Solmussa

Vierailija

Olen 17 vuotias nuori. Niin kauan kuin muistan olen ollut ujo ja alakoulussa kiusattu, mutta suurimaksi osaksi olen päässyt siitä yli. Yläkoulussa kaikki tuntui menevän hyvin koska veljeni auttoi minua ja piti minusta huolta pidin häntä aina sankarinani vaikka olemme samanikäisiä, mutta aloin tajuta, että hän on vain normaali ihminen samoin kuin minä, mutta mikä teki hänestä niin vahvan, että ihailin häntä. Se kun hän poltti? ei vaan hän oli suosittu minne ikinä hän menikin. Itse minulla ei ole kavereita tai muitakaan joille voisin purkaa asiani. Itse asiassa masenukseni alkoi kun pääsin lukioon ja siellä odotin pärjääväni tekemättä mitään kuvittelin, että kaikki asiat järjestäytyisivät kuten ne olivat ennenkin  tehneet jatkoin tätä tapaa 1,5 vuotta kunnes lopulta tajusin, että ei minusta ole siihen ja nyt olen päättänyt jäädyttää lukion ja aloittaa alusta.Käyn edelleen psykiatrilla hoitamassa masennustani, mutta sekin on turhaa koska valehtelen en pelkästään hänelle, mutta myös kaikille muille myös itselleni.

Olen koittanut puukottaa itseäni, hirttää itseni ja viiltää valtimoani auki lasilla. tämä kaikki johtuu siitä kun valehtelen ja joudun pulaan siitä. pelkään asioita ja koen, että ainut turva on oma huoneeni. Olen syrjäytynyt lapsuuden kavereistani molemmista vanhemistani kaikesta mahdollisesta, tunnen itseni tyhmäksi tämän takia ehkä koen, että en ole vielä valmis, mutta en ole luovuttamassa vaan aion jatkaa eteenpäin vaikka kuinka paljon se sattuisikin niin lupaan parantaa itseni. En ole vielä valmis lähtemään tästä maailmasta ja toivoin, että jokainen jolla on samanlaisia ongelmia kuin minulla eivät luovuttaisi vaan jatkaisivat eteenpäin, vaikka kuinka epätoivoisilta asiat näyttävät siellä on aina joku joka välittää ja on valmis auttamaan.

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat