Miten suojella lasta huonolta maineelta?

Vierailija

Ja kiusaamiselta?

 

Olen nyt 23-vuotias nainen, joka synnytti lokakuun lopussa ensimmäisen lapsensa pienen tyttären. Lapsen isä, on tuplasti minua vanhempi, hän on 35-vuotias. No, nythän me molemmat olemme aikuisia ihmisiä, joten ikäero ei haittaa mitään. :)

Mä oon ite ollu luonteelta aina semmonen aika tempperamenttinen! ja vaikka mä oon ollu myös tempperamenttinen, oon silti ollu myös hyvin herkkä ja kiltti tyttö. Eikö olekkin aika jännää? no itse olen pistänyt merkille sen, että ihmisen luonne pystyy olemaan monipuolinen!

Mulla ei myöskään ollu lapsuudessa omat kotiolot, oikein hyvät. Mun molemmat vanhemmat oli mielenterveysongelmaisia, emmä tiedä mitä niiden elämässä on aikasemmin sitten tapahtunu, eikä me enää olla oltu tekemisissä moneen vuoteen, koska mulla on nyt tää lapsikin ja ei lasta voi sellaseen mummolaan viedä, kun tiedät minkälaiset kotiolot meillä oli kun mä olin pieni ja se sama meno jatkuu siellä edelleen! Se ei siis muuttunu koskaan, niin kauan kun mä kotona asuin, 16-vuotiaaksi saakka. Toisella vanhemmistani oli myös päihdeongelma. Aika levotonta siellä meidän kotona oli, valitettavasti.

No nämä kotiolo seikat + ympättynä mun oma luonne, niin mä rupesin jo 13-vuotiaana elämään aika villiä elämää kun menin ylä-asteelle. Toki mä olin alottanu jotkut villiydet jo ennen sitä.. Mä olin nopeesti fyysisesti kehittyny tyttö ja ehkä myös jollain tavalla kavereitani henkisesti edellä. Mulla alko 10-vuotiaana jo kuukautiset. Jne. Sitten siinä ala-asteen viimesillä luokilla (5-6luokat) mä aloin myös meikkaamaan, pukeutumaan teinimäisesti, seurustelemaan poikien kanssa ja kun mulla oli vielä se oma tyyli aika lailla hakusessa, kun mä olin vasta alottelija naisellisessa pukeutumisessa ja meikkaamisessa, eikä äiti ollu mua neuvomassa, miten ois mitkäkin asiat pitäny oikeaoppisesti tehdä, kun ei se saanu ees siistillä ja naisellisella tavalla pidettyä huolta itestään, niin ei mulla sit oikeen ollu sellasta hyvää naisen mallia jolta mä oisin oppinu mitä kaunis ja seksikäs hyvällä maulla varustettu naisellinen meikkaaminen ja pukeutuminen on... Ihan kun 11-vuotiaan ois pitäny niitä asioita muutenkaan vielä oppia !

Mut ylä-asteelle menevälle nämä asiat on kuitenkin syytä jo opettaa, esim. sinä kesälomana ennen kun ylä-aste alkaa. Siellä kun moni meikkaa ja pukeutuu jo teinimmin ja naisellisemmalla tavalla, mitä ei tietenkään vielä ala-asteella normaalisti ole kun ollaan niin pikkusia !

Näin mä aion ainakin mun oman lapsen kohdalla tehdä. Mä en anna hänen meikata päivittäin ennen ylä-astetta ja 13 ikävuotta. Enkä pukeutua mihinkään naisellisiin kaapuihin, koska lapsi on lapsi ja nuori on nuori.

Sitten mä pyrin olemaan myös hänelle sellanen naisen malli, jota hän voi ihannoida ja haluaa tulla äitiinsä. Eli mä aion ainakin hänelle opettaa mitä se siisti naisellinen tyyli on ja miten meikataan oikeaoppisesti ja siististi.

Sillon kun mun äiti ei ollu pitämässä musta kunnolla huolta, niin mä näytin ihan LUTKALTA.

Siihen lisättynä vielä mun oma epäkypsä luonne sillon, niin mä poseerasin myös netissä paljastavissa kuvissa ja seurustelun aloittamistakin mä olisin voinut odottaa sinne ylä-asteelle saakka.

Sitten niitä seurustelusuhteita kerty ihan v*tusti, mä näytin ihan lutkalta, poseerasin paljastavia kuvia nettiin, iskin varattuja poikia... HUORAN MAINE JA KIUSAAMINEN OLI TAATTU !

MUA KIUSATTIIN RANKASTI SITTEN KOKO YLÄ-ASTE.

 

 

 

Niin miten mä voin ESTÄÄ mun oman lapsen kohdalla tapahtumasta tällästä?? Joo, ainakin tarjota mahdollisimman hyvät ja tasapainoset kotiolot, onnellisuutta, rakkautta, rajoja, sitä myös että vanhemmat on onnellisia keskenään tai jos ei ole niin lähtee sitten erilleen. Eli kaikkea tätä mikä multa puuttui.

 

 

 

Mut entä jos tää ei pelkästään AUTA? Entä jos mun lapsesta tulee yhtä tempperamenttinen ja itsepäinen luonne mitä minä ja siihen lisättynä myös vielä korkea libido, eli voimakas seksuaalisuus, mikä kulkee mulla myös veressä.

 

Niin tuleeko mun lapsi kokemaan samanlaisen KOHTALON? koska se kiusaaminen vei mut myös psykiatriselle päiväosastolle lepäämään, siellä mä kävin myös mun ylä-asteen loppuun kun mä en oikeen pystyny normaali koulussa sitä kiusaamisen takia käymään, niin mä kävin sit sairaalakoulun ja samalla olin ma - pe klo 9-15 päiväosastolla hoidettavana. Illoiks ja viikonlopuiks mä pääsin aina kotiin, näin se meni mun kohdalla.

Niin tää lapsen syntymä on nostanu nyt mun kohdalla sellasia asioita pinnalle, että MÄ EN HALUA ETTÄ MUN LAPSI MENEE NIIN RIKKI ! Toisten ihmisten toimesta ja kiusaamisen takia. Itse jouduin ramppaamaan psykologeilla, syömään mielialalääkityksiä, kävin myös myöhemmin terapiassa...

 

 

 

Niin entä jos mun lapsi rakastuu vanhempaan mieheen? niin kun minä tein 15-vuotiaana v.2006, kun tapasin mun 27-vuotiaan laitapuolen ukon. Mieheni oli siis vielä tuolloin narkomaani ja isoissakin rikollisissa jutuissa mukana. Mun takia hän rupesi eroamaan siitä elämästä sitten pois ja v.2007 lähtien on ollu kokonaan kuivilla eli nyt 7-vuotta. Ei enää mitään rikollisuutta, eikä huumeita. :) Maailman paras isä meidän pienelle tytölle ja mulle kaikista rakkain mies! Niin mä olin 16-vuotias, kun mä aloin mun 28-vuotiaan miehen kanssa seurustelemaan. 19-vuotiaana avoliitto. 21-vuotiaana naimisiin. 23-vuotiaana eka lapsi. Miltä kuulostaa ?

Mut voidaanko mun lasta alkaa kiusaamaan siitä ja saada huonon maineen, jos hän 15-vuotiaana ystävystyy/ihastuu 27-vuotiaaseen mieheen ja alkaa 16-vuotiaana seurustelemaan 28-vuotiaan kanssa?

Jos hän välttää kuitenkin kaikki muut, samat, mokailut mitä mä oon äitinä nuorempana tehnyt. Ainut radikaalimpi juttu hänen elämässään ois toi, et hän sattuu joskus nuorempana rakastumaan vanhempaan ja ehkä myös laitapuolen kulkijaan?

Oonko mä äitinä turhaan huolissaan maineen ja kiusaamisen puolesta?

Koska mun lapsi ei tuu todellakaan alottamaan 13-vuotiaana ryyppäämistä, se on ihan varma. Hänellä tulee olemaan 13-15vuotiaana myöskin vielä aika tiukat kotiintuloajat vielä ja alle 16-vuotiaana on muutenkin paljon enemmän kaikkia rajoja. Kun lapsi on 16-vuotias, mä voin alkaa antaa jo tuplasti enemmän siimaa, mä voin antaa hänen käydä joskus bileissä ja ottaa muutaman oluen - jos on muuten kunnollinen, saa myös asua omillaan jos kykenee elättämään ittesä ja opiskelee kunnolla, sillon voin harkita myös paljon vanhempaa kumppani ehdokasta jos se vaikuttaa muuten kunnolliselta ja saan tavata ja tutustua tähän mieheen kunnolla... Koska onhan lapsi enää muutaman vuoden päässä täysi-iästä.

 

Kuulostanko mä rehellisesti sanottuna hyvältä äidiltä sun mielestä?

 

Ps. Pahoittelen tekstin pituutta ja kiitos kaikille niille jotka vaivautu lukemaan tämän vuodatuksen! Nyt kaikki vastaa !

Kommentit (1)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat