Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Olipas mukava luke akun oli kerrankin ollut niita "itsenaisia, vahvoja ja viisaita" naisia (joita juhlapuheiden mukaan on Suomi taynna) kekrtomassa omasta osuudestaan.

 

***Kumpikaan vanhempi ei saa puuttua toisen tehtäviin.

– Jos äiti toivoo, että isä ottaa hoitaakseen kummilasten joululahjat, hänen pitää myös hyväksyä miehen valitsemat lahjat ilman mutinoita.***

 

Valitettavasti tama on usein hukassa rooleistaan epavarmoilla nykynaisilla ihan ilman lapsiakin.

Vierailija

Rooli tosiaan jää päälle, helposti ja molemmille. Äiti on todennäköisesti oppinut äitiyslomien ja vanhempainvapaiden aikana kaikki nämä asiat. Mies ei ole välttämättä ole saanut vastaavaa kokemusta. Sitten kun isä kerran saa kokeilla, niin kaikki menee pieleen. Mies todetaan keskenkasvuiseksi kakaraksi, joka ei edes osaa sukkia pakata matkaan. 

 

Nopeasti mies tekee päätelmän, että ehkä on parempi etten puutu tähän asiaan, joka hienosti hoituu myös ilman puuttumista. Voi toki yrittää auttaa niillä keinoilla jotka on jo oppinut, leikittämällä lapsia, laittamalla ruokaa ja osallistumalla muuhun perusarkeen. Mutta siihen projektin hallintapuoleen, jonka äiti on itselleen ottanut haltuun, ei ole hirveää intoa lähteä kajoamaan. 

Omasta kokemuksesta puhun sen verran, että meidän perheemme on mm. tällaisien asioiden vuoksi todettu toimimattomaksi ja jakauduttu kahden aikuisen erilliseen yksikköön, joissa lapset vierailevat vuoroviikoin. Olen miehenä kaikesta osaamattomuudestani huolimatta saanut vietyä kuravaatteet päiväkotiin ja olenpa ihan itse muistanut sen neuvolassa käynninkin. Toki arjessa on jouduttu välillä soveltamaan, kun ei ihan kaikki tule selkärangasta, mutta toistaiseksi, reilu vuosi menty ja hengissä selvitty. Erityistä ylpeyttä koin kun kävin lasten kanssa lomailemassa ulkomailla ja en unohtanut muuta kuin lasten shortsit, omat t-paidat ja... No ehkä sitä koko listaa ei tarvitse kirjoittaa, mutta kivaa oli silti.

 

Varmaan auttaisi, jos asioista osaisi keskustella, mutta kun molemmat ovat riittävän väsyneitä ja pinnat kireällä, niin eipä siinä ensimmäisenä tule mieleen tehdä projektisuunnitelmaa ja vastuuttaa uudelleen. Tuntuu myöskin helpommalta tehdä "niinkuin aina ennenkin", koska uuden opettelussa menee aina pari kertaa pieleen. 

Vierailija

On ihan tervetta etta asioista aletaan puhua oikeilla nimilla. Kuten vaikkapa "naisen euro onkin 97 centtia eika 80 centtia". Se etta naiset pelkaavat oman asemansa puolesta kodeissa/suhteissa ollen epavarmoja rooleistaan ja pyrkivat dissaamaan upeiden nykyaikaisten miesten tekemisia (jotka suoriutuvat hommista hienosti omalla tavallaan) on selitys 80-97% naisten kokemuksista siita etta he "joutuvat" kantamaan kaiken vastuun kotitoista.

Vierailija

Uusperheessä tilanne on usein vieläkin hankalampi, varsinkin jos vain toisella on lapsia: "ne on SUN lapsia, SUN kuuluu hoitaa SUN lasten asiat!" Puhumattakaan ex puolisoista jotka nostavat metelin, heti jos uusi puoliso vähänkin yrittää auttaa lapsiin liittyvissä asioissa.

Vierailija

Itseäni ottaa päähän, että miehelle pitäisi tosiaan joka asiasta vääntää vähintään Excel-taulukko ja Gant-kaavio ennen kuin asiaa viitsii edes ottaa puheeksi.

Vierailija

Meillä molemmat tekee kaikkea. Perhe on perhe ei mikään omituinen projekti. Elämää tämä vain on. Jos otan stressiä, niin ihan muista asioista kun perhe-elämästä. Nykymaailmassa luonnollisistakin asioista tehdään jotain ihan tavattoman vaikeeta...

Vierailija

Niin tuttua. Eikä jatkuva rooli projektipäällikkönä edes haittaisi, jos mies ymmärtäisi kunnioittaa tuota valtavaa lisätyömäärää jonka jodun tekemään omien hommien ohella.

Vierailija

Entä kun on joutunut yksin kasvattamaan 3 lasta aikuiseksi ja hoitamaan erittäin vastuullisen työn ja öljylämmitteisen talonhoidon velkoineen, joka sitäpaitsi sijaitsi 10km päässä ensimmäisestäkin ruokakaupasta eikä busseja kulkenut kuin koulu-aikoina.

Tietenkin on minun oma valintani elää ilman miestä. Kohdalleni vain on osunut sellaisia puolisoehdokkaita, joiden kanssa en olisi voinut elää. Ensimmäinen kulki vieraissa alusta asti ja joi sekä oli väkivaltainen. Toinen teki takautuvan päivyrin, jolla yritti todistaa ettei ole lapsen isä kun yhtenä "juuri sinä päivänä jolloin emme olleet yhdessä olisin tullut raskaaksi", vaati, että tekisin abortin, oli myös erittäin mustasukkainen, jopa niin ettei voinut käydä töissäkään.

Nyt olen tosi väsynyt 63-vuotias ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 11 vuotta.

Lapsenlapsia on 9 ja lapselapsenlapsiakin 1, että onhan sitä jonkun yhteiskuntavelvoitteen suorittanut. Nimittäin jälkipolvia yhteiskunnan veronmaksajiksi.

Vierailija

Meillä mies ottaa vastuuta yhtälailla kotihommista kuin minäkin. Lapsenhoito sujuu myös melko ongelmitta. Toki hänellä ei ole samanlaista tieto taitoa ja kokemusta lapsista ja niiden hoidosta kuin minulla, mutta esim. arkena hoitaa lapsen hoitoon kamppeineen päivineen(ja yritän olla puuttumatta asiaan). Minun vastuulle on automaattisesti jäänyt neuvola-asioiden hoito ja ajattelu juurikin kuasivaatteiden olemassaolosta yms. Mies tekee taas paljon enemmän toisinaan kotitöitä/ruokaa, jos joudun jostain syystä olemaan kiinni lapsessa(esim.vauva-aikana). Välillä tulee jopa huono omatunto siitä että mies tuntuu ahkeroivan minua enemmän. kaikilla on niin eri laatustandardit mitä kodista/perhe-elämältä haluaa ja mihin haluaa panostaa. 

Vierailija

Oli tosi hyvä kirjoitus, menee meidän perheessä hyvinkin noin. Varsinkin kun minä olen luonteeltani helpoati vastuuta ottava ja lisäksi hyvä hahmottamaan monien asioiden syy-seuraussuhteita toisiinsa ja parempi päätöksentekijä. Sekä minulla on parempi aikakäsitys ja olen kiinnostunut monista asioista, kuten taloudesta, jotka ovat uaeissa perheissä miesten osa-aluetta enemmän.

 

Lopputuloksena siis olen juuri jutussa kuvattu projwktipäällikkö, jonka vastuulla on lähes kaikki mitä perheessä tapahtuu ja on minun huolehtimiseni takana. Vaikka mies tekee asioita, silti käy pidemmän päälle rasittavaksi, kun on yhden ihmisen mietittävänä 4 ihmisen tekemiset, aikataulutukset, elämän isommat ja pienemmät päätökset, ja kaikkien intressien yhteensovittaminen niin ajan käy teollisesti, taloudellisesti kuin muutenkin.

 

Onko jollain hyviä ideoita, miten tätä saisi jaettua perheessä uudestaan? Ja ei vain asioiden toteuttamista, vaan ennen kaikkea organisointia, ennakoi suunnittelua ja vastuuta?

Vierailija

Tämä kirjoitus oli ihan kuin meidän perheestä. En tiedä miten asiat saisi muutettua. Olen sanonut, yrittänyt, antanut tilaa, puhunut. Mutta tasapaino on ja pysyy tällaisena. Ehkä miesten pitäisi myös yrittää enemmän, jotta toisenlainen tasapaino vauvavuosien jälkeen saavutettaisiin. Myös lapset ovat kasvaneet siihen, että äiti hoitaa. Mies saa ihan rauhassa istua vaikka koko illan koneella tai sohvalla. Mutta jos minä istun edes minuutiksi, on molemmat lapset heti kimpussa.

Vierailija

Olipas tosiaan osuva kirjoitus. Tuttu tilanne, mutta onneksi minulla on kuitenkin mahtava mies joka kehotuksesta tai viimeistään suoranaisesta käskystä tekee kyllä mitä pyydän. Oma-alotteisesti ei tee juuri mitään. Alkuun se ärsytti, mutta olen tullut siihen tulokseen että parempi niin, koska juuri kuten joku muukin kirjoitti, minulla (äidillä) on parempi käsitys siitä millaiset vaatteet lapselle pitää hankkia, mitä pakata mukaan tai ihan vaikka siitä, mitkä pyykit voi pestä samassa koneellisessa. Jos olen odottanut miehen hoitavan näitä asioita itekseen, on tuloksena se, että aina jokin tärkeä unohtuu tai jotain menee mönkään. Joten meidän perheessä toimii se, että annan selkeät ohjeet miehelle, mitä haluan hänen tekevän. Delegoin niitä hommia jotka eivät tuota hänelle liikaa vaikeuksia esim. viedä/hakea asioita, käydä ruokakaupassa, olla lapsen kanssa sen aikaa että saan itse hoidettua asioita. En väitä että miehet olisivat jotenkin vähäjärkisempiä vaan olen hyväksynyt, että naisilla ja miehillä voi olla eri vahvuusalueet. Meillä minä parempana projektipäällikkönä pidän kalenteria menoista ja teen listoja milloin mistäkin ja mies osallistuu niiden hoitamiseen mielellään kun annan selkeät ohjeet. Mies puolestaan hoitaa esim. auton ja korjaustyöt täysin, niistä en ymmärrä mitään.

Vierailija

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

 

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Vierailija

Jos tähän ei ole valmis, on turha valittaakaan. Siihen lopputulokseen on perusteellisen harkinnan jälkeen päätynyt Marja, 39.

– Usein huomaan ajattelevani, että joudun hoitamaan kotona kaiken, mutta jos olen ihan rehellinen, en ole valmis­ luovuttamaan valtaa ja vastuuta monistakaan lapseen liittyvistä asioista miehelle ainakaan kokonaan.

*********Kiteytetty hienosti koko ongelman ydin!*******

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat