Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ihana, kamala avioliitto

Vierailija

ensimmäinen kerta, kun lähden tätä keskustelupalstalle kirjoittelemaan, eli minä olen mieheni kanssa ollut yhdessä vuodesta 2007 seurustelun aikana meillä oli jo riitoja ja halusin erota, mutta jotenkin ne riidat saimme aina sovittua ja jatkettua yhdessä.. Eka lapsemme syntyi 2010 ja tuli omakotitalo ja toinen lapsi 2012 elämme normaalia lapsiperheen elämää.. Viimeisen kahden vuoden aikana tunteeni ja rakkauteni miestäni kohtaan on vähentynyt.. Olemme riidelleet paljon viimeisen 2v ja pitäneet paljon mykkäkoulua.. Kävimme kevään hakemassa apua seurakunnan perhe avusta riitoihimme, sillä mieheni ei suoraan sanottuna puhu eikä pussaa.. Minä kun olen paljon avoimempi joka asiassa.. Olen jotenkin niin turhautunut, pettynyt, surullinen.. Mieheni viettää lasten kanssa paljon aikaa myös, mutta minusta tuntuu, että minun olemassa oloa ei huomaa ei olekaan, emme koskaan halaa, pussaa tai edes koskettele millään tapaa toisiamme.. Seksiä emme harrasta juuri ollenkaan.. Muuta kuin minun aloitteestani ja sekin kestää max 2min ja mies rupeaa nukkumaan.. Minä itse kaipaisin hellyyttä ja seksiä joka päivä joo paikassa, mutta hän ei edes suostu harrastamaan seksiä tai siis panemaan mua 2min kuin sängyssä illalla.. Olen surullinen, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä.. Olen yrittänyt keskustella ja kertoa mut toivoisin haluaisin avioliitolta ja kysynyt myös häneltä ajatuksia.. En kuitenkaan saa hänestä irti muutaku väsymyksen, tää on nyt tätä, ku pitää käydä töissä, ja plaah plaah.. Olen puhunut kevät talvella asumiseroa.. Missä hän oli samaa mieltä kanssani, mutta vain sen päivän kun sitä ehdoitin.. Mun olisi kuulemma pitänyt maksaa velkaa omakotitalosta ja vuokrakämpästä.. Se tyssäsi sitten.. Voin itse nähdä nälkää, mutta lapseni ei, joten en muuttanut.. Anopit ja appiukot mukaan lukien vanhempani ovat vastaan erikseen muuttoa, vaikka olen kertonut heille eläväni liitossa mieheni kanssa eikä heidän.. Mutta mies saa tukea molempien vanhemmilta siihen ettei edes tilapäinen ero ole järkevä.. Voi plaah.. Olisi vielä vaikka mut lisättävää ja kirjoitettavaa, mutta kommentoin jälkeen päin mitä mieleeni vielä tulee.. Mutta oletteko todella sitä mieltä, että minun on elettävä tälläisessä liitossa kunnes kuolema meidät eroittaa.. Hyvinä ja pahoina päivinä.. 100% voin sanoa, että kolmansia osapuolia ei liittoomme kuulu..

Kommentit (2)

Vierailija

Olen jo kokenut elämässä eli ei ihan nuori ja mun omat lapset varma saman ikäisiä kun sinä. Ei omaa elämää pitää pilata, jos olet onneton on myös lapset onnettomia -muista se.

Mutta jos sen verran saat mieheni kanssa sovittu, että voisitte kokeilla erillä asumista ja lapset vuoroviikon teillä. ehkä olis hyvä vuokrata pieni yksiö läheltä ja vuoro viikon asutte siellä, silloin kun ei ole lasten hoito viikko, joskus tämä "avaa silmät" ja voi jatkaa yhdessä, mutta lapset eivät joutuu vaihtamaan kotia, koulua ym. ja jos ei millään toimii, sitten mietitte uudestaan

 

Vierailija

miehen mielestä ei ole oikeaa syytä erolle/asumiserolle.. Koska meillä ei väkivaltaa eikä päihteitä.. Kun mieheni, oli 6v löysi hänen isänsä uuden ja jätti tavallaan poikansa sekä mieheni siskon äidin hoidettavaksi ja otti uuden naisen pojat omakseen.. En tiedä mistä miehelleni on ajatus siitä, että haluaisin viedä pois lapsemme isän luota.. Ei oo kuitenkaan aikomukseni lähtee tuulettumaan ja harrastamaan mitään irtosuhteita kenenkään kanssa.. Mieheni pelkää jäävänsä yksin vaikkei se ole tarkoitukseni..

Uusimmat

Suosituimmat