Ahdistunut mieheni kummivalinnasta lapsellemme...

Vierailija

Meillä on ollut tapana valita kumpikin omalta puoleltamme kummit. Ensimmäisen kanssa valinta oli helppo ja molemmat meistä olivat tyytyväisiä myös toisen valintaan.

 

 

Nyt toisen lapsen odotusaikana valinta on osoittautunut hieman haasteellisemmaksi omalta osaltani nimittäin ensinnäkin mieheni meni mokaamaan koko jutun. Hän humalassa jo raskauden todella alkuvaiheessa (liiankin alussa) meni ja pyysi ystäväänsä ja tämän tyttöystävää lapsemme tulevaksi kummiksi konsultoimatta ensin kanssani. Hän vain ilmoitti että näin tuli tehtyä ja that's it.

 

Ongelma tässä nyt jo ihan siis tuon pyyntötavan ja kanssani keskustelemattomuuden lisäksi on se että en tunne heitä lainkaan. Olen siis kyllä tavannut molemmat muutaman kerran juhlinnan tiimoilta ilman sen kummempaa keskustelua kuitenkaan, mitä nyt yritin tuloksetta tutustua naiseen paremmin (hän osoitti selvästi ettei ollut kiinnostunut siitä joka kerralla...) ja se kuva jonka naisesta sain ei todellakaan ole mieluinen monestakin syystä ja sellainen jonka haluaisin missään nimessä lapseni esikuvaksi ja roolimalliksi.

 

Emme kuulu kirkkoon joten kummit ovat vain ns nimellisesti valittuina mutta mielestäni se tehtävä tuo kuitenkin mukanaan jotain tärkeämpää kuin vain nimikkeen. Olen asiasta keskustellut mieheni kanssa useaan otteeseen ja joka kerta keskustelu päättyy riitaan. Hänen mielestään muita vaihtoehtoja ei hänellä ole (ei halua sukulaista ja muut ystävät eivät kuulemma ole sopivia tehtävään). Hän ei ole halukas perumaan kutsua vaikka alussa mielestäni olisi voinut hyvinkin vedota vain humalassa tehtyyn päätökseen josta ei ollut keskustellut vaimonsa kanssa. Varmasti olisi ollut ymmärrettävää kaikkien osapuolten osalta. Mutta hän sai kuitenkin tahtonsa läpi lupaamalla että tutustuttaa minut heihin ennen lapsen syntymää. No nyt siitä lupauksesta on kulunut jo yli 4kk eikä vieläkään elettä asian eteen ole tehty joten otin asian jälleen puheeksi sillä aikaa ei lapsen syntymään enää kovinkaan paljoa ole. Tällä kertaa hän teki tutustuttamisesta jostain syystä kovin vaikeaa: "Asutaan liian kaukana, ei ole aikaa" tai "Miten sen muka voisi hoitaa" ja kaikkea muuta käsittäämätöntä tekosyytä. Sitten hän suuttuu aina jossain vaiheessa ja sanoo vain että ihan sama päätä sinä mitä tehdään. Sitten kun yritän selittää hänelle miksi en pidä heitä ja varsinkaan tätä naista sopivana tehtävään hän vain yrittää selittää ettei hän oikeasti ole sellainen minkälaisen kuvan oen hänestä saanut vaan että hän on oikeasti muka "hyvä tyyppi"...no hän ei kuitenkaan anna minulle mahdollisuutta muuttaa käsitystäni ja nyt aihe ahdistaa minua niin paljon että itken toisinaan itseni uneen. Mieheni vetoaa siihen että eihän kummilla ole edes mitään tehtävää oikeasti hänen mielestään sillä kirkollinen puoli ei niinkään tässä tapauksessa täyty juurikin siitä kirkkoon kuulumattomuudestamme johtuen. Itse olen kuitenkin uskovainen tietyllä tavalla ja kuulun kyllä kirkkoon mutta en luterilaiseen joten minulle asialla on kuitenkin muutakin merkitystä kuin vain tosiaan se nimike ja etenkin siksi koen tämän naisen olevan sopimaton tehtävään.

 

Minusta tuntuu tosi epätoivoiselta koska mitä tahansa teen niin se lopulta loukkaa jompaakumpaa meistä. Joko itse joudun jokaisissa kissan ristiäisissä puremaan hammasta ja olemaan ahdistunut sen naisen mukanaolosta tai sitten mieheni joutuu noloon välikäteen vaikka onkin ihan omaa aikaansaannostaan mutta pahinta tässä on se että joudun olemaan taas niinsanotusti se paha puoli joka jyrää miehensä päätöksen. Olen myös pohtinut vaihtoehtoa jossa lapselle ei valita ollenkaan kummeja mutta sekin tuntuu huonolta ratkaisulta lapsemme kannalta.

 

 

Kysymys kuuluukin mitä oikeastaan voisin tässä tilanteessa enää tehdä?

 

 

Olen hyvin ahdistunut asiasta ja koen olevani väkisin ahdistettu kulmaan. Tilannehan on nyt se että vaikka mieheni tutustuttaisikin meidät vielä tässä ennen lapsen syntymää ja näkisin toisenkin puolen kyseisestä naisesta, olisi se ihan sama pidänkö hänestä sittenkään vai en, silti hänet olisi jo pyydetty tehtävään. Ja lähtökohtaisesti oma asenteeni häneen ja koko tilanteeseen on todella negatiivinen koko jutusta johtuen. Inhottaa että koko jutusta on tullut minusta täysin riippumattomista syistä ns likainen ja negatiivissävytteinen vaikka sen pitäisi olla iloinen ja onnellinen asia...

Kommentit (4)

Vierailija

Mielestäni parisuhteessa pitää ottaa toinen huomioon aina joka tilanteessa ja nyt valitettavasti vähän näyttää siltä ettei miehesi oikein ota sinun tunteitasi asiassa huomioon. Koeta saada hänet ymmärtämään asia sinun näkökulmastasi ja miten ikävänä sinä koet tilanteen niin luulisi rakastavan aviomiehen muuttavan mielensä vaikka joutuisikin itse omat sotkunsa siivoamaan. Toivotav hyvää jatkoa ja jaksamisia, toivottavasti saatte asian setvittyä jotta lapsi ei joudu kärsimään tulevaisuudessa suhtautumisestasi tilanteeseen. Kunpa miehesi ymmärtäisi myös sen puolen asiasta!

Vierailija

Älä huoli, meillä kävi myös siten, että mieheni valinta lapsen kummiksi ei ollut kovin sovelias. Kävi kuitenkin niin, että kyseinen kummi ei ole suotta vaivautunut mihinkään juhliin kastejuhlan jälkeen, joten varsinaista ongelmaa ei ole päässyt syntymään. En väitä, että tekisit kärpäsestä härkäsen, mutta muista (varsinkin miehestäsi) voi tuntua siltä. Sinuna käyttäytyisivät kuin asia olis ihan ok ja jättäisin sen sopimattoman kummin huomiotta tai vaihtoehtoisesti olisin yltiöystävällinen. Joka tapauksessa sitä kummia tuskin kiinnostaa tutustua sinun lapseesi jos sinäkään et ole häneen päässyt tutustumaan. Eli se todennäköisesti häipyy teidän elämästä nopeammin kuin ehdit kissaa sanomaan.

Vierailija

Ei voi olla totta. Miten miehes ei ymmärrä kuinka väärässä on? Musta sun ei tosiaankaan kannata eikä tarvitse unohtaa koko juttua ja elää vaan sen kanssa jos ja kun asia on niin tärkee sulle!!!! Kummin tehtävähän on olla lapsen elämässä (juu kaikki ei tehtävää kuitenkaa hoida niin ku pitäs) selanen tukipilari ikäänkuin ja jos toinen vanhemmista ei voi luottaa siihen tai jostain syystä tuntee olonsa valinnan suhteen epävarmaks ni eitosiaan mun mielestä voi sillon kummiuttaa sellasta tyyppiä!!!!!! HALLOOTA MIES nyt olis aika herätä ja tajuta ettei maailma pyöri vaan omien valintojen ympärillä varsinkaan kun on lapsista kyse!!!!!!!!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat