Vierailija

Kerron esimerkin: olimme mummoni luona kylässä, minä, mies ja tyttäremme 1,5v. Oma äitini oli siellä myös ja kun olimme lähdössä puoli kuuden aikaan illalla kotia kohti, niin hän sai idean, että vie tyttäremme parin kilometrin iltalenkille! Kuulema olisi nukkunut paremmin ja me olisimme voineet hänet hakea sitten autolla.



En suostunut. Ilmoitin, että tytär menee kuuden aikoihin muutenkin nukkumaan ja on jo väsynyt. Lisäksi en halunnut hänen lähtevän iltapimeällä mummon kanssa kävelylle autotien reunaa pitkin. Mieheni oli kanssani samaa mieltä.



Tästäpä äitini innostui! MINÄ olen jääräpää ja ilkeä äiti, kun en anna lapseni ulkoilla?! Siis häh? Meinasi oikeasti viedä lapsen sitten väkisin (" lähdetäänpä me edeltä käsin jo ulos, kun muut vielä pukevat ulkovaatteita.." ). Mun piti monesti toistaa, että tyttäremme ei lähde nyt illalla mummon kanssa enää yhtään minnekään. Lopuksi äitini totesi, että hänpä ei sitten tule seuraavanakaan päivänä viemään lastamme ulos, kuten oli aikonut! Eli oli aikeissa sitten kostaa tämän koko jutun lapselle!



Miten ihmeessä mun pitäis toimia äitini kanssa? Selvästi hän itse on sitä mieltä, että ideansa ovat hyviä ja olen jo aiemminkin kuullut, että olen tiukka kasvattaja hänen mielestään. Myönnän kyllä, että meillä on erilainen kasvatustyyli (lapsuudenkodissani oli aika vapaata menoa), mutta eikö hänen silti tulisi kunnioittaa tätä erilaisuutta?

Kommentit (15)

Miehen vanhempien kanssa ei ole koskaan ollut tällaisia, tai ylipäänsä mitään ongelmia.



Millä lailla esittäisit asian? Ihan sanamuotoa kyselisin, joka ei loukkaisi.

Höpsöjähän te olette että laitatte tytön jo niiin aikaisin nukkumaan, vai tahtovatko aikuiset olla pidempään kahdestaan taas kenties? Enkä yhtään ihmettele että lapsi heräilee yöllä kun uni antaa periksi ja heräilee, mutta onkin hirmu pimeää ja vanhemmat vielä unisia, pelottaahan siinä ketä tahansa olla hereillä yöllä pikkulapsista..

Ja aamulla viiden aikaan ylös?

Muuttakaa omia rytmejä että lapsikin saa mahdollisuuden nähdä omia isovanhempiaan ja nauttia kunnon rytmeistä. Voisiko mahdollisesti olla että tahtoo nähdä lastenlastaan mahdollisimman paljon ja te ikäänkuin sysäätte omassa vanhempainpäätöksessänne ihmisen pois tieltänne ja näin alennatte hänet huonommaksi äidiksi.



Mitäs tuo olisi haitannut jos olisitte antaneet mennä, lapsi olisi nauttinut mummosta, mummo lapsesta mutta teillä ehkä sitten hieman väsyneempi nukutus, big deal?! Ajatelkaa myös lähimpiänne eikä vain omaa napaanne. Eikä se äitisi vanhemmuus siitä mihinkään kaadu jos sinä saat lapsen. Kyllä te ootta julmia ja typeriä omaa vertanne kohtaan. Oletko mahdollisesti joku hermokimppu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

eikä näin ollen tee päätöksiä lapsenne suhteen. Jos HÄN ei tätä kunnioita niin hän on väärillä jäljillä. On täysin eri asia olla äiti kuin mummo ja monelle nyky mummolle tämän asian hahmottaminen on yllättävän vaikeaa. On vaikea luopua äidin päätösvallasta ja antaa tilaa omalle aikuiselle lapselleen tai miniälle.



Sinun ei varsinaisesti näissä lapsenne asioissa tarvitse kunnioittaa muita kuin miestäsi, eli äitisi on opittava tyytymään teidän kasvatustyyliinne ja kunnioitettava sitä. Tee rajat selväksi heti koska jos tilanne pitkittyy on rajan veto yhä vaikeampaa. Voithan sanoa että " ihanaa kun olet noin innostunut hoitamaan lastamme, tule toki ulkoilemaan hänen kanssaan mutta vasta huomenna koska nyt lähdemme kotiin nukkumaan" . Onneksi hän on äitisi eikä anoppisi, sanominen on ehkä helpompaa. Ole tiukkana, koska muuten alkaa risomaan.



Itsekin ihmettelen että miten se on niin vaikeaa mummoille olla sekaantumatta jopa agressiivisesti aikuisten lastensa lastenkasvatukseen. Minuakin pidetään käsittääkseni " tiukkana" kasvattajana mutta se varmasti johtuu vain siitä että pidän tiukasti kiinni ainoastaan oikeudestani ja velvollisuudestani tehdä itse mieheni kanssa lapsiamme koskevat päätökset. Ja sekös ärsyttää mummoja. Mielellämme kuuntelemme kyllä toisenlaisia mielipiteitä perusteluineen ja otamme neuvojakin tarvittaessa vastaan, mutta sekaantuminen ja ylikäveleminen meidän vastuualueellemme onkin toinen asia.

Ehkä asia olisi pitänyt ilmoittaa äidillesi vaikka näin, jos te nyt lähdette kävelylle (oliko kärryt?) Niin lapsi nukahtaa ja sitten herää kun siirretään autoon ja unirytmi on ihan sekaisin sitten. Vai olisiko äiti halunnut kävelyttää 1,5 vuotiasta väsynyttä lasta 2km, siihen olisi voinut sanoa, että hän olisi joutunut kantamaan sylissä väsynyttä tenavaa.

eli huijaamista. Sanon hänen ehdotukseensa:" Liisa voi sitten tulla meille viikoksi yökylään" .

Minä: " Hyvä idea. Teillä on varmaan tosi kivaa. Mehän voitas ottaa sitä vaikka tapa. " " Liisa haluaakin sitten nousta aamulla aikasin leikkimään ja ulkoilemaan, päiväuniakaan ei kylässä nuku, no voitte sen ajan sitten vaikka liekkiä. Sitten se meneekin taas ulos jotta jaksaa riehua illalla."



Äitini kauhistuu kun tosipaikka tuleekin ja olen antavinani hänelle koko vastuun. Hän ei oikeasti halua vastuuta kuin silloin kun hälle sopii. Pyörtää sanansa yleensä siinä vaiheessa kun minä muka innostun ajatuksesta oikein kovasti...:)

Eli kantamaan olisi joutunut. Ja muutenkin innostuu aina mun mielestä jotenkin " liikaa" . Esim. kerran kantoi tytärtämme parkkipaikalla ja meinasi jäädä peruuttavan auton alle, kun ei kiinnittänyt ympäristöön mitään huomiota!

että olet itsekin vielä henkisesti äitisi nuorassa. Sanoisin muutaman vinkin.

1. Kuuntele äitisi ehdotukset kärsivällisesti

2. Sinä olet lapsesi äiti, sinä päätät miehesi kanssa miten toimitaan. Vastuu on sinulla. Toki äitisi on helppo heitellä kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa, mutta viimekädessä kokonaisvastuu on teillä.

3. Jos olet samaa mieltä äitisi kanssa ole, jos olet eri mieltä vastaa ystävällisesti ja lyhyesti, älä selitä liikaa. Siis tyyliin, kello on jo paljon, meidän pitää nyt mennä.

3. Anna äitisi heittäytyä uhkeilemaan tai lapselliseksi ihan rauhassa. Älä piittaa kiristämisestä. Sanot vaan, taisit kovasti haluta vielä ulos, no joku toinen kerta sitten. No, me mennään nyt, moikka nähdään. Äläkä piehtaroi koko asissa sen jälkeen enää.

4. Hyväksy, että aika monet isovanhemmat ovat tällaisia. Heille on pakko näyttää missä raja kulkee. Se ei aina onnistu lempeästi ja helposti, mutta sen voi aina tehdä kuitenkin solvaamatta tai olematta epäasiallinen. Opettele suhtautumaan asiaan olemassaolevana vähän huvittavana tai ärsyttävän faktana. Et voi muuttaa sitä. Ajan kanssa se ehkä muuttuu, toiset mummelit ovat kovapäisempiä kuin toiset. Äläkä itse pönkitä omaa lapsen asemaasi suhteessa äitiisi missään muussakaan tilanteessa. Saattaa olla vaarallista esim ottaa jatkuvasti rahaa tai tavaraa tai muuta lahjomista vastaan äidiltäsi.

5. Muuta asetelmaa. Ala sinä huolehtimaan äidistäsi. Soita hänelle kuinka hän voi, vie uutta terveellistä mehua kauppareissultasi, suhtaudu vakavasti lapseesi, jos voit älä puhu teinikieltä. Käyttäydy vastuullisen aikuisen tavoin.

Meillä on ollut aikamoista vääntöä molempien isovanhempien kanssa (joista omat on aina helpommat). Oma äitini ei ole lainkaan ymmärtänyt, että meidän alle puolivuotias todellakin vain nukkuu ja nukkuu paljon (kaikkihan eivät nuku) ja toiseksi, että lapsi syö paljon ja joka välissä 7.30, 11.30, 14, 16.30, 19..



ja on meilläkin mummu lähtenyt lapsen kanssa iltakävelýlle juuri nukkumaanmenoaikaan.. MInä kävin huutamassa ne takaisin ja lapsi meni nukkumaan :)



KUn etenkin omat vanhemmat ovat olleet lapseni kanssa enemmän he ovat huomanneet, että aikatauluissa on jotain järkeä. Ensinnäkin ne eivät ole yksin minun keksintöäni ja toiseksi lapsi on paljon helpompi, kun kaikki tapahtuu ajallaan (esim. yliväsyneen nukuttaminen on aika työtä)



Muista, että äiti tietää parhaiten (etenkin alle vuoden ikäisen kanssa) ja sinun säännöissä on järkeä, koska ne helpottavat sinun elämää ja eikös se äiti ole, joka kuitenkin pääosin nukkuu huonosti ja tekee suurimman työn?



pidä vain oma pääsi ja voit kyllä vaatia, ettei oma äitisi sinulle aikuisena ihmisenä kiukuttele. Lapsen kanssa ehtii paljon sitten myöhemminkin.

Eli kyselee kovasti yökylään ja sitten kun kerron, että tyttö nousee sitten viiden jälkeen ylös ja muutenkin nukkuu levottomasti, itkee yöllä tuttia yms. niin jopa loppuu kyselyt.



-AP

itse olen aikani vastaan taistellut ja välillä vieläkin, mutta pääsääntöisesti annan vähän periksikin. Meillä tosin lapset eivät näe mummoa edes joka kuukausi kun asuu kauempana. Pienemmän lapsen kanssa olen selvittänyt säännöllisen rytmin tärkeyttä kun siinä tekee vain itselleen hallaa jos sekoittaa päivärytmin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat