Abortista

Vierailija

Hei te jotka olette tehneet abortin! Oletteko miettineet asiaa kuinka paljon myöhemmin? Oletteko olleet tyytyväisiä päätökseenne?

 

Omasta taustastani ja miksi päätyin kyseiseen valintaan;

Olin tuolloin 20vuotias. Juuri ammatin saanut ja seurustellut avopuolison kanssa vajaan vuoden. Raskaustestin tein lähinnä vain hetkellisen tunteen takia, en todellakaan uskonut olevani raskaana vaikka koin pientä aamupahoinvointia. Positiivisen tuloksen saatuani murruin. Soitin ensitöikseni parhaalle ystävälleni jolle kerroin vahingon tapahtuneen. Silloin avopuolisoni oli kova juomaan, tappelimme usein hänen alkoholin käytöstään ja tottakai mieleeni palautui oma lapsuuteni alkoholisti isän kanssa. En voinut kuvitella eläväni yh:n elämää, vaikka oma äitini olikin selvinnyt siitä mallikkaasti. Sinä iltana olin lähdössä ystävä luokse juhlimaan. Ennen ensimmäisen siiderin avaamista halusin kuitenkin tarkistaa raskauden pituuden testillä. Testin kertoessa olevani vielä alussa päätin viettää viinan huuruisen illan. Kaikesta huolimatta mietin, että sisälläni asuu ihminen. Miehelleni kerroin tekstiviestillä olevani raskaana ja tekeväni abortin, en edes kysynyt hänen mielipidettään asiaan.

Sairaalaan otin mukaani ystävän, hän ei onneksi tuominnut päätöstäni vaan oli tukenani. Oma keskeytykseni onnistui "onneksi" helposti pillereillä. Avopuolisoni valvoi yön kanssani sekä yritti lievittää kipuja millä pystyi. Loppujen lopuksi keskeytys oli helppo toimenpide.

Vaikka keskeytys tuntui tuolloin täysin oikealta valinnalta, olen miettinyt ja toisinaan myös katunut valintaa. Toisinaan myös syyllistän itseäni miksei asiaa käsitelty tuolloin enempää, vaan miksi tein itse valinnan. Olemme saman miehen kanssa edelleen yhdessä. Olemme selvittäneet tuolloin olleet ongelmat. Tällä hetkellä myös puhumme toivotusta lapsesta ja perheen perustamisesta koska koemme että voimme tarjota lapselle rakastavan perheen.

Kertomuksellani en hae sääliä sillä, mitä päätöksiä olen tehnyt. En myöskään toivo kuulevani haukkuja kuinka paha ihminen olen. En tuolloin olisi ollut valmis vanhemmaksi. Lähinnä toivon kuulevani muilta saman läpi käyneiltä kertomuksia, kuinka he ovat jatkaneet eteenpäin. Joko syyllisyyden kanssa tai ilman.

Kommentit (1)

Vierailija

Tervehdys.

Olin itse 20 tienoilla, kun tulin raskaaksi. Silloinen avopuolisoni olisi halunnut pitää lapsen, minä en. Riitelimme valtavasti, eikä avopuolisoni ollut tukenani, kun kärsin kaiken sen fyysisen ja psyykkisen tuskan, mitä tilanne minulle aiheutti, lähinnä siksi, koska se aiheutti eripuraa välillemme.

Minulle päätös abortista oli silti helppo ja selkeä. Kaikki muu sen ympärillä oli rankkaa, mutta hetkeäkään en ole päätöstä elämässäni katunut.
En ollut silloin valmis äidiksi, eikä silloinen avopuolisoni (nykyinen expuolisoni) ollut myöskään valmiina isäksi.

Itseäni en ole syyllistänyt mistään muusta kuin siitä, että ehkäisystä on pidettävä parempaa huolta. Lähipiirini ei minua ole koskaan syyllistänyt, eikä muiden mielipiteillä ole vaikutusta, miten asian näen.

 

Toivottavasti et sinäkään soimaa itseäsi asialla liikaa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja sinulla on mahdollisuus yhä hankkia lapsia kun vihdoin olet siihen valmis.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat