin ettei se toistu, koska muuten kaikki on hyvin, paitsi jos hän suuttuu.

Stemppiä :) En osaa tilanteeseesi sanoa mitään, koska vain sinä tiedät oletko onnellinen suhteessa. Toivottavasti tarinastani on vertaistukea.

Vierailija

Mulla tuli myös mieleen, et ap:n miehellä voisi olla adhd (Tai add). Kuulostaa nimittäin minun(kin) mieheltäni ennen diagnoosia!!

Diagnoosin ja asiasta opiskelun jälkeen mun mies ei tarvinnut lääkkeitä, koska ymmärsi itsekin paremmin itseään ja lisäksi ikä on tuonut vähän rauhallisuutta. Edelleen silti tulee näitä päiviä, mutta nykyisin mies kestää sen kun sanon nätisti et se on adhd joka taas vaikuttaa...

Vierailija

Olen sitä mieltä että jos joutuu miettimään että kannattaako jatkaa vai ei, niin silloin se on jo merkki siitä että asiat eivät ole hyvin. Totta kai tällaisia väliaikaisia mietteitä tulee kaikissa parisuhteissa mutta jos se on jatkunut pitkään niin silloin kannattaa kyllä tehdä se vaikea päätös. Itse olen ollut parissa suhteessa joissa koko ajan ahdisti ja mietin tuota. On vain niin vaikeaa olla itselleen rehellinen, säälii toista ja muutos on niin iso ja pelottava. Nyt olen hyvässä suhteessa ja tunne on aivan toinen! Uskokaa naiset siihen että se hyvä tulee vielä vastaan. Parisuhteen kuuluu olla voimavara ja tuki elämässä eikä kuluttavaa, stressaavaa ja rasittavaa koko ajan. Olen monia kavereita seurannut vierestä, ovat kärvistelleet huonossa suhteessa ja miettineet vuosia lähtöä. Ja kun lopulta ovat pystyneet tekemään päätöksensä, ovat olleet helpottuneita ja tyytyväisiä ja myös löytäneet itselleen sopivan kumppanin. Se että kirjoitat täällä on jo mielestäni osoitus että olet asiaa kauan miettinyt ja toivot vahvistusta päätöksellesi. Tsemppiä ja rohkeutta siskot!

Vierailija
Vierailija

Olen sitä mieltä että jos joutuu miettimään että kannattaako jatkaa vai ei, niin silloin se on jo merkki siitä että asiat eivät ole hyvin. Totta kai tällaisia väliaikaisia mietteitä tulee kaikissa parisuhteissa mutta jos se on jatkunut pitkään niin silloin kannattaa kyllä tehdä se vaikea päätös. Itse olen ollut parissa suhteessa joissa koko ajan ahdisti ja mietin tuota. On vain niin vaikeaa olla itselleen rehellinen, säälii toista ja muutos on niin iso ja pelottava. Nyt olen hyvässä suhteessa ja tunne on aivan toinen! Uskokaa naiset siihen että se hyvä tulee vielä vastaan. Parisuhteen kuuluu olla voimavara ja tuki elämässä eikä kuluttavaa, stressaavaa ja rasittavaa koko ajan. Olen monia kavereita seurannut vierestä, ovat kärvistelleet huonossa suhteessa ja miettineet vuosia lähtöä. Ja kun lopulta ovat pystyneet tekemään päätöksensä, ovat olleet helpottuneita ja tyytyväisiä ja myös löytäneet itselleen sopivan kumppanin. Se että kirjoitat täällä on jo mielestäni osoitus että olet asiaa kauan miettinyt ja toivot vahvistusta päätöksellesi. Tsemppiä ja rohkeutta siskot!

Juuri näin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat